Uusi rahoitusmalli ohjaa pelastuslaitokset entistä tiiviimpään yhteistyöhön sisäministeriön kanssa. Pelastuslaitokset siirtyvät maakuntauudistuksen myötä vuoden 2019 alussa valtionrahoitukseen.
Käynnistysvaiheessa maakuntien valtionrahoitus perustuu toteutuneisiin kustannuksiin. Myöhemmin siirrytään tarveperusteiseen rahoitukseen eli laskennallisiin kustannuksiin. Rahoitusta tarkistetaan vuosittain ja kohdentamisperusteita arvioidaan vähintään neljän vuoden välein.
Pelastustoimen rahoitus määräytyy asukasmäärän perusteella. Perustana ovat maakuntien asukaskohtaiset perushinnat (euroa/asukas), joista säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella.
Maakunnat ovat rahan käytössään itsehallinnollisia, mutta valtio ohjaa niitä erilaisin keinoin, joista yksi on julkisen talouden suunnitelma (JTS).
JTS-valmistelussa maakunnat raportoivat pelastustoimen palveluista ja kustannuksista sisäministeriölle, joka tekee pelastustoimen toimivuudesta ja kustannuksista arvion. Arviota käytetään valmisteltaessa julkisen talouden suunnitelmaa, jonka valtioneuvosto päättää, ja jolla ohjataan maakuntia.
Sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainion mukaan JTS-valmistelusta tulee pelastustoimelle merkittävä prosessi, joka haastaa ministeriön ja pelastuslaitokset tiiviimpään yhteistyöhön.
– Valtiovarainministeriö järjestää yhteisiä JTS-neuvotteluja maakunnille ja näissä yhtenä osana on pelastustoimi. Tämä edellyttää, että sisäministeriön ja maakuntien kesken pitää sitä ennen olla käyty keskustelut siitä, millaisia pelastustoimen rahoitustarpeita esitetään, jotta palvelut pystytään tuottamaan, Vainio kertoi Turvallinen Suomi -seminaarissa Helsingissä 28. maaliskuuta.
Pelastustoimen pitää pystyä tuomaan äänensä kuuluville, kun maakuntien rahoituksesta keskustellaan.
– On aivan olennaista, että pelastustoimi kykenee esittämään omat tarpeensa erittäin hyvin neuvotteluissa. Mielestäni onkin tärkeää, että sisäministeriön ja pelastuslaitosten välinen toimintatapa muuttuu nykyisestä hyvin paljon. Nyt keskusteluyhteys ei ole ollut niin kiinteä kuin JTS-prosessi jatkossa edellyttää. Asioita pitää miettiä nykyistä paljon enemmän yhdessä, Vainio totesi.
Uusi pelastustoimen järjestämislaki tehostaa pelastustoimen valtakunnallista ohjausta ja johtamista. Sisäministeriön tiivistyvän ohjauksen on kuitenkin tarkoitus olla tasapainossa maakunnallisen itsehallinnon kanssa.
Valtioneuvosto vahvistaa pelastustoimen kehittämisen valtakunnalliset linjaukset sekä valtakunnalliset strategiset tavoitteet. Valmisteluvaiheessa sisäministeriö kuulee maakuntia ja viranomaisia. Tavoitteet eivät sellaisenaan ole maakuntia sitovia.
Sisäministeriön hankejohtaja Vainio arvioi, että valtakunnalliset linjaukset tullaan todennäköisesti tekemään hallituskausien alussa tai hallitusohjelmissa.
– Pelastustoimessa jatkuvuus on tärkeää, joten mitään neljän vuoden välein radikaalisti uusiutuvia linjauksia tuskin on odotettavissa. Jos tavoitteita asetetaan, niiden aikaväli on pitkäjänteisempi kuin yksi tai kaksi vuotta. Tarpeet valtioneuvoston linjauksiksi nousevat maakuntien ja sisäministeriön yhteisten keskustelujen kautta.
Tietyistä valtakunnallisen järjestelmän toiminnan tai perusoikeuksien turvaamisen kannalta kriittisistä asioista valtioneuvosto voi tehdä myös maakuntia sitovia päätöksiä. Tällaisia voivat olla tietojärjestelmiin liittyvät päätökset, johto- ja tilannekeskusjärjestelmät, toimintavalmiuden edellyttämä paloasemaverkoston kehittäminen tai kaluston toiminnallisesti tarpeellinen yhdenmukaistaminen.
Valtioneuvosto ei tule puuttumaan maakuntien työnjohdollisiin asioihin, Vainio korostaa:
– Valtion ohjauksesta huolimatta lukuisat asiat ovat maakuntien päätettävissä. Esimerkiksi kaluston yhdenmukaistamista katsotaan hankintojen näkökulmasta, hankintojen harkintaoikeus on yksittäisillä maakunnilla.
Valtakunnallisen ohjauksen vahvistumista Vainio pitää toimialan kannalta hyvänä askeleena.
– Pelastustoimessa on selkeät roolit pelastuslaitoksilla, maakunnilla, sisäministeriöllä ja valtioneuvostolla. Mielestäni on pelastustoimen etu, että saamme toimialaan liittyviä valtioneuvoston linjauksia. Uskon että päätöksenteon rakenne vahvistaa toimialaa.
Nykyiseen tapaan maakunnan pelastuslaitos valmistelee palvelutasopäätöksen, jossa määritellään toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat sekä palveluiden taso. Kun palvelutasopäätös on tähän asti arvioitu aluehallintovirastossa, siirtyy tehtävä nyt sisäministeriölle. Jos ministeriö huomaa päätöksen puutteelliseksi, se voi palauttaa asiakirjan maakuntaan täydennettäväksi.
Sisäministeriö voi asetuksella tarkemmin säätää palvelutasopäätösten sisällöstä, rakenteesta, seurannasta ja arvioinnista. Toistaiseksi asetusta ei ole annettu, vaan sisäministeriö on antanut ohjeen palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta.
Hankejohtaja Vainio ennakoi, että jatkossa palvelutasopäätöksiä voidaan hyvinkin ohjata järeämmin asetuksella.
– Kun yksi tavoitteista on yhdenmukaistaa pelastustoimen järjestelmää koko valtakunnassa, voi olla, että asetustakin arvioidaan. Asetus on tietysti vanhempi kuin ohje.
Osana maakuntauudistusta aluehallintovirastot lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan valtion lupa- ja valvontavirasto. Se valvoo, onko maakunta toiminut pelastustoimea ja alueellista yhteistä varautumista koskevien lakien mukaan – esimerkiksi käsittelee pelastustoimesta tehdyt kantelut.
Sisäministeriön ohjausta yhteisessä varautumisessa vahvistetaan: aluehallintovirastojen varautumisen alueellisten tehtävien henkilöstö ja määrärahat siirtyvät ministeriöön. Alueellisten maanpuolustuskurssien ja valmiusharjoituksien henkilöstö ja määrärahat puolestaan siirtyvät Pelastusopistolle.
Pelastuslaitos omaksi liikelaitokseksi?
Sisäministeriö suosittaa, että maakunnissa arvioidaan tarkkaan, onko pelastustoimella oma liikelaitos.
Hallituksen esitykset maakuntauudistukseen ja pelastustoimen uudistukseen liittyvistä laeista annettiin eduskunnalle maaliskuun alussa.
Lakipaketti sisältää muun muassa maakuntalain, jonka mukaan maakunnan on omassa toiminnassaan erotettava pelastustoimen järjestäminen ja palvelujen tuottaminen. Maakunta vastaa pelastustoimen järjestämisestä, liikelaitos palvelujen tuottamisesta.
Sote-toiminnoille maakunta voi perustaa vain yhden liikelaitoksen. Pelastustoimen maakunta voi kuitenkin toteuttaa täysin omana pelastuslaitos-liikelaitoksena — tai sitten osana suurempaa liikelaitosta, esimerkiksi sote-liikelaitosta.
– On maakunnan päätettävissä, tuleeko pelastuslaitoksesta oma liikelaitos. Johtamisen selkeyden näkökulmasta omalla liikelaitoksella olisi hyvät puolensa, esittää sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainio.
Henkilöstö-, kiinteistö- ja kalustoasiat määritetään voimaanpanolaissa. Pelastuslaitosten henkilöstö siirtyy maakuntien palvelukseen liikkeenluovutusperiaatteen mukaisesti ns. vanhoina työntekijöinä, jolloin palvelussuhteen ehdot säilyvät entisinä. Paloasemat jäävät kunnille, joilta maakunnat vuokraavat kiinteistöt pelastuslaitosten käyttöön. Irtain omaisuus — paloautot ja kalusto — siirtyy maakuntien omistukseen.
MIRG ja CBRNE keskitetään
Vaativia tehtäviä kootaan yhdelle tai useammalle pelastuslaitokselle.
Valtakunnallisiin palvelukeskuksiin tullaan todennäköisesti keskittämään maakuntien toimitila- ja kiinteistöhallintoa, talous- ja henkilöstöhallintoa sekä ICT-palveluita.
Pelastustoimen järjestämislain mukaan myös pelastustoimen palveluita ja tehtäviä voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle maakunnalle. Keskittämistä voidaan tehdä, jos palvelujen saatavuus ja laatu, tehtävän vaativuus, harvinaisuus tai kustannukset sitä välttämättä vaativat.
Toistaiseksi sisäministeriö on arvioinut, että keskittämistä voitaisiin tehdä kansainvälisen pelastustoiminnan valmiudessa, CBRNE-valmiudessa (kemiallisten, biologisten, radioaktiivisten ja räjähtävien aineiden uhka), MIRG-valmiudessa (merellinen pelastustoiminta), merialueen öljyntorjunnassa sekä alueellisessa ja valtakunnallisissa johto- ja tilannekuvajärjestelyissä.
Sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainio nostaa esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä viime joulukuussa sattuneen tapahtuman, jossa lähtöaulassa altistuttiin hengitystieoireita aiheuttaneelle tunnistamattomalle aineelle.
– Meillä ei vielä ole välitöntä valmiutta analysoida tämän tyyppisiä tilanteita kentällä laboratorio-olosuhteissa. Valmius tulisi olla, mutta yksittäisen alueen ei kannata sinänsä rakentaa valmiutta tällaisiin tehtäviin, Vainio näkee.
Maakunta, jolle tehtävä keskitetään, käyttäisi sen suhteen viranomaistoimivaltaa, eikä muilla maakunnilla olisi palvelun suhteen päätösvaltaa tai mahdollisuutta tuottaa tai hankkia palvelua muilla tavoin.
Kuva: Pirkanmaan pelastuslaitos harjoittelemassa liikenneonnettomuustehtävää Tampereen Rantatunnelissa.
