Palomies Harri Minkkinen Oulu–Koillismaan pelastuslaitokselta vieraili matkallaan New Yorkin paloasemilla. Kirjoittamassaan jutussa Harri kertoo kollegoidensa työstä ja työolosuhteista “rapakon takana”.
Jokainen on varmasti joskus nähnyt elokuvan tai YouTube-videon, jossa palomiehet astelevat ulos kadulle, pysäyttävät liikenteen ja samaan aikaan suurikokoinen paloauto vyöryy ulos aseman sisuksista kymmenet valot vilkkuen.
Tuulilasin yläosassa lukee isoin kirjaimin ”Midtown Mob”, “Ghostbusters” tai ”We support our troops”. Kaksi yhdysvaltain isoa lippua liehuu pienistä lipputangoista auton takapäässä.
Takit auki viimeiset palomiehet juoksevat liikkuvaan paloautoon hallin ovien sulkeutuessa ja sireenien jo ulvoessa. Kutsu käy jälleen yhdelle lukemattomista sammutustehtävistä, joita New Yorkin kokoisessa kaupungissa riittää uupumukseen saakka.
Itselläni vuosi 2018 vierähti virkavapaan merkeissä ja ympäri maailmaa reppu selässä kiertäen. Vierailin lukuisilla palolaitoksilla lähinnä Aasiassa. New Yorkilla ja sen palomiehillä on kuitenkin erityinen paikka mieleni syövereissä.
Palomiehiä ja asemia kautta rantain yhdistää vahvasti tietty toverillisuus, olet aina tervetullut olitpa mistäpäin tahansa kotoisin. Aseman keittiössä tuoksuu kahvi ja televisio viihdyttää tyhjää tilaa. Olemme palolaitoksen sydämessä.
Joulukuussa 2019 matkustin kymmeneksi päiväksi New Yorkiin, tarkoituksenani tutustua myös muutamaan paikalliseen paloasemaan. Tuliaisiksi otin työpaikaltani mukaan Oulu–Koillismaan pelastuslaitoksen hihamerkin ja kaksi virkapaitaa. Ostin vielä lentokentältä Sisu-pastilleja sekä suomalaista suklaata mukaan.
World Trade Center ja Ten House -paloasema
Asema 10, kuten paikalliset palomiehet sitä kutsuvat, sijaitsee vain kivenheiton päässä World Trade Centerin jättimäisestä pilvenpiirtäjästä. Tämä asema vastasi ensimmäisenä WTC—iskujen hälytykseen ja lähes puolelle työvuoron palomiehistä se jäi uran viimeiseksi tehtäväksi. Ten House asema tuhoutui täysin tornien romahdettua, joten se jouduttiin rakentamaan uudelleen.
Ranskalainen turistiryhmä yritti turhaan koputella aseman ovella, kukaan ei tullut avaamaan. Asetin oman virkakorttini pieneen ikkunaan ja soitin ovikelloa. Hetken päästä hymyilevä virkaveli tuli avaamaan oven ja toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi.
New Yorkissa neliöt ovat tiukassa. Se näkyy myös palolaitoksilla. Asemat ovat pieniä ja ahtaita, mutta sitäkin tunnelmallisempia. Jokainen asema ylpeilee omalla sloganilla ja höökin keulassa saattaa komeilla suurikokoinen Batman tai vaikkapa vilkkuva joulukuusi! Ten Housen hallien ovia peittää jättimäinen maalaus, joka esittää USA:n liehuvaa lippua.
Sisälle päästyäni luovutin Suomesta tuodut tuliaiset. Otimme pari yhteiskuvaa ja juttelimme hetken aikaa niitä näitä. Asemalla on käynyt vierailulla vuosien kuluessa lukuisia palomiehiä ympäri maailman. Kalustohallin vitriini on täpötäynnä eri pelastuslaitosten logoja. Visiitti ei kestänyt varttia pidempään, koska porukka oli lähdössä liikenteeseen.
Ten House paloaseman vahvuus on 12 miestä. Se koostuu yhdestä paloautosta, Engine 10:stä ja tikasautosta eli Laddar 10:stä. Molempien miehitys on 1+5.
Värikkäästi koristeltu Engine 65 -paloasema
Muutamaa päivää myöhemmin vierailin Engine 65 -asemalla, joka sijaitsi 5 minuutin kävelymatkan päässä hotellista. Rakennus on tietysti maalattu punaiseksi, ja koristeltu jouluvaloilla viimeisen päälle. Virkakorttia vilauttamalla pääsin jälleen sisälle. Oven avasi vanhempi herrasmies, tonttulakki päässä ja paksu kuubalainen sikari suussa.
Kalustohallia koristaa joulukuusi, lukuisat Yhdysvaltain liput, palokuntaviirit ja valokuvat edesmenneistä palomiehistä. Jokainen paloasema ylpeilee omalla vitriinillään, johon on historian aikana kerätty valokuvia, kalustoa, hihamerkkejä ja kaikkea mahdollista. Jokaisella paloasemalla on myös oma maskotti tai teema, joka näkyy rakennuksessa ja varsinkin autoissa.
Asuinneliöt ovat tälläkin asemalla todella niukat. Kalustohalliin mahtuu juuri ja juuri yksi paloauto. Hallin perällä on pieni keittiö eikä huoltotiloja juurikaan ole. Puhdas paloasema -malli tuskin on käytössä saati tulossa lähivuosina. Rakennus on 125 vuotta vanha, mutta jostain syystä siellä ei kärsitä sisäilmaongelmista.
Keittiön seiniä koristavat valokuvat, mitalit ja nurkassa on pieni televisio. Toisella seinustalla on iso rasvakeitin, paistotasot, kaksi isoa uunia ja kaasuliedet. Ruoanlaittoon täällä osataan kyllä panostaa, sillä varustus on kuin pienessä ravintolassa konsanaan. Yläkerta on varattu muutamalle majoitushuoneelle.
Kello lähestyi viittä iltapäivällä ja pojat olivat tekemässä aamupalaa. He olivat juuri tulleet rakennuspalosta, jossa menehtyi kolme asukasta.
Sain kokeilla paikallista sammutustakkia päälle. Se oli Nomexia kuten meilläkin, mutta kiinnitin heti huomiota, miten painavalta se tuntui. Takki oli tummansininen ja vanhempaa mallia mitä meillä Suomessa yleisesti jo käytetään. Samoin saappaat, kypärä ja muutkin varusteet tuntuivat yllättävän raskailta ja vanhanaikaisilta. Vähän tuli kieltämättä ikävä omaa sammutusasua.
Kaluston ja toimintatapojen osalta meillä Suomessa on asiat varsin hyvällä mallilla. Ruoan ja eväiden osalta me hävitään kyllä jenkeille 100–0.
Keikkamäärät ja muita tunnuslukuja
Engine 65:n keikkamäärät ovat omaa luokkaansa. Rauhallinen työvuoro tarkoittaa 15–20 keikkaa vuorokaudessa. Tämä tekee vuositasolla noin 6 000 hälytystä tälle pienelle Keski-Manhattanin yksikölle. Rakennuspaloja on 3–7 työvuoroa kohden. Ensivastetehtäviä ja muita keikkoja on 10–20 työvuorossa.
Palomiehiä on lähes 9 miljoonan asukkaan New Yorkissa noin 11 000 ja lisäksi ensihoidossa toimii 4 300 henkilöä. Ensihoitoa operoivat lisäksi vapaaehtoiset ja lahjoitusvaroin toimivat sairaalat. Rakennuspaloja New Yorkissa on vuosittain yli 27 000 ja muita tulipaloja lähes 14 000. Ensihoitotehtäviä hoidetaan yli 300 000 vuodessa.
New Yorkin pelastuksen budjetti on yli 2 miljardia dollaria vuodessa, miltei Suomen valtion puolustusbudjetin verran. Sammutusautoja on 197, tikasautoja 143, ambulansseja 450, raskaita pelastusyksiköitä 5, erikoisyksiköitä 8, eläinyksiköitä 10, yksi Hazmat-joukkue sekä 6 palo-/pelastusalusta vesillä, joista 3 on ympäri vuoden käytössä.
Palomiehen koulutus kestää noin 16 viikkoa. Paikalliset virkaveljet olivat aika ihmeissään, kun kerroin Suomessapelastajatutkinnon opiskelun kestävän 18 kuukautta ja pitävän sisällään erittäin monipuolisen koulutusohjelman. Epäuskoisina he kuuntelivat, kun kerroin miten meillä jokainen pelastaja joutuu hallitsemaan kaikki pelastuksen osa-alueet sammutuksesta korkella työskentelystä aina pintapelastukseen asti. Puhumattakaan ajoneuvoista ja niiden kalustosta.
New Yorkissa jokainen erikoistuu yleensä tiettyyn osa-alueeseen. Joku tekee vain savusukellusta ja toinen on pelkästään sammutusauton kuskina koko uransa ajan ja niin edelleen. Tietysti poikkeuksiakin on, kuten erikoisyksiköt.
Paikalliset toimintamallit
Palomiehiä loukkaantuu New Yorkin kokoisessa kaupungissa joka päivä muutamia. Ylivoimaisesti suurin tekijä on savulle altistuminen. Vielä nykyaikanakin paineilmalaitteiden käyttöä vieroksutaan. Pelastajien yleisin kuolinsyy on keikoilla tapahtuvat sydänkohtaukset ja katon läpi tippumiset. Karsivia kuntotestejä ei ole. Eläkkeelle pääsee, kun palvelusta on kertynyt 20 vuotta.
Palovaroittimet asunnoissa ovat vielä harvinaisuus, mutta sen eteen kampanjoidaan uutterasti.
Asuintalojen pelastussuunnitelmat ovat vasta ajatuksen tasolla. Tulipalot ovat monesti rajuja, koska ne pääsevät kehittymään pitkälle. Rakennusmääräykset ovat erilaiset kuin Suomessa ja sama koskee materiaaleja. Rakennusten sähköverkko on usein vanhanaikaista ja kaasulla toimivien liesien käyttö huolimatonta.
Rakennuspaloissa painopiste on ulkopuolelta sammuttamisessa. Tikasauton avulla palomiehet nousevat pelastusportaille tai menevät suoraan ikkunan kautta sisälle, usein ilman vettä tai työjohtoselvitystä. Varustuksena on paineilmalaite, köysipussi, rintapielessä pieni taskulamppu ja raivaukseen tarkoitettua välineistöä.
Rakennusten palo-osastoinnin puuttuessa tuli leviää usein kattorakenteisiin ja muihin asuntoihin. Vesihuolto järjestetään paloposteista, joita on miltei jokaisessa risteyksessä ympäri kaupungin. Joissakin yksiköissä saattaa olla muutama sata litraa vettä mukana.
Pelastusyksiköt ovat uuden karheita, mutta nippelit, mittaristot ja vivut vanhalla mallilla toteutettuja. Esimerkiksi ilmastointia ei sammutusautoissa ole. Kolmen tuuman letku on suurin koko mitä käytetään.
Suomessa keskisuureen rakennuspaloon osallistuu keskimäärin 20–30 palomiestä esimiehet ja mestarit mukaan lukien. New Yorkissa vastaavaan tulipaloon hälytetään kokonainen pelastuskomppania. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ullakkopaloa on sammuttamassa yli 200 palomiestä, 10 puomitikasta, 12 sammutusautoa, satelliittiyksikkö, useita johtoyksiköitä, 20 ambulanssia, kymmeniä poliiseja, sekä lukuisia pelastuksen erikoisajoneuvoja.
PR-hommat hoidetaan mallikkaasti. Jokainen keikka ilmoitetaan kaikilla sosiaalisen median kanavilla, dronella otetaan videota ja kymmeniä kuvia tilannepaikalta. New Yorkissa palomiehiä arvostetaan suuresti, ja heitä pidetään poikkeuksetta sankareina. Palomiehet vierailevat päiväkodeissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa tervehtimässä asukkaita. Lisäksi henkilökunta osallistuu yhteisiin tapahtumiin, vuosipäivien juhlintaan ja lukuisiin paraateihin. Myös vapaa-ajalla vietetään aikaa yhdessä.
Työajassa paljon vaihtoehtoja
Keskustelin vierailujen aikana myös työajasta. Järjestelmä on varsin monimutkainen, mutta joustava. Palomiehet tekevät pääsääntöisesti 24 tunnin ja 72 vapaatunnin työaikaa. Jokainen voi myös muokata työvuorojaan melko vapaasti. Jokainen saa päättää itse, tekeekö 8, 12 vai 24 tunnin vuoroa. Pääasia että homma pyörii ja asemien vahvuudet pysyvät.
New Yorkissa on vasta ajettu läpi uusi pelastukseen liittyvä asetus. Kelien muuttuessa talvisiksi ja lämpötilan laskettua alle nollaan, otetaan käyttöön CODE BLUE. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle paloasemalle otetaan yksi ylimääräinen palomies töihin. Budjetista väännettiin jonkin aikaa, mutta kun kyse on turvallisuudesta, rahat löytyvät aina.
Oppia puolin ja toisin
Kokemuksena vierailu näille asemille oli antoisa ja opettavainen. Olen matkoillani oppinut, että asioita voi tehdä monella eri tavalla oikein. Meillä Suomessa työturvallisuudessa ja toimintamalleissa on vuosien aikana menty isoin harppauksin parempaan suuntaan. PR-asioissa olemme myös menossa eteenpäin. New Yorkissa uutisoidaan pieninkin pelastuksen tehtävä mediassa. Tämä on siellä ihan normaalia ja arkipäivää. Loppujen lopuksi pelastajan ammatin arvostus lähtee meistä itsestämme.
Harri Minkkinen
palomies
Oulu–Koillismaan pelastuslaitos
Yläkuva: Erikoisyksikkö Squad 41 menossa keikalle. Erikoisyksiköt ovat eliittiryhmiä, joiden vastuualueina voivat esimerkiksi olla vaaralliset aineet, sukellustehtävä sekä vaativat pelastustehtävät. Toiminta-alue on paljon laajempi kun tavallisella sammutusyksiköllä.