Pelastuslaitosten pitää pystyä kertomaan entistä paremmin pelastustyön ja onnettomuuksien ehkäisyn yhteiskunnallisesta merkityksestä. Avuksi voidaan ottaa yhteiset mittarit.
Pelastustoimen yhteisiä kansallisia indikaattoreita valmistellut hanke on saanut työnsä päätökseen. Hankkeen loppuraportti luovutettiin sisäministeriölle lokakuussa.
Pelastustoimelle esitetään informaatio-ohjaamisen prosessia, jossa mittariston tuottamasta tiedosta tehdään raportteja ja analyysejä, joiden perusteella sisäministeriö ohjaa pelastustoimea ja pelastuslaitokset kehittävät toimintaansa.
Esityksen sisältyvä pelastustoimen arviointijärjestelmä sisältää kuusi mittaamispäätasoa:
1. Onnettomuuksien ehkäisy
2. Pelastustoiminta
3. Ensihoitopalvelujen toteuttaminen
4. Varautuminen
5. Henkilöstö
6. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta
Päätasojen alle esitetään lukuisia arviointikohteita eli mittareita, jotka ovat sekä määrällisiä ja laadullisia. Ne jakaantuvat suoritemääriä, palvelukykyä ja aikaansaannoskykyä, taloudellisuutta, tuottavuutta sekä asiakasvaikutuksia luotaaviin mittareihin.
Määrälliset mittarit kuvaavat esimerkiksi tehtyjä henkilötyövuosia, kustannuksia tai muita laskennallisia mittareita.
Laadulliset mittarit sisältävät sekä asiakkailta kerättyä palautetta että pelastusviranomaisen itsearviointia toiminnan vaikuttavuudesta.
Henkilöstö arvioi omaa työtään
Henkilöstölle esitetään useita erilaisia mittareita, joiden kautta seurattaisiin koulutusta ja osaamista, työhyvinvointia, työturvallisuutta sekä myös toimialan vetovoimaisuutta.
Työhyvinvoinnin mittaritieto kerättäisiin esimerkiksi henkilöstökyselyiden kautta. Henkilöstö arvoisi työnsä turvallisuutta ja fyysisiä tekijöitä, oman työn hallintaa, haastavien tilanteiden kohtaamista sekä esimiestoimintaa ja johtamista.
Määrällisesti seurattaisiin muun muassa työkyvyttömyyseläkkeiden määrää ja niihin liittyviä varhe-kustannuksia. Yksi mittari olisi terveysprosentti eli vuoden aikana ilman sairauspoissaoloja olleiden henkilöiden osuus koko henkilöstöstä.
Toimialan vetovoimaisuutta mitattaisiin sekä tulohalukkuuden että lähtövaihtuvuuden mittareilla. Pelastajakoulutukseen hakeneiden määrän lisäksi selvitettäisiin myös hakijoiden motivaatiotekijöitä. Yhdellä mittarilla seurattaisiin pelastustoimesta muille aloille lähteneiden työntekijöiden määrää.
Yhteinen ikkuna on puuttunut
Pelastustoimien indikaattoreita valmistellut hanke toteutettiin Pelastusopistolla Palosuojelurahaston tuella.
Tähän asti pelastustoimesta ovat puuttuneet valtakunnalliset, toiminnan vaikuttavuutta kokonaisuutena tarkastelevat laadulliset mittarit.
Siksi pelastustoimen on ollut vaikea kertoa, mikä on sen tekemän työn todellinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.
Indikaattorit-hankkeen projektipäällikkö, FT Heidi Huuskonen sanoo, että toistaiseksi pelastustoimesta on puuttunut ”yhteinen ikkuna”. Sellainen on kuitenkin välttämätön, sillä pelastustoimestakin vaaditaan valtakunnallista ajantasaista tietoa päätöksenteon pohjaksi.
– Pelastustoimelta odotetaan kykyä kertoa muulle yhteiskunnalle sen laadusta, suorituskyvystä, tuloksellisuudesta. Samalla meidän pitää pystyä itsekriittisyyteen: mitkä asiat hanskaamme hyvin ja mitä meidän pitää vielä kehittää, Huuskonen sanoo.
Hankkeessa syntynyt malli arviointijärjestelmästä on ensimmäinen esitys siitä, mitä yhteinen valtakunnallinen arviointi voisi olla.
– Määrällisten mittareiden sijaan tärkeämpää on laadullinen arviointi. Kaikki pelastustoimen toimijat pystyvät vastaamaan siihen, mitä on tehty. Oleellisempaa on vastata, miten asiat on tehty.
Lisää aiheesta joulukuussa ilmestyvässä Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 6/2017.
Yläkuva: Päijät-Hämeen pelastuslaitos evakuoi kahden kerrostalon asukkaita Lahdessa
17. maaliskuuta 2016, rikkihappoa kuljettaneen rekan törmättyä asuintaloon.
Lataa pelastustoimen indikaattorit -loppuraportti Pelastusopiston sivulta (pdf)
Kuva: Pelastustoimen informaatio-ohjaamisen prosessi. Lähde: Pelastustoimen indikaattorit -hanke.
