Pohjois-Savon pienten paikkakuntien pelastusasemilla on edelleen elinvoimaa ja valo ikkunassa. Petri Wasenius palasi päivävirkaan kotikuntaansa ja on tyytyväinen ratkaisuunsa.
Pielavesi on neljän tuhannen asukkaan kunta Pohjois-Savossa, tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta. Keskeisellä paikalla pitäjässä sijaitsee muutama vuosi sitten käyttöön otettu nykyaikainen pelastusasema, jonka erikoisuus on hirsirakenteinen toimistorakennus.
Hälytystehtäviin asemalla osallistuu noin 20 työsopimussuhteista sivutoimista pelastajaa. Virka-aikana asemalla työskentelee yksi päätoiminen pelastusalan ammattilainen – vanhempi pelastaja, asemavastaava Petri Wasenius.
Maakunnassa on yhteensä 14 vastaavaa päiväasemaa. Ilman asemavastaavia ne hiljenisivät, ja paikallinen pelastustoimi olisi vaarassa kuihtua pois.
Asemavastaavia voi perustellusti kutsua Pielaveden ja muiden pienten paikkakuntien pelastustoimen selkärangaksi. He vastaavat aseman toiminnasta, valmiuden ylläpidosta sekä kaluston huollosta ainoina viranhaltijoina.
Asemavastaavat toimivat sivutoimisen pelastushenkilöstön työnjohdollisina lähiesihenkilöinä ja kouluttajina, osallistuvat pelastustoimintaan ryhmänjohtajina sekä vastaavat pelastusviranomaisen vastuulle kuuluvista valvonta- ja palotarkastus- sekä turvallisuusviestintätehtävistä. Lisäksi heidän tehtäviinsä kuuluu yhteistyö kuntalaisten ja paikallisten sidosryhmien kanssa.
– Tässä työssä olen ikään kuin itseni johtaja – saan varsin vapaasti suunnitella tehtäväni ja päättää ajankäytöstäni. Samalla vastuu on suurempi. Toisin kuin 24/7-asemilla, missä päätökset tehdään yhdessä työporukan kanssa, täällä kaikki täytyy hoitaa itsenäisesti. Se vaatii erilaista ajattelutapaa, Wasenius sanoo.
Maakunnassa on yhteensä 14 vastaavaa päiväasemaa. Ilman asemavastaavia ne hiljenisivät, ja paikallinen pelastustoimi olisi vaarassa kuihtua pois.
Pohjois-Savon pelastuslaitos päätti asemavastaavajärjestelmän perustamisesta vuosi sitten varmistaakseen päiväasemien elinvoiman. Tätä edelsi vuonna 2022 tehty päätös nostaa seitsemän päiväasemaa ympärivuorokautisesti miehitetyiksi pelastusasemiksi. Tämä johti pienten kuntataajamien pelastushenkilöstön siirtymisen ympärivuokauden miehitetyille perusvalmiuden 24/7-asemille.
Waseniuksen urapolku eteni juuri tällä tavalla päiväasemalta suurempaan yksikköön. Hän työskenteli kotikuntansa Pielaveden asemalla ylipalomiehenä, kunnes vapaamuotoisen varallaolon loppuminen pudotti ansioita. Lapinlahden asemalle perustettu virka vuorokausirytmissä houkutti, ja niinpä hän vaihtoi työpaikkaa 60 kilometrin päähän.
Lapinlahdella Wasenius ehti työskennellä lähes kaksi vuotta, kunnes hän palasi Pielavedelle tämän vuoden lokakuussa asemavastaavaksi. Päätöksen ratkaisivat entistä parempi palkkaus – tehtäväkohtainen palkka on yli 3 000 euroa – ja keventynyt toimintakykyvaatimus.
– Peruspalkka nousi merkittävästi verrattuna aiempaan päiväpalomiehen palkkaan. Minulla on noin 11 vuotta eläkeikään, joten pohdin myös, miten suoriudun kuntotesteistä tulevaisuudessa. Ikääntyvälle palomiehelle urapolkuja on vähän tarjolla, mutta tässä sellainen löytyi. Todennäköisesti pystyn tekemään tätä työtä eläkeikään asti, 56-vuotias Wasenius sanoo.
Asemavastaavajärjestelmä turvaa osaltaan pelastustoimen lähipalvelut ja mahdollistaa sivutoimisen henkilöstön harjoittelun sekä suorituskyvyn ylläpidon.
– Kuntalaiset olivat tottuneet siihen, että paloasemalla on päivisin paikalla tuttu pelastaja, jolta voi kysyä neuvoa. Kun henkilöstö siirtyi vuorokausiasemille, huomasimme, etteivät satunnaiset käynnit päiväasemilla riitä täyttämään asukkaiden ja sopimuspalokuntalaisten tarpeita, kertoo pelastuspäällikkö Juha Kärkkäinen.
Asemavastaavalle laadittiin tehtävänkuvaus, joka huomioi vastuun pienen paloaseman pelastusviranomaistehtävistä, henkilöstönhallinnon tehtävistä ja kuntalaisten palvelusta. Tämän perusteella hyvinvointialue määritti viralle kohtuullisen hyvän tehtäväkohtaisen palkan, joka vähentää vuorotyöstä päivätyöhön siirtymisen vaikutusta ansioihin.
Asemavastaavalle laadittiin tehtävänkuvaus, joka huomioi vastuun pienen paloaseman pelastusviranomaistehtävistä, henkilöstönhallinnon tehtävistä ja kuntalaisten palvelusta.
Asemavastaavan tulee lähtökohtaisesti täyttää pelastussukelluskelpoisuuden vaatimukset kuntoluokassa 1, mutta vaatimusta voidaan kokonaisharkinnan perusteella tarvittaessa keventää.
– Kuntoisuustaso ei ole asemavastaavan ainoa kriteeri, sillä tehtävässä korostuu myös työuran jatkuminen. On tärkeää, että myös ikääntyvä monitaitopelastaja voi hyödyntää ja jakaa ammatillista osaamistaan oman työyhteisönsä jäsenten välillä, Kärkkäinen toteaa.
Kärkkäisen mukaan Pohjois-Savon pelastuslaitoksen kokemukset asemavastaavan tehtävän vaikuttavuudesta pelastusaseman ja kuntatason palveluissa ovat olleet erittäin myönteisiä.
Usealla Pohjois-Savon pienellä asemalla asemavastaava on Waseniuksen tapaan omalla kylällä asuva, kuntalaisille tuttu henkilö. Pelastuslaitoksella nähdään, että tämä on ehdottomasti etu, sillä paikallisuus vahvistaa luottamusta ja helpottaa yhteistyötä kuntalaisten ja pelastustoimen välillä.
Teksti: Mikko Terävä
Kuvat: Petri Wasenius, Pohjois-Savon pelastuslaitos
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 4/2024.
