Terveydenhuollon ammattilaisten ajatellaan kestävän enemmän kuormitusta kuin muiden. Aki Salmi sai huomata sen vaikeassa paikassa.
Minulla on kaksi täysin eri elämää – ennen leikkausta ja sen jälkeen, sanoo raumalainen ensihoitaja Aki Salmi.
Salmen ura ambulanssissa ei ole ollut se perinteisin. Hän toki valmistui ensihoitajaksi jo parikymppisenä pian armeijan jälkeen, mutta teki pitkään uraa ihan toisella alalla. Vuonna 2013 hän palasi takaisin terveydenhuoltoalalle ja meni töihin Satasairaalan päivystykseen.
Vuonna 2017 tuli stoppi. Eräänä maaliskuisena päivänä hänelle annettiin kaksi tuntia elinaikaa. Syynä oli synnynnäinen aorttaläpän ahtauma, joka oli edennyt vaikea-asteiseksi.
– Sanotaan, että kuoleman hetkellä elämä vilisee silmissä, ja se pitää kyllä paikkansa. Aloin ajatella, mitä olen elämässäni tehnyt ja kadunko asioita, joita olen tehnyt.
Salmi totesi, ettei kadu mitään, mitä on tehnyt. Hän kuitenkin katui asioita, joita ei ollut tehnyt. Niinpä hän päätti, että korjaisi tilanteen, jos vain selviäisi hengissä.
Terveydenhuollon ammattilaisten kriisinsietokykyyn kohdistuu ennakko-oletuksia
Suurin käänne tuli kuitenkin vastaan kardiologin jälkikontrollissa. Salmi oli toipunut leikkauksesta fyysisesti nopeasti, mistä kardiologikin oli hämmentynyt. Psyyke ei kuitenkaan palautunut yhtä nopeasti. Salmi oli alkanut nähdä painajaisia ja kokea pelkotiloja. Mitä jos -ajatukset seurasivat miestä jatkuvasti. Hän kuitenkin koki, ettei voinut puhua niistä kotona, sillä perhe oli joutunut kärsimään jo tarpeeksi.
Salmi kertoi tilanteestaan kardiologille, ja vastaus löi ällikällä.
– Kardiologi sanoi olettaneensa, että selviäisin, koska olen terveydenhuollon ammattilainen. Tarkoittaako se, että minun pitää kestää kaikki ja minulla itselläni pitää olla ratkaisut kaikkeen?
Tässä kohtaa Salmella heräsi halu auttaa alan ammattilaisia. Hänellä oli jo taustalla kriisityöntekijän koulutus – siitä entisestä elämästä. Salmi palasi ensihoidon pariin, hakeutui töihin pelastuslaitokselle ja tutustui lääkintämestari Petri Liukkoseen, joka Salmen taustan takia ehdotti jälkipurkuohjaajan koulutusta.
Vuonna 2018 hän kävi jälkipurkuohjaajan ja vuonna 2019 vertaispurkuohjaajan koulutuksen. Seuraavaksi MentalFireFit-hankkeessa työskennellyt Saku Sutelainen pyysi Salmea posttraumatyöpajoihin ohjaajaksi.
– Soitin töihin silloiselle esihenkilölleni ja kerroin, miten siisti homma olisi tarjolla. Pomo sanoikin, ettei pysty järjestämään asiaa. Yritin vielä perustella asiaa, mutta turhaan. Keskustelun jälkeen soitin Sakulle ja sanoin, että olen mukana, Salmi nauraa.
Ulkoinen olemus ohjaa helposti harhaan
Nykyään Salmella on jälki- ja vertaispurkuohjaajien koulutusvastuu Satakunnassa. Niiden lisäksi hän käy aika ajoin kouluttamassa jälkipurusta myös sopimuspalokuntien ensivaste- ja ensiapukursseja.
– Olemme koettaneet jalkauttaa länsirannikolla tätä laajemminkin. Sopimuspalokunnissa suurin murhe on, että keikat tapahtuvat oman kylän alueella. Sillä on suuri vaikutus.
Jälkipurkuistunnot vaativat kuitenkin molemminpuolista luottamusta. Osallistujat saattavat varsinkin alkuvaiheessa suhtautua kouluttajaan hyvin epäluuloisesti.
”Siinä on sellainen pieni hetki, jonka aikana mittaillaan, mitä sellaista tuolla kaverilla on annettavana, mitä en jo tietäisi.”
– Tähän mennessä kaikki lukot ovat aina auenneet, kun kerron oman tarinani.
Salmi myöntää, että hänen ulkoinen olemuksensa ohjaa usein harhaan. Hän on riski mies, entinen koripallon ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja.
– Luullaan, että tämän näköinen kaveri kestäisi kaiken. Joskus kerron työpajoissa siitä, etten voi katsoa tiettyjä musiikkiohjelmia telkkarista, koska tarinat kappaleiden taustalla saavat minut itkemään vuolaasti. Olen hyvä esimerkki siitä, että sisäinen ja ulkoinen todellisuus eivät ole yhtä.
Salmi on joskus itsekin ajatellut, ettei miesten kuulu itkeä. Nykyään hän puhuu itkusta usein koulutuksissaan.
– Jokainen murhe tuo kehoon itkutipan. Kun keho täyttyy surusta ja tippoja on yhä enemmän, se tekee hengittämisestä vaikeaa. Välillä se itku on hyvä tirauttaa ulos, niin keho saa taas hengittää. Kaikille se ei tietysti ole luontaista.
Salmi itse pääsi tukalasta tilanteesta eroon puhumalla.
– Kun sain ensimmäisen kerran sanottua kardiologille ääneen, että minulla on ollut aika vaikeaa, annoin tavallaan sen asian pois ja pääsin jatkamaan eteenpäin. Ääneen sanominen oli itselleni se isoin askel.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Aki Salmi
Lue myös:
Anonyymi chat tukee ensilinjan auttajia kuormittavissa tilanteissa
Pelastustoimeen suositus jälkipurkutoimista
