Suomessa tarvitaan asennemuutosta yli 55-vuotiaiden arvostamisessa työelämässä, sillä kokeneet työntekijät ovat merkittävä voimavara, jota ei ole vara menettää. Pelastuslaitoksissa ja hätäkeskuksissa on tärkeää löytää tasapaino työn vaatimusten ja työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden välillä.
Entinen työministeri Jari Lindström on selvittänyt, miten yli 55-vuotiaiden työllistymistä voidaan edistää ja työuria pidentää työvoimapolitiikan keinoin. Selvityksen ovat tilanneet työministeri Arto Satonen ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Selvityksen ensimmäiset tulokset julkaistiin marraskuun puolivälissä, ja niissä nostetaan esiin neljä keskeistä ehdotusta. Lindström esittää ikääntyneille enemmän mahdollisuuksia joustaviin työaikoihin, parempaa tiedon hyödyntämistä viranomaispalveluissa, työelämälähtöistä taitojen ja osaamisen päivittämistä sekä työvoimapalvelujen sääntelyn keventämistä.
Lindströmin mukaan joustamattomuus työajoissa tai työvuorosuunnittelussa heikentävät yli 55-vuotiaiden mahdollisuuksia sovittaa yhteen työ ja jaksaminen. Työpaikoilla tulisi yhdessä keskustella ja sopia joustoista sekä työn tekemisen tavoista erityisesti eläkeiän lähestyessä.
Pelastusalan työpaikoilla työaikajoustojen toteuttaminen voi olla haastavaa työn luonteesta johtuen, mutta ei mahdotonta, työmarkkina-asiantuntija Juha Rautiainen SPALista toteaa.
Pelastuslaitoksessa osa henkilöstöstä toimii vuorokausityöajassa operatiivisissa pelastustehtävissä, kun taas osa hoitaa muita tehtäviä päivätyöaikaan. Vastaavasti vuorotyötä tekevien hätäkeskuspäivystäjien työaikajoustoja on haasteellisempaa toteuttaa kuin muun hätäkeskuslaitoksen henkilöstön.
— Työaikajoustoja voidaan toteuttaa työvuoron sisällä esimerkiksi lisäämällä yli 55-vuotiaille lepoaikoja palautumisen tukemiseksi. Lisäksi operatiivista työtä tekeville voidaan työvuoroihin sisällyttää enemmän liikuntamahdollisuuksia. Liikunta ehkäisee ikääntymisen haittoja ja ylläpitää työ- ja toimintakykyä, Rautiainen toteaa.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hätäkeskuspäivystäjien työstä poistumisen suurin syy on työvuorosuunnittelu, joka vaikeuttaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista sekä heikentää palautumista vuorotyöstä.
Rautiaisen arvion mukaan useissa hätäkeskuksissa päivystäjillä on jo kohtuullisen hyvät mahdollisuudet keskustella siirtymisestä lyhyempään työaikaan tai päivätyöhön. Joustavaa työaikaa on syytä edistää, sillä siitä hyötyy koko henkilöstö, eivät vain ikääntyvät.
— Nuoremmilla työntekijöillä työaikojen joustamattomuus vaikeuttaa ruuhkavuosien perhe-elämän ja hätäkeskustyön yhteensovittamista.
”Pelastuslaitoksilta näyttää puuttuvan strateginen henkilöstösuunnittelu 5–10 vuoden aikajänteellä.”
Käytännössä pelastuslaitoksissa on pyritty huomioimaan yli 55-vuotiaiden tarpeet työvuorosuunnittelussa. Esimerkiksi pelastussukellusrajoitteisten palomiesten on ollut monesti mahdollista toimia vuorossa esimerkiksi säiliöauton tai päivystävän palomestarin kuljettajana.
Pelastuslaitoksissa voidaan joustaa tilanteen mukaan kaikkien ikäryhmien kohdalla. Palomiehet voivat esimerkiksi vaihtaa työvuorojaan tai sopia loma-aikojen ajankohdasta. Paloesimies voi myös muokata työntekijän tehtäviä tilannekohtaisesti.
— Päivätyöhön siirtyville palomiehille on yleensä pyritty järjestämään osaamista vastaavia tehtäviä, ja palkkaa on usein myös kompensoitu. Tässä on kuitenkin vaihtelevuutta, eikä kaikilla pelastuslaitoksilla ole onnistuttu sopivien tehtävien suunnittelussa, Rautiainen kertoo.
Yksittäiset työjärjestelyt eivät riitä, jos kokonaisvaltaisempi henkilöstösuunnittelu ja pitkäjänteiset ratkaisut ikääntyvien työkyvyn tukemiseksi jäävät puutteellisiksi.
— Pelastuslaitoksilta näyttää puuttuvan strateginen henkilöstösuunnittelu 5–10 vuoden aikajänteellä. Tämä on käynyt ilmi esimerkiksi palomiespulan selvittämisen yhteydessä, Rautiainen huomauttaa.
Hyvinvointialueiden on panostettava parempaan henkilöstösuunnitteluun, jossa huomioidaan pelastusalan toimintaympäristön muutokset ja henkilöstön osaamisen kehittäminen.
— Pelastuslaitoksissa tulee olla hyvä näkymä siihen, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja miten nykyistä osaamista kehitetään. Tämä auttaa huomioimaan entistä paremmin ikääntyvien pelastajien työuran jatkamiseen liittyvät joustotarpeet.
”Pelastuslaitosten on ehdottomasti huomioitava myös poikkeusolojen ja valmiuslain tehtävät.”
Työpaikkojen omien toimien lisäksi pelastusalalle tarvitaan valtakunnallisia ratkaisuja. Pitkällä aikavälillä olennaista on pelastusalan tutkintojen kehittäminen ja sen kautta henkilöstön osaamisen edistäminen.
— Pelastuslaitosten on ehdottomasti huomioitava myös poikkeusolojen ja valmiuslain tehtävät, jotka voivat tarjota palomiehille entistä monipuolisempia uramahdollisuuksia, Rautiainen sanoo.
Selvityshenkilö Lindström ehdottaa, että kehityskeskusteluja tulisi kehittää entistä vahvemmin keinoksi, jossa työntekijä ja esihenkilö yhdessä kartoittavat kehittämis- ja koulutustarpeita.
SPALin Rautiainen korostaa, että tutkimusten mukaan työntekijälähtöinen työn tuunaaminen on merkittävä keino lisätä työn imua. Kehityskeskustelut voivat toimia välineenä työntekijälähtöisen työn mukauttamisen tukemisessa
— Työn tuunaaminen on tärkeä hyvinvointia lisäävä mahdollisuus myös ikääntyville työntekijöille. Tuunauksessa huomioidaan henkilökohtainen motivaatio, osaaminen ja mahdollinen lisäkoulutuksen tarve.
Teksti: Mikko Terävä
Kuvat: Juha-Pekka Laakso; Freerange
