Kysyimme kolmelta jäseneltä, miten he ovat hyötyneet aikuiskoulutustuesta ja millainen merkitys tuella on heidän mielestään pelastusalalle.
Petteri Orpon hallitus teki päätöksen aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta, ja tuki lakkautettiin elokuun alussa. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentää erityisesti keski- ja pienituloisten työikäisten mahdollisuuksia päivittää osaamistaan työuran aikana. Aikuiskoulutustuen avulla hätäkeskuspäivystäjä, pelastaja tai ensihoitaja on voinut kehittää osaamistaan ja edetä urallaan.
Täysipäiväisen työn ohella kouluttautuminen voi henkilökohtaisesta talous- tai elämäntilanteesta johtuen olla mahdotonta. Aikuiskoulutustuki on ollut tähän asti pelastusalalla tärkeä väylä kehittää omaa osaamista ja myös koko alaa.
Notkahtavatko päällystötutkinnon hakijamäärät?
”En olisi lähtenyt suorittamaan päällystötutkintoa, jos käytössä ei olisi ollut aikuiskoulutustukea. Päivätoteutuksessa on todella paljon lähiopetusta, ja monimuotokurssi olisi edellyttänyt alipäällystötutkintoa. Minulla on ollut jo tutkinto alalta ennen koulutukseen hakeutumista, mutta ei alipäällystötutkintoa.
Pelastusalalla jatkokouluttautuminen on lähes elinehto, sillä alalla ei ole urapolkuja miehistöviroissa. Meillä on varsin kapea uraputki.
Olen keskustellut aikuiskoulutustuen poistamisesta paljon kurssikavereideni kanssa. Uskon, että se tulee aiheuttamaan notkahduksen päällystökurssin hakijamäärään. Opiston pitäisi myös kehittää koulutusta niin, että nykyistä enemmän olisi mahdollista suorittaa etäopiskeluna. Kyse on kuitenkin korkeakoulusta, jossa ei lähtökohtaisesti ole läsnäolopakkoa. Myös opinto-ohjausta tarvitaan varmasti enenevässä määrin, mutta täysimittaista opinto-ohjaajapalvelua Pelastusopistolla ei ole saatavilla.
Uskon, että aikuiskoulutustuen poistaminen voi myös pidentää tutkintoaikoja. Aikuiskoulutustuesta huolimatta olen joutunut tekemään töitä opintojen ohella. Kun tukikuukaudet on käytetty, on sataprosenttista työntekoa ja opiskelua haasteellista yhdistää.”
Marko Petjala
tilannekeskuspäivystäjä
Kuopio
Tutkimus ja kehittäminen olisi alalle arvokasta
”Olen käyttänyt aikuiskoulutustukea, kun olen tehnyt väitöskirjaa. Sen aiheena on iäkkäiden vajaaravitsemuksen, kaatumisriskin sekä kognition heikentymän tunnistaminen ensihoidossa. Jos aikuiskoulutustukea ei olisi ollut, väitöskirjan tekeminen olisi ollut huomattavasti hitaampaa. Tohtorikoulutuksen kurssien ja töiden yhdistäminen olisi ollut merkittävästi vaikeampaa.
Minusta on sääli, että aikuiskoulutustuki poistuu. Kaikilla ei varmastikaan ole mahdollisuutta ilman tukea irtautua palkkatyöstä opiskellakseen lisää. Voi olla, että alalle ei hakeudu enää aikuisia alanvaihtajia.
Ensihoito on vielä alana niin uusi, että kaikki tutkimus ja kehittäminen on alalle todella arvokasta. Harva ensihoitaja myöskään pystyy tekemään kenttätyötä eläkeikään asti, joten jatkokoulutus on mahdollistanut vaihtoehtoiset urapolut oman alan sisällä. Työn ja jatko-opintojen yhteensovittaminen tulee vaatimaan myös työnantajalta joustoa tulevaisuudessa.”
Eeva Saario
ensihoitaja (YAMK)
Rauma
Tuen lakkauttaminen voi karsia monia hyviä tekijöitä alalta
”Hyödynsin aikuiskoulutustukea, kun opiskelin hätäkeskuspäivystäjäksi. Valmistuin jouluna 2015 ja olin sitä ennen työskennellyt ravintolapäällikkönä. Halusin vaihtaa alaa, kun olin yli 30-vuotias ja koin, ettei ravintola-ala ollut itselleni niin sanottu eläkeammatti. En usko, että olisin lähtenyt opiskelemaan, jos ei olisi ollut mahdollisuutta aikuiskoulutustukeen. Minulla oli Oulussa mies, kaksi alle kouluikäistä lasta ja asuntolaina. Päätös oli jo nytkin kova, mutta taloudellisesti mahdollinen, koska sain aikuiskoulutustukea.
Jos olisin tullut parikymppisenä hätäkeskukseen töihin, en välttämättä jaksaisi tehdä tätä työtä uran loppuun asti. Tämä on kova maailma, ja tässä auttaa se, että on jo elämänkokemusta takana ja perspektiiviä asioihin.
Aikuiskoulutustuen poistaminen on mielestäni todella negatiivinen asia, ja on mahdollista, että se pudottaa hakijamääriä ja karsii monia hyviä tekijöitä alalta.”
Maijastiina Helanen
hätäkeskuspäivystäjä
Oulu
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 2/2024.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: haastateltavat
