Pelastustoimen alipäällystöä ja päällystöä kokoontui Tampereelle, kun SPAL järjesti ensimmäistä kertaa paloesimiehille ja päällystölle suunnatun seminaarin.
SPALin edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola avasi ensimmäisen seminaaripäivän luennolla viranhaltijan vastuukysymyksistä. Keskustelu kävi kiivaana, kun seminaarin osallistujat pohtivat, miten lakia tulkitaan erilaisissa käytännön tilanteissa.
Työmarkkina-asiantuntija Juha Rautiainen piti luennon esihenkilötyön mahdollistamisesta organisaation eri tasoilla.
– Esihenkilön rooli on muuttunut valvojasta valmentajaksi, ja työhön on tullut tehtäviä, joilla vaikutetaan henkilöstön motivaatioon, työkykyyn ja työssä jaksamiseen, Rautiainen sanoi.
Samaan aikaan kun hallinnollisten työtehtävien määrä lisääntyy, operatiivista työtä pitäisi tehdä entiseen malliin. Aika asettaakin suurimmat haasteet esihenkilötyölle.
Rautiainen luennoi tiistaina myös esimiesten ja päällystön roolista työturvallisuuden mahdollistajina. Pelastustoimen strategiassa työturvallisuuteen viitataan vain yhdellä virkkeellä: pelastustoimen tavoitteena on nolla työtapaturmaa.
Pasi Jaakkola muistutti, että työturvallisuuskysymykset korostuvat esihenkilöasemassa.
– Kun joku johdettavista tulee keskustelemaan kanssanne työturvallisuusasioissa, asia on otettava vakavasti ja teillä on velvollisuus selvittää asia. Muuten voi syyllistyä työturvallisuusrikkeeseen.
Tiistain paneelikeskustelussa pitkän työuran paloesimiehenä tehnyt, nykyinen palomestari Petteri Broström Turun seudun palomiehistä ja paloesimies Sami Ahola Pirkanmaan pelastusalan ammattilaisista keskustelivat siitä, onko paloesimies työnantajan edustaja vai enemmänkin osa työvuoroa.
Kysymys oli tarkoituksella karrikoitu, eikä siihen ole oikeaa tai väärää vastausta. Paloesimies on lähtökohtaisesti työnantajan edustaja, mutta se ei tee merkityksettömäksi hänen rooliaan osana työyhteisöä.
– Olemme keskustelleet tästä asiasta monesti, ja itse vierastan vastakkainasettelua. Meidän tulisi puhua enemmän siitä, että olemme kaikki samaa porukkaa ja kaikilla on vain erilaisia tehtäviä, Broström sanoi.
Yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun päivän luentojen aikana, niin myös paneelikeskustelussa. Paloesimiehellä on paljon erilaisia tehtäviä ja hänellä odotetaan olevan tietoa lähes kaikesta. Työnantajan puolelta yleisö toivoi enemmän tukea ja koulutusta esihenkilötehtävien hoitamiseen, kuten paloesimiehen vastuista, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä erilaisista järjestelmistä.
Hyvinvointialueuudistus vaatii uudistumista myös pelastuslaitoksen sisällä
Toisen seminaaripäivän aamuna palomestari Sami Lappalainen ja SPALin työmarkkina-asiantuntija Juha Rautiainen pohtivat luennollaan sitä, miten alipäällystön ja päällystön koulutusohjelmat kohtaavat työn vaativuuden kanssa.
Lappalainen teki luentoa varten kyselyn sekä palomestareille ja paloesimiehille että Pelastusopiston opiskelijoille. Sekä työssä että koulutuksessa nousi esiin erilaisia kehittämistarpeita. Koulutuksen osalta kehitettävää on erityisesti päällystötutkinnon opintosuunnitelmassa. Lappalaisen mukaan opettajilla olisi tärkeää olla tuoretta kokemusta palomestarin käytännön työstä, sillä työympäristö ja sen vaatimukset muuttuvat jatkuvasti.
Tutkijatohtori Henna Paananen Tampereen yliopistosta kävi kertomassa seminaariyleisölle tutkimuksestaan pelastustoimen roolista hyvinvointialueilla.
– Pelastustoimi on monesti harva-alueilla viimeinen viranomainen, joka on jäljellä satojen kilometrien säteellä.
Hyvinvointialueella pelastustoimi on myös hyvin erilainen organisaatio kuin alueen muut toimijat; pelastustoimi on ollut pitkään muuttumaton ja tarkasti säänneltynä myös hyvin itsenäinen toimija.
– Hyvinvointialueet joutuvat tekemään töitä profiloituakseen uskottavasti myös pelastusviranomaisena, Paananen totesi.
Tutkijana Paananen oli hämmästynyt siitä, että jo valmiiksi minimivahvuuksilla pyörivästä pelastustoimesta edelleen leikataan.
Seminaarin päätti suuri paneelikeskustelu, jossa pohdittiin, ovatko päällystön ja esimiesten muuttuvat työnkuvat uhka vai mahdollisuus. Keskustelemassa olivat Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Kari Alanko, Tampereen yliopiston tutkijatohtori Henna Paananen, palomestari Petteri Broström Turun seudun palomiehistä, palomestari Sami Lappalainen Helsingin palomestari- ja paloesimiesyhdistyksestä sekä SPALin työmarkkina-asiantuntija Juha Rautiainen.
Paneelissa oltiin yhtä mieltä siitä, että muutos on mahdollisuus, mutta muutosta ei tule sanella ulkoa vaan aktiivisesti kuunnella ja osallistaa henkilöstöä.
– Muutosvastarinta on sanana sellainen, jonka kautta on helppo syyllistää toista, että sinä et muuttunut niin kuin minä toivoin, tutkijatohtori Paananen toteaa.
Palomestareiden työnkuvaa ja vuorokiertoa on kehitetty eri tahtiin eri alueilla. Pirkanmaalla on hyvä kokemus siitä, että palomestarit tekevät töitä nyt omissa vakiovuoroissaan ja tuntevat sitä kautta myös vuoron henkilöstön ja heidän vahvuutensa. Helsingissä vastaavaa sidonnaisuutta ei ole enää vuosiin ollut, ja mallia on kritisoitu kovasti.
Muutos hyvinvointialueelle on vaatinut suuria muutoksia pelastuslaitoksen sisällä.
– Monissa paikoissa on ollut niin, että tieto on ollut ihmisten pääkopassa, ei kirjattuna. Meillä on ollut kaikkivoipa olo. Nyt sitä haastetaan, ja olemme huomanneet olevamme takamatkalla. Olen sitä mieltä, että olemme valmiit tähän haasteeseen vastaamaan, mutta se vaatii paljon johtamista, pelastuspäällikkö Alanko sanoo.
Teksti & kuvat: Maarit Krok
