Uudet opiskelijat saapuivat Pelastusopistolle tammikuun alussa. Haastattelimme kahta hätäkeskuspäivystäjäopiskelijaa, joista kumpikin on alanvaihtaja.
Turkulaista Emmi Nuutista mietitytti ennen hätäkeskuspäivystäjän opintojen alkua, voiko näin laajan kokonaisuuden oppia puolessatoista vuodessa. Opintojen alettua ja opettajat tavattuaan hän kuitenkin varmistui siitä, että aika riittää hyvin.
– Tämä on hyvin suunniteltu prosessi, ja Suomessa on maailman laajin ja laadukkain koulutus hätäkeskuspäivystäjille, Nuutinen sanoo.
Hän on erityisen kiinnostunut tulevista kursseista, joilla paneudutaan viranomaisyhteistyöhön. 27-vuotiaalla Nuutisella on jo kokemusta kriisityöstä, sillä hän on aiemmin työskennellyt sosionomina lastensuojelussa. Hyvinvointialueuudistuksen myötä aiempi työ muuttui niin, että se ei tuntunut enää omalta.
”Kriisien parissa työskentely ja ihmisten auttaminen kriisitilanteissa on kiinnostanut minua jo pitkään.”
emmi nuutinen
– Kriisien parissa työskentely ja ihmisten auttaminen kriisitilanteissa on kiinnostanut minua jo pitkään.
Opiskelu Kuopiossa herätti hakuvaiheessa paljon pohdintaa. Matkustaminen toiselle puolelle Suomea ei kuitenkaan tunnu nyt pahalta, kun on mahdollisuus suorittaa itselle mielekästä tutkintoa. Työllistymisen osalta Nuutinen on ehtinyt jo toivoa, että voisi palata kotiseuduilleen ja työskennellä Turun hätäkeskuksessa.
Tampereelta kotoisin oleva Emma Pasanen on aiemmalta koulutukseltaan parturi-kampaaja ja kosmetologi. Hän haki hätäkeskuspäivystäjäopintoihin jo kerran aikaisemmin, mutta ensimmäisellä yrittämällä portit eivät vielä auenneet.
– Tosi moni meidän alalla nostaa esiin tämän työn merkityksellisyyden. Se on se pohja, minkä vuoksi ala kiinnostaa. Tässä ammatissa yhdistyy moni asia. Itse en kokisi kenttätyötä omakseni, mutta auttaminen päivystyssalista käsin tuntuu omalta jutulta, 23-vuotias Pasanen kertoo.
”Odotan niitä puheluita, joissa pääsen konkreettisesti kokemaan, miten oma roolini on tuonut avun ihmisille.”
emma pasanen
Opintoja on haastatteluhetkellä takana vasta ensimmäinen viikko, mutta jo kevätlukukauden aikana opiskelijat pääsevät ensimmäiseen orientaatioharjoitteluunsa hätäkeskukseen. Silloin he eivät vielä itse vastaa hätäpuheluihin.
– Tulevat harjoittelut hieman jännittävät, sillä hätäkeskukseen tulevat soitot koskevat vakavia tilanteita ja niiden skaala on laaja. On vaikea tietää ennakolta, miten puhelut kolahtavat itselle.
Pasanen odottaa, että pääsee tulevassa ammatissaan näkemään oman työnsä arvon.
– Monien hätäpuhelujen loputtua päivystäjä ei saa tietää, miten tilanne päättyy. Odotan niitä puheluita, joissa pääsen konkreettisesti kokemaan, miten oma roolini on tuonut avun ihmisille.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Tero Lähdesmäki, haastateltavat
