Uhkaavat ja väkivaltaiset tilanteet ovat osa monen ensihoidon ammattilaisen työarkea jossakin muodossa, osoittaa Satakunnassa toteutettu kysely.
Lähes kaikki satakuntalaiset ensihoitajat ovat kokeneen jonkin tyyppistä väkivaltaa tai sen uhkaa työuransa aikana. Tyypillisintä on sanallinen väkivalta tai uhkailu, mutta myös kokemus seksuaalisesta häirinnästä on yleinen. Väkivaltatilanteet aiheuttivat ahdistusta, pelkoa ja työmotivaation heikkenemistä.
Väkivallan yleisyys ja vaikutus työhyvinvointiin selvisi Riina Ruusuluodon opinnäytetyön kyselyssä, johon vastasi 58 työntekijää Satakunnan hyvinvointialueelta.
Kyselyyn vastanneista 98 prosenttia oli kohdannut sanallista väkivaltaa työurallaan. Toiseksi yleisin väkivallan muoto oli sanallinen uhkailu, jota oli kokenut 93 % vastaajista. Seksuaalista häirintää oli kokenut 79 %, fyysistä väkivaltaa 63 % sekä omaisuuden vahingoittamista tai varastamista 41 % vastaajista. Seksuaalisen väkivallan kokemuksesta ilmoitti 10 % vastaajista.
Ruusuluoto työskentelee itse vaativan hoitotason ensihoitoyksikössä Satakunnassa, ja hänen ennakkoaavistuksensa oli, että monet työntekijät ovat kohdanneet väkivaltatilanteita.
– Yllättävää oli, että melkein kaikki vastanneista olivat jossain muodossa kokeneet uhkaa tai väkivaltaa. Yllättävää oli myös, kuinka usein väkivallan tekijä oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Toiseksi yleisin riskitekijä oli sairaus, ja kolmannella sijalla tulivat huumeet, Ruusuluoto kertoo.
Kolmannes ensihoitajista kertoi kokeneensa hetkellistä ahdistusta tai pelkoa uhka- tai väkivaltatilanteen jälkeen. Lähes yhtä moni kertoi tilanteen vaikuttaneen työmotivaatioon, ja viidennes vastaajista koki vaikutuksia työssäjaksamiseen. Ruusuluodon mielestä on luonnollista, että reaktiot vaihtelevat yksilöllisesti.
— Toivottavasti jokainen huolehtii itsestään tekemällä asioita, jotka tuovat voimaa, iloa ja vastapainoa rankalle työlle. Palautuminen on tärkeä osa työtä. Jos tilanteet jäävät vaivaamaan, on hyvä hakeutua keskustelemaan. Aluksi voi kääntyä työkavereiden puoleen ja käydä vaikean keikan tapahtumat läpi.
Kenenkään kokemuksia ei tule vähätellä
Ensihoitajista lähes puolet oli raportoinut tilanteista esihenkilölleen, ja noin joka kymmenes oli tehnyt rikosilmoituksen. Kuitenkin 41 prosenttia vastaajista ei ollut raportoinut tilanteista lainkaan.
Ilmoittamatta jättämisen syiksi vastaajat mainitsivat muun muassa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan yleisyyden sekä ilmoitusjärjestelmän koetun hankaluuden. Monen vastaajan mukaan tilanteet oli myös opittu hyväksymään osaksi työtä. Osa vastaajista tunsi, ettei uhka- ja väkivaltatilanteita aina otettu organisaatiossa riittävän vakavasti.
– Ensihoitaja voi kohdata sanallista uhkailua useita kertoja vuoron aikana, joten on ymmärrettävää, ettei kaikkea raportoida. Tietyssä määrin uhkaukset voi ohittaa olankohautuksella, mutta mihin raja vedetään, on vaikea kysymys. Ajattelutapaa, että kaiken pitäisi vain kestää, olisi kuitenkin hyvä pyrkiä muuttamaan. Kaikki tilanteet ovat erilaisia, eikä kenenkään kokemuksia tule vähätellä, Ruusuluoto pohtii.
Työturvallisuuden kehittämistä koskevissa vastauksissa työntekijät korostivat käytännön toimia, kun taas esihenkilöt painottivat enemmän koulutuksia ja toimintamalleja. Kokonaisuutena henkilöstöllä oli kuitenkin yhtenäinen näkemys, että työturvallisuutta tulee parantaa.
Käytännön toimista esiin nousivat muun muassa puhejudon eli konfliktitilanteiden vuorovaikutuksen harjoittelu, henkilökohtaiset suojaliivit sekä selkeä viestintä ensihoitotehtävissä.
Ensihoitajat korostivat, että hätäkeskuksen tulisi tarjota tarkat ja ajantasaiset tiedot erityisesti epäselvistä kohteista. Selkeä vastuunjako varotietojen päivittämisestä ja tiedottamisesta, esimerkiksi soittamalla yksikölle, oli kyselyyn vastanneiden mielestä olennaista.
”Mitä enemmän väkivallan uhka tehdään näkyväksi, sitä paremmin tieto leviää ja asioihin voidaan vaikuttaa.”
Ensihoitajat toivoivat myös enemmän keskustelua ja aiheen esiin nostamista yhteisissä palavereissa, jotta kaikki voisivat oppia toistensa kokemuksista.
– Kuulluksi tuleminen voi edistää sitoutumista työturvallisuuden parantamiseen. Jokaisella on oma vastuunsa, eikä asioiden voi odottaa tapahtuvan itsestään. Mitä enemmän väkivallan uhka tehdään näkyväksi, sitä paremmin tieto leviää ja asioihin voidaan vaikuttaa, Ruusuluoto sanoo.
Ammattijärjestöt ovat esittäneet lainsäädäntömuutosta, jolla ensihoitotyötä tekeviin kohdistuva väkivalta rinnastettaisiin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Ruusuluodon mielestä uudistus on tarpeellinen.
– Tällä hetkellä työtehtävissään toimivat ensihoitajat vertautuvat tavallisiin kansalaisiin, ja pahoinpitelytapauksissa annetut tuomiot ovat sen mukaisia. Rikoslain muutos voisi nostaa kynnystä väkivallan käyttöön ja mahdollistaa oikeudenmukaisemmat tuomiot väkivaltatilanteissa.
Riina Ruusuluodon opinnäytetyö (ylempi AMK, Satakunnan ammattikorkeakoulu) ”Työturvallisuus Satakunnan hyvinvointialueen ensihoidossa” on luettavissa opinnäytetyöpalvelussa.
Ensihoitajan ei tarvitse kestää mitä tahansa – ”Turvallisuutta voidaan parantaa”
Satakunnan ensihoitajat ovat esittäneet työnantajalle henkilökohtaisten suojaliivien hankintaa nykyisten yhteiskäyttöisten liivien sijaan. Toistaiseksi hankintapäätös on evätty säästösyistä.
– Henkilökohtaisina varusteina liivien käytettävyys paranisi, ja työntekijä voisi luottaa siihen, että säädöt ovat aina sopivat. Toivomme, että liivit hankitaan, koska ne selkeästi parantaisivat työturvallisuutta, puheenjohtaja Emma Alastalo Satakunnan ensihoitajista toteaa.
Suojaliivien tarve nousi esiin kyselyssä, jossa kartoitettiin satakuntalaisten ensihoitajien kokemuksia uhka- ja väkivaltatilanteista. Vastaukset osoittivat myös, että väkivallan kokemukset ovat monimuotoisia ja vaikutukset työhyvinvointiin vaihtelevia.
Alastalon mielestä on positiivista, että väkivallan moninaisuus tuodaan yleiseen tietoon ja että hoitotyössä kohdattua asiatonta käytöstä käsitellään avoimesti.
— Väkivallan kirjo on laaja – se ei rajoitu vain vakavaan fyysiseen vahingoittamiseen puukolla tai nyrkillä. On ilahduttavaa, että ensihoidon alalla ymmärretään, ettei uhkaa ja väkivaltaa tule hyväksyä osaksi työtä, vaan että turvallisuutta voidaan parantaa. Kun ala yhtenäisesti ajattelee näin, se välittyy myös laajemmin yhteiskuntaan.
Työssä kohdatun väkivallan paremmin huomioiva rikoslaki on Alastalon mukaan ensiarvoisen tärkeä, sillä se koskee ensilinjan auttajien yhdenvertaisuutta.
– On kestämätöntä, että osallistumme samoihin tehtäviin poliisin kanssa ja kohtaamme saman uhkan, mutta lain silmissä olemme eriarvoisia. Tämä epäkohta korostuu entisestään, kun huomioidaan, että poliisilla on koulutuksen ja oikeuksien puolesta ensihoitajia paremmat valmiudet toimia väkivaltatilanteissa.
Teksti: Mikko Terävä
Kuva: Freerange
