Nykyiset paloasemat ovat pääosin oikeilla paikoilla.
Tämän hetkinen asemaverkko riittää pääosin kattamaan pelastuspalvelut, mutta joillekin alueille lisävahvistus on kuitenkin tarpeen, osoittaa Helsingin yliopistolla tehty pro gradu -tutkielma.
Hälyttävää puutetta uusista paloasemista ei ole, mutta optimaalisesti sijoitetut uudet paloasemat tai kevytyksiköt tehostaisivat eräillä alueilla etenkin toisen ja kolmannen riskiluokan alueiden saavutettavuutta.
Analyysien mukaan asemien määrää ei tule vähentää.
Susanna Haanpään matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa tekemä tutkielma valmistui vuosi sitten ja se on ensimmäinen koko Suomen kattava analyysi paloasemien saavutettavuudesta ja optimaalisista sijainneista. Tutkielmassa analysoidaan kaikkien 22 pelastuslaitoksen asemien saavutettavuus ja sijainti.
Pääsääntöisesti paloasemat sijaitsevat optimaalisilla paikoilla, mutta on myös asemia, jotka eivät analyysien mukaan sijaitse parhailla paikoilla. Useissa tapauksissa nämä olivat sopimuspalokuntia.
Ainoa pelastuslaitos, jossa lähes mikään paloasema ei sijainnut optimaalisella paikalla, on Helsingin pelastuslaitos.
Joidenkin riskiruutujen saavuttamisessa esiintyy ongelmia useiden pelastuslaitosten alueilla.
Näiden osalta tulisi tehdä lisäselvityksiä, jotta puutteet saavutettavuudessa voidaan korjata ja siten varmistaa pelastuspalveluiden riittävä alueellinen yhdenvertaisuus.
Eniten ongelmia on toisen ja kolmannen riskiluokan saavuttamisessa silloin, kun riskiluokkaan kuuluva alue sijaitsee kauempana kunnan taajamasta. Usein läheisyydessä on paloasema, jonka lähtöaika on kuitenkin korkea, esimerkiksi 10 minuuttia. Tällöin esimerkiksi toiseen riskiluokkaan kuuluvan alueen saavuttaminen tavoiteajassa on mahdotonta.
Lisäksi on myös riskiluokkien alueita, joita ei analyysien mukaan saavuteta tavoiteajassa eikä näiden läheisyydessä ole paloasemaa. Tällaisille alueille olisi välttämätöntä saada uusi paloasema tai kevytyksikkö, joka pystyisi aloittamaan pelastustoimet ennen tarvittavan lisäavun saapumista, tutkielmassa esitetään.
Nykyiset paloasemat ovat lähes kaikissa tapauksissa sijoitettu kuntien tai taajamien keskustoihin, mikä ei ole aina paras vaihtoehto. Useissa tapauksissa taajamien ensimmäiseen ja toiseen riskiluokkaan kuuluvat alueet saavutettaisiin tavoiteajassa, vaikka paloasema sijaitsisi taajaman ulkopuolella. Samalla paloasema parantaisi myös taajamien ulkopuolella asuvien asukkaiden palveluiden saavutettavuutta.
Asemaverkkotutkielma liittyy kiinteästi käynnissä olevaan maakuntauudistukseen. Paloasemien optimaalinen sijoittelu tulisi ottaa huomioon tulevassa maakunnallisessa suunnittelujärjestelmässä.
Sisäministeriön käynnistämässä pelastustoimen uudistuksessa on yhtenä työryhmänä riskianalyysityöryhmä, joka tavoitteena on yhdenmukaistaa ja tehostaa pelastuslaitosten riskianalyysityötä. Haanpään tutkielma on työryhmän taustamateriaalina.
Tutkielma on luettavissa Helsingin yliopiston sivulta.
Kuvassa paloauto lähdössä hälytykseen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen Kallion paloasemalta.
Kuva: Olli Häkämies.
