Uudet ohjeet hätäkeskuspäivystäjille sekä uudet palvelut ensihoidon ja kotihoidon väliin karsisivat kiireettömiä ensihoitotehtäviä, esittää Valtiontalouden tarkastusvirasto.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut ensihoidon hoitoketjun toimivuutta Suomessa ja antanut useita suosituksia, joilla kiireettömiä tehtäviä voidaan vähentää.
Ensihoitoon ohjautuu nykymuodossa paljon kiireettömiä tehtäviä, jotka olisi järkevä hoitaa toisin. Ensihoidon toimintaa tehostaisi myös tiiviimpi yhteistyö, parempi tiedonkeruu ja resurssisuunnittelu.
Kiireettömät kuljetukset vievät resursseja kiireellisiltä tehtäviltä, jolloin avuntarvitsijat voivat joutua odottamaan ensihoidon saapumista.
Ensihoidon tarvetta lisäävät sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittäminen, väestön ikääntyminen ja siitä johtuva palvelutarpeen kasvu. Ensihoitopalvelu muodostuu hätäkeskuksen, ensihoitoyksikön ja päivystysvastaanottojen yhteistoiminnasta.
Tarkastusvirasto suosittaa, että ensihoidon ja kotihoidon väliin luodaan uusia palveluja, jotta ensihoidon kiireettömät kuljetustehtävät saadaan vähenemään. Tämä helpottaisi ensihoidon tehtäväkuormaa, kun asiakasta ei tarvitsisi aina kuljettaa päivystykseen. Palveluja kehitetään, mutta toistaiseksi niitä ei ole riittävästi.
Ensihoidon ja kotihoidon yhteistyötä tulisi tehdä entistä suunnitelmallisemmin. Ensihoidon resurssit saataisiin tehokkaammin käyttöön, jos tieto kulkisi ja yhteistyö olisi tiiviimpää ensihoidon, päivystystoiminnan, sosiaalipäivystyksen, kotihoidon ja kotisairaanhoidon välillä. Resurssisuunnittelua vaikeuttaa yhteisen tietovarannon puute ja erilliset tietojärjestelmät.
Ensihoitopalveluun tulisi kehittää mittareita, joilla voitaisiin arvioida luotettavasti palvelun vaikuttavuutta, kustannuksia ja laatua erilaissa ensihoitotehtävissä.
Kiireettömiä tehtäviä voisi karsia myös selkeyttämällä ja yhdenmukaistamalla sairaanhoitopiirien hätäkeskuspäivystäjille antamia ohjeita. Nykyiset ohjeet aiheuttavat tulkintaongelmia ja voivat ohjata päivystäjän käyttämään ensihoitoa tilanteissa, joissa sitä ei tarvita.
Hätäkeskuspäivystäjä joutuu muodostamaan nopean tilannekuvan, arvioimaan tehtävän kiireellisyyden sosiaali- ja terveysministeriön riskiarviointiohjeen mukaisesti ja valitsemaan sairaanhoitopiirin ensihoitokeskuksen ohjeen perusteella tarkoituksenmukaisimmat resurssit ensihoitotehtävälle. Tilannekuva pitää muodostaa ja jatkotoimista päättää pelkän hätäpuhelun perusteella.
Terveystoimen riskiarvio-ohjeistus on laadittu siten, että se tunnistaisi korkean kiireellisyysluokan tehtävät mahdollisimman hyvin. Tämä voi aiheuttaa sen, että riskiarvio-ohjeistusta noudattamalla päivystäjä on voinut ensihoitajien mukaan arvioida alemman kiireellisyysluokan tehtävän kiireellisemmäksi, mikä on johtanut siihen, että tehtävälle lähetetään enemmän ensihoitoyksiköitä kuin tarve vaatisi.
Terveystoimen ohjeistus on myös voinut olla ristiriidassa yleisen valtakunnallisen riskiarviointiohjeen kanssa. Ohjeiden ristiriidat vaikeuttavat hätäkeskuspäivystäjän päätöksentekoa tehtävien luokittelussa.
Tarkastusvirasto huomauttaa myös, että nykyinen järjestelmä Kelan matkakorvauksista ei kannusta käyttämään resursseja tehokkaasti. Korvauskäytäntöjen uudistamista tulee jatkaa.
Ensihoidon kokonaiskustannukset ovat arviolta 300 miljoonaa euroa vuodessa. Sairaanhoitopiirit kustantavat siitä kaksi kolmasosaa. Rahoitus jakautuu monelle eri toimijalle, eikä kustannuksista ole yhtenäistä valtakunnallista tilastoa.
Päivystäjät tarvitsevat koulutusta ja palautetta
Valtiontalouden tarkastusvirasto kysyi ensihoitoselvitystä varten hätäkeskuspäivystäjien mielipiteitä ensihoitotehtävien käsittelystä. Virasto sai vastauksia 144 työntekijältä.
Tarkastusviraston kyselyn mukaan tiedon laatu ja määrä vaikuttavat merkittävästi hätäkeskuspäivystäjän päätökseen joko hälyttää tai olla hälyttämättä viranomaisyksikkö. Hyvä tilannetietoisuus on ratkaisevan tärkeää myös potilasturvallisuudelle ja sille, että potilas saadaan mahdollisimman nopeasti toimintakykyiseksi.
Kyselyssä tiedusteltiin hätäkeskuspäivystäjiltä kiireellisyysluokkien arvioinnin haastavuutta. Vastaajien mukaan kiireellisyysluokista vaikein arvioitava on niin sanottu kiireetön D-tehtävä. Myös C ja D-tehtävien välinen riskiarvio on hankalaa. Nykyinen ohje ei tue myöskään kaikilta osin kiireettömiä, niin sanottuja N-tehtäviä. Tällä hetkellä millekään tehtävälle ei ole määritelty N-kriteeriä.
Vastauksista ilmeni, että tietyt sairaudet ja ryhmät ovat vaikeita arvioida. Tällaisia ovat potilaat, joilla on monia ongelmia, yleistilan laskuun liittyvät tehtävät, mielenterveyspotilaat, lapset, vammaiset ja ikäihmiset, jotka eivät pärjää kotona.
Yhtenä huomiona tarkastusvirasto toteaa, että hätäkeskuspäivystäjät tarvitsevat lisää koulutusta ohjeiden soveltamisesta.
Hätäkeskusten henkilöstövajauksen, suurten puhelumäärien ja ERICA-tietojärjestelmän vuoksi päivystäjät ehdi paneutumaan tulkintakysymyksiin riittävästi. Ohjeisiin perehtyminen jää usein päivystäjän vastuulle ja päivystäjät saattavat tulkita niitä eri tavoilla.
Erityisesti kertauskoulutusta toivottiin silloin kun ohjeet muuttuvat. Hälytysohjeet ja niiden päivitykset löytyvät tietojärjestelmistä, mutta henkilöstöpulan vuoksi hätäkeskukset eivät pysty tällä hetkellä järjestämään luentotyyppistä koulutusta. Päivystäjät opiskelevat ohjemuutokset itsenäisesti tai kysymällä työkaverilta.
Tarkastuksen kyselyssä puolet vastaajista ei ollut saanut mielestään riittävästi palautetta ensihoidon kiireellisyysluokkien osuvuudesta. Vajaat 40 prosenttia oli vastakkaista mieltä. Vastaajat toivoivat ensihoitajilta eniten palautetta juuri kiireellisyysluokkien osuvuudesta ja tehtäväkoodista. Tämä kertoisi hätäkeskuspäivystäjälle parhaiten, miten tehtävän riskiarvio on onnistunut.
