Hätäkeskuspäivystäjät tekevät työtä monenlaisten kuormitustekijöiden keskellä. Kolmivuorotyö on jo itsessään kuormittavaa, mutta sen lisäksi työssä on jatkuva aikapaine ja päivystäjä joutuu käsittelemään työssään vakavia ja traumaattisia tilanteita. Työvuorossa on myös rajallisesti palautumismahdollisuuksia, kun puhelumäärät ovat korkeita.
Hätäkeskuspäivystäjien työtä säätelevät useat lait niin terveydenhuollon, poliisin, sosiaalitoimen kuin tietosuojankin osalta.
– Teemme kriisityötä kovien vaatimusten alla ja aikapaineessa. Päivystäjä on koko ajan niin sanotusti liipaisimella, eli hyvinkin pienellä virheellä voi olla merkittävät seuraukset avuntarvitsijalle, ylipäivystäjä Anu Koivuniemi kertoo.
Yksi merkittävimmistä kuormitustekijöistä liittyy työn ennakoimattomuuteen. Hätäkeskus palvelee niin poliisin, pelastustoimen, terveydenhuollon kuin sosiaalitoimen tehtävissä, ja hyvin usein puheluissa autetaan ihmisiä, jotka ovat akuutissa vaarassa tai kohdanneet väkivaltaa.
– Pelastustoimi ja ensihoito ovat siinä mielessä erilaisessa asemassa, että he pystyvät jonkin verran valmistautumaan tehtävään ennakkoon. Puheluun vastatessa me emme koskaan tiedä, mitä edessä on, Koivuniemi huomauttaa.
Hätäkeskuspäivystäjä kohtaa paljon kuolemaa
Ylipäivystäjä Anu Koivuniemi voi helposti palauttaa mieleensä joitakin erityisen vaikeita hätäpuheluita, vaikka hän tekee aktiivisesti työtä sen eteen, ettei antaisi työn kuormitustekijöiden vaikuttaa liiaksi.
Koivuniemen oman uran rankimmista puheluista toinen liittyi lapsen surmaan ja toinen soittajan itsemurhaan. Lapsen surma sai Koivuniemen itkemään ensimmäistä kertaa hätäpuhelun jälkeen. Itsemurhaa hautovien kanssa keskustellessa hätäkeskuspäivystäjällä taas on kova paine.
– Tällaisessakin tilanteessa on mentävä samalle tasolle soittajan kanssa ja pyrittävä pitkittämään puhelua, jotta ihminen pysähtyisi ja päättäisikin toisin.
Kun näin ei tapahdu, hätäkeskuspäivystäjä on omanlaisensa kriisin edessä. Hätäkeskuspäivystäjän työssä on normaalia, että kuolemaa kohdataan päivittäin. Se ei silti tarkoita, että kuolemaa ja väkivaltaa tulisi sietää. On normaalia kuormittua tällaisista asioista, ja hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää on hakea apua matalalla kynnyksellä.
Tiedätkö, miten reagoit kuormitukseen?
Koivuniemi oli uransa rankimman puhelun jälkeen joutunut hetken kasaamaan itseään työpisteellä, minkä jälkeen hän oli kävellyt pois salista, käynyt defusing-keskustelun ja mennyt työterveyteen. Hän palasi kuitenkin vielä saman työvuoron aikana takaisin.
– Vasta seuraavaa puhelua vastaanottaessani huomasin, että käteni tärisevät holtittomasti. Siinä vaiheessa huomasin, etten ehkä olekaan työkykyinen, mutta puhelu tuli jo, Koivuniemi kertoo.
Hän on moittinut itseään toistuvasti siitä, että jatkoi työvuoroa rankasta kokemuksesta huolimatta. Samalla se on hänen mielestään hyvä osoitus siitä, että tällaiset kokemukset ajatellaan usein vain osaksi hätäkeskuspäivystäjän työtä.
”Hyvä itsetuntemus ja omien tunteiden säätelykyky ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, jotta päivystäjä ei uuvu työssä.”
– Olen itse erittäin kiinnostunut psykososiaalisista kuormitustekijöistä ja tehnyt paljon työtä oman hyvinvointini eteen. Jos minulle käy niin, etten ymmärrä lopettaa työvuoroa tällaisessa tilanteessa, samalla tavalla voi käydä kenelle tahansa.
Jokaisen hätäkeskuspäivystäjän olisi tärkeää opetella tunnistamaan, miten itse reagoi kuormittavissa tilanteissa ja millä tavalla kuormitus näkyy omassa kehossa.
– Hyvä itsetuntemus ja omien tunteiden säätelykyky ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, jotta päivystäjä ei uuvu työssä, Koivuniemi sanoo.
Palautumiselle pitäisi olla enemmän aikaa työvuorossa
Hätäkeskuslaitoksessa on panostettu viime vuosina ennakoivaan työkykyjohtamiseen. Kuormitustekijöitä pyritään taklaamaan muun muassa kuormittavien tilanteiden jälkeisillä defusing-keskusteluilla, vertaispurkutilaisuuksilla, työnohjauksella sekä posttraumatyöpajoilla.
Näiden lisäksi käytössä on erilaisia keinoja työstä palautumiseen työvuoron aikana. Tehokkaan palautumisen kannalta on tärkeää, että aivot saisivat lepoa myös työvuoron aikana. Tätä varten hätäkeskusten taukotiloissa on esimerkiksi suuria palapelejä sekä hierontatuoli.
– Palautumiselle voisi kuitenkin olla enemmänkin aikaa. Olisi mahtavaa, jos työvuorossa pääsisi rauhoittamaan kehoa ja tasaamaan verenpainetta nostamalla jalat ylös ja sulkemalla silmät. Tällaisia hetkiä tulisi mahdollistaa kaikille, Koivuniemi pohtii.
Kuormituksen määrä kasvaa sitä mukaa mitä pidempi työvuoro päivystäjällä on. Hätäkeskuspäivystäjä tekee työtä 8–12 tunnin työvuoroissa, ja pitkät työvuorot ovat selvästi yleisimpiä.
– Lähtökohtaisesti en suosittelisi niitä kenellekään. Vaikka pitkien työvuorojen ansioista saa enemmän vapaapäiviä ja voi palautua enemmän, on lähes mahdotonta pitää itsensä skarppina 12 tunnin ajan. Esimerkiksi 12 tunnin yövuoro kesällä imee kyllä mehut täysin, Koivuniemi toteaa.
”Jos olemme päässeet siihen vaiheeseen, että ongelma puhuttaa, silloin se myös kuormittaa.”
Työn kuormittavuudesta pitää voida puhua. Suurempi kysymys liittyy Koivuniemen mukaan siihen, missä ja milloin näitä keskusteluja käydään.
– Jos työn kuormitusta voivotellaan kahvihuoneessa, huomaamatta kuormitetaan koko muuta työyhteisöä ja paha olo saattaa jäädä vellomaan työpaikalle.
Hän ei kuitenkaan koskaan torppaa kenenkään tarvetta jakaa omaa kuormitustaan.
– Jos olemme päässeet siihen vaiheeseen, että ongelma puhuttaa, silloin se myös kuormittaa. Jos asiaa ei täällä pureta, kuormitus seuraa kotiin, Koivuniemi sanoo.
Hän toivoisi, että hätäkeskuspäivystäjät hakeutuisivat nykyistä matalammalla kynnyksellä keskusteluihin esimerkiksi vertaispurkuohjaajien ja työterveyden kanssa. Hän itse on pyrkinyt ottamaan vastaan kaiken avun, minkä saa. Hän käy säännöllisesti myös työnohjauksessa.
– Moni ei oikein edes ymmärrä, mitä työnohjaus on. Itselleni tärkeää, että työnohjauksessa voi kertoa kaiken, mikä vaikka suututtaa tai surettaa. Sen jälkeen on paljon helpompi tehdä töitä. Työnohjaajan ratkaisukeskeisistä ajatuksista voi saada myös hirvittävän suuria ahaa-elämyksiä.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Hätäkeskuslaitos
