Pelastustoimessa sykäys innovaatioiden ja uusien toimintamallien kehittämiseen lähtee usein käytännön tarpeesta. Niin tapahtui myös sähköauton sammutuslavan kehitystyössä.
Reilu vuosi sitten Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palomies Esa Koskimaa oli Lahdessa sammuttamassa haasteellista sähköautopaloa, jossa auto syttyi kolme kertaa palamaan. Sähköautojen sammuttaminen on vaikeaa, sillä sammutettu akku voi syttyä spontaanisti uudelleen tuleen useita kertoja. Hankalan sammutuskeikan jälkeen Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella ryhdyttiin miettimään ratkaisua sähköautojen sammutusongelmaan.
Ratkaisuksi ehdotettiin sammutuslavan käyttöönottoa. Keski-Euroopassa sammutuslavoja on käytetty metsäpaloissa, autojen sammuttamisessa ja Suomessakin niiden hyödyntämisestä on keskusteltu. Varsinaisesta lavan suunnittelusta ja teknisestä toteutuksesta Päijät-Hämeessä vastasi kalustonhoitaja Harri Granlund ja aluepalopäällikkö Jani Aaltonen.
Sähköautojen sammutuslava ei ollut siis Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen oma keksintö. Eikä laitos ollut ainoa Suomessa, jossa sitä kehitettiin, vaan kehitystyössä tehtiin yhteistyötä eri pelastuslaitosten kanssa. Mutta Päijät-Hämeen pelastuslaitos oli ensimmäinen pelastuslaitos, joka otti sen käyttöön.
Sammutuslava parantaa työturvallisuutta
Sähköauton sammutuslava on kannellinen vesitiivis siirtolava, joka täytetään vedellä. Alkusammutuksen jälkeen sähköauto nostetaan sen sisälle ja kansi lukitaan. Auton annetaan jäähtyä lavalla kaksi vuorokautta, jotta sen akuston reaktio pysähtyy.
– Lavassa itsessään ei ole mitään erikoista tekniikkaa, oivallusta tai innovaatiota. Se on vesitiivis kannellinen siirtolava, johon on lisätty osa lavan täyttämiseksi sekä lavan lukitus. Kehitystyön ytimessä oli toimintamallin luominen eli miten sähköautojen sammutustehtävissä toimitaan. Toimintamallissa on huomioitu esimerkiksi tilanteen tunnistaminen, sammutuslavan toimintavalmius, ajoneuvon siirtäminen sammutuslavalle, sammutuslavan lukitseminen ja turvallinen sijoittaminen kohteessa sekä palaneen auton ja jäteveden jälkikäsittely, Koskimaa kertoo.
Menetelmän hyvät puolet ovat yksinkertaisuus ja toimintavarmuus. Myös palomiesten työturvallisuus paranee. Autosta leviävät palokaasut ovat erittäin myrkyllisiä ja auton uudelleen syttyminen aiheuttaa vaaratilanteita, koska syttyminen tapahtuu hyvin äkillisesti. Sen jälkeen, kun auto on saatu vesihauteeseen, myrkyllisten palokaasujen muodostus vähenee ja voidaan varmistaa, että se ei enää syty uudestaan.
Haasteena menetelmässä on sammutusveden jälkikäsittely. Sammutusvesi on ongelmajätettä, sillä siihen on liuennut akustosta niin paljon kemikaaleja, että sitä ei voi päästää luontoon. Päijät-Hämeessä veden jälkikäsittelystä vastaa ulkopuolinen yhteistyökumppani, joka käy imuautolla hakemassa sammutuslavasta sammutusveden ja vie sen jatkokäsittelyyn.
Sammutuslavan kehitystyössä on huomioitu, että se olisi monikäyttöinen, kustannustehokas hankinta pelastuslaitokselle. Sähköautopalot ovat Suomessa vielä harvinaisia, joten lavalle piti saada muutakin käyttöä. Tiivistä, kannellista lavaa voidaan hyödyntää esimerkiksi öljyntorjuntavälineistön keräilyastiana isoimmilla öljyvahinkotehtävillä tai vesivarantona maastopalon jälkivartiossa.
Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella on toimintavalmius palvella sähköautojen sammutustehtävissä myös oman alueen rajojen ulkopuolella.
– Jos naapuripelastuslaitoksilla tulee tilanne, että sähköauton sammuttamisessa on ongelmia, kykenemme lähettämään sammutuslavan miehitettynä apuun, kertoo Koskimaa.
Pelastusala kehittyy kentältä käsin
Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella kehitysideoista keskustellaan yleensä oman työvuoron kesken. Jos esimies vie asiaa eteenpäin, voi se johtaa uuden toimintatavan tai innovaation kehittämiseen. Kehitystyö tapahtuu käytännössä työvuoron aikana, sen sisäisenä toimintana.
Koskimaan mielestä olisi hyvä, jos pelastuslaitoksilla olisi kannustinjärjestelmiä innovaatioiden ideointiin ja kehitystyöhön varattaisiin työaikaa.
– Operatiivisten toimintamallien ja menetelmien osalta pelastusala kehittyy kentältä käsin. Kehittämisvastuu on jäänyt aika pitkälle pelastuslaitoksille, ja laitoksissa työvuoroihin. Mielestäni työnantajien kannattaisi resurssoida ja panostaa konkreettisesti henkilötyöaikaa siihen, että työajalla vietäisiin kehitysprojektia eteenpäin. Se nopeuttaisi uusien toimintatapojen ja innovaatioiden kehittämistä, pohtii Koskimaa.
Pelastusalan toimintaympäristö muuttuu koko ajan ja tekniikka kehittyy. Uusiin haasteisiin on kyettävä vastaamaan.
– Suomessa ei ole pelastusalan kehittämiskeskusta, joka seuraisi muuttuvaa toimintaympäristöä ja kehittäisi toimintamalleja ja ratkaisuja uusiin haasteisiin. Tällä hetkellä ratkaisut ongelmiin kehittää kenttäväki itse. Sen takia pelastuslaitoksissa olisi tärkeää panostaa kehitystyöhön ja nykyistäkin enemmän pelastuslaitosten väliseen yhteistyöhön, toteaa Koskimaa.
Kuva: Päijät-Hämeen Pelastuslaitos / Marko Nieminen
