Ylipalomiehestä Pelastusopiston opettajaksi siirtyneellä Vesa Olkkosella on lähes 30 vuoden työura operatiivisissa tehtävissä. Olkkonen kannustaa pelastuslaitosten miehistöä pohtimaan työuraansa. Mitä aikaisemmin suunnittelun aloittaa, sitä enemmän vaihtoehtoja avautuu matkan varrella.
Urani pelastusalalla alkoi vuonna 1982 Ristiinan VPK:ssa. Päädyin palomiesluokan ja sairaankuljettajakurssin suorittamisen jälkeen Mikkelin palolaitokselle kesämieheksi 1990 ja edelleen palomiehen virkaan lokakuussa 1992. Muutaman vuoden kuluttua opiskelin omaehtoisesti ensihoidon jatkolinjan, jonka jälkeen pidin sopimuspalokuntien koulutuksia, kuten ensiapu- ja ensivastekursseja.
Toukokuussa 1996 aloitin pelastussukelluskurssin ja laajensin koulutusten pitämistä pintapelastuskursseihin. Suuntasin jälleen opintojen pariin vuonna 2006 ja suoritin alipäällystöopinnot, jonka jälkeen toimin ylipalomiehen tehtävissä Mikkelin paloasemalla. Syksystä 2007 alkaen työskentelin myös tuntiopettajana Pelastusopistolla Kuopiossa.
Olin pitkään tyytyväinen palomiehen työhön, missä voi kehittyä ja haastaa itseään ja jolla on tarkoitus.
Ajan kuluessa halusin lisää haasteita, mutta varsinaiseen urasuunnitteluun heräsin vasta myöhemmin. Seuratessani luottamusmiehenä muiden työntekijöiden työuria ja niiden muutoksia, kysymys omasta jaksamisesta työssä eläkeikään saakka pyöri yhä enemmän mielessäni.
Etelä-Savossa tehtäviini kuului runsaasti kouluttamista ja se tuntui mielekkäältä. Tammikuussa 2018 päätin hakea ammatilliseen opettajakoulutukseen. Yllätyksekseni pääsin TAMK:n Lappeenrannan ryhmään opiskelemaan. Elokuusta 2019 lähtien olen ollut Pelastusopiston johtamisen tiimissä vanhemman opettajan virassa.
Kun hain Pelastusopistolle opettajaksi mietin, että miten sopeudun päivätyöhön, kun olen tehnyt 30 vuotta vuorotyötä. Mutta ei päivätöihin siirtyminen ollut iso harppaus ainakaan omalla kohdallani. Se oli aika helppoa ja sopeuduin nopeasti. Isoin muutos oli se, että nyt työpaikkani on toisella paikkakunnalla. Silloin kun olen töissä Kuopiossa opistolla, en välttämättä pääse kotiin työpäivän jälkeen, sillä kotiin on kahden tunnin ajomatka.
Työni opettajana on mielenkiintoista ja operatiivisiin tehtäviin verrattuna hyvin erilaista. Olen saanut uusia haasteita. Hyviä puolia on myös se, että viikonloppuina ja juhlapyhinä ei tarvitse välttämättä tehdä töitä eikä näin vanhemmiten keskellä yötä lähteä hälytystehtävälle. Joustavuutta työhöni tuo se, että opetusta valmistelevia töitä pystyn tekemään myös kotona tietokoneella.
Työssäni palkitsevaa on uuden opettaminen toisille. Pelastusalan opiskelijat ovat hyvin motivoituneita oppimaan, koska he ovat valikoituneet alalle laajasta hakijajoukosta. Se, että saa opettaa innostuneille opiskelijoille motivoi itseänikin ja tekee työstäni entistäkin mielekkäämpää.
Kannustan kaikkia oman työuran suunnitteluun jo hyvissä ajoin.
Palomies on työurallaan haasteen edessä erityisesti silloin, kun työkykyyn tulee rajoituksia. Siinä vaiheessa, kun polvessa todetaan paha kuluma, hauis katkeaa treenatessa eikä paranekaan normaalisti, tai muu sairaus yllättää, on haastavaa löytää sopiva ratkaisu tai uusi tehtävä nopealla aikataululla. Ansiotasoon voi tulla suuri pudotus, sillä palomiehen tehtäväkohtainen palkka on valitettavan heikko. Päivätöissä palomies on alipalkattu.
Mitä aikaisemmin suunnittelun aloittaa, sitä enemmän vaihtoehtoja aukenee työuran aikana. Kannattaa miettiä, mikä on oma kiinnostuksen kohde. Haluaako kouluttaa, valistaa tai saada vastuunkantoa enemmän operatiivisessa toiminnassa? Kiinnostaako palotarkastus tai kaluston huolto- ja korjaustoiminta?
Kannattaa olla myös avoin ja kokeilla erilaisia tehtäviä sekä ottaa vastaan tarjottuja koulutuksia. Kun rohkeasti kokeilee uutta, saa kuvan siitä, mitä voisi tehdä siinä vaiheessa, jos ei enää kykene operatiiviseen toimintaan.
Pelastusalalla erilaisia mahdollisuuksia ei ole paljoa. Valitettava tosiasia on, että tällä alalla kannattaa myös miettiä, että onko mahdollista tehdä työuraa muualla kuin pelastusalalla. Etenkään pienet laitokset eivät pysty takaamaan kaikille töitä, jos operatiiviseen työhön ei kykene.
Minun mielestäni miehistön työurasuunnittelu ei ole pelkästään yksilön vastuulla. Toivoisin, että myös työnantaja panostaisi enemmän työurien luomiseen pelastuslaitoksissa.
Jutun pääkuva: Jarno Heinilä
