Hätäkeskuksissa on otettu käyttöön helposti saavutettava vertaistuki. Työvuorojen aikana käytävät keskustelut tukevat henkilöstön hyvinvointia. Tavoitteena on varmistaa, että kukaan ei jää yksin huolensa kanssa.
Kun ylipäivystäjä Eliisa Kähtävä saapuu työpaikalleen Porin hätäkeskukseen, hänen ajatuksensa ovat vahvasti tulevassa työvuorossa. Työ edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja, päättelykykyä, ongelmanratkaisukykyä sekä taitoa toimia tehokkaasti paineen alla.
Kähtävä on työyhteisössään myös henkilö, jonka hihasta voi kuka tahansa nykäistä ja pyytää juttelemaan kahden kesken. Jokaisessa hätäkeskuksessa on tähän toimintaan koulutetut vertaistukihenkilöt. Porissa heitä on neljä.
Vertaistuki on eri asia kuin henkisesti kuormittavien tehtävien jälkeen järjestetyt defusing-keskustelut.
— Vertaistukihenkilön kanssa voi keskustella työssä tapahtuneista asioista, mutta syy voi liittyä omaan elämään muutenkin. Aihepiiriä ei ole rajattu, Kähtävä kertoo.
Keskustelut ovat luottamuksellisia ja toteutetaan työaikana.
— Ensimmäinen kerta pyritään järjestämään työvuorossa pikaisesti. Jos keskusteluja on tarve jatkaa, seuraavat tapaamiset sovitaan ennakkoon.
Tärkeintä on toisen kuuntelu
Vertaistuen etuna on, että keskustelukumppanina on oman työn hyvin tunteva henkilö. Vertaisuudesta on etua, koska keskustelijoilla on yhteinen ymmärrys työn vaatimuksista ja kuormitustekijöistä.
— Työntekijä voi itse pyytää keskustelua, ja myös vuoromestari tai ylipäivystäjä voivat ehdottaa tukihenkilön kanssa juttelemista, jos havaitsevat tuen tarvetta, kertoo hätäkeskuspäivystäjä Niklas Qvickström, joka on kouluttautunut vertaistukihenkilöksi Kähtävän tavoin.
Henkilökohtaisista asioista puhuminen toiselle ihmiselle on suuri luottamuksen osoitus, joka edellyttää rohkeutta ylittää sisäisiä kynnyksiä.
— Kun henkilö pyytää juttutuokiota, hetki on tärkeä. Hän on valmis puhumaan asiasta, joka on saattanut vaivata pitkään. Jos mahdollisuutta keskustelulle ei heti löydy, voi kestää kauan, ennen kun rohkeus palautuu, Kähtävä sanoo.
— Puhumme paljon kahvipöydässä, mutta niissä juttutuokioissa on rajoitteensa. Tukihenkilön tavoitteena on rauhallinen tila, jossa keskitytään yhden henkilön asiaan.
Joskus pienestä asiasta lähtenyt keskustelu syvenee uuteen suuntaan, kun tilanteeseen syntyy luottamus. Silloin tukihenkilön on tärkeää olla läsnä ja kuunnella. Osaava vertaistukihenkilö ei ota liiaksi neuvojan roolia, vaan antaa tilaa oivaltaa itse ratkaisuja.
— Tukihenkilö on vertainen, ei työhyvinvoinnin asiantuntija. On tärkeää ymmärtää oman avun rajat. Tarvittaessa tukihenkilö voi harkiten ehdottaa työterveyshuollon palveluja. Työhön liittyvissä asioissa hän voi suositella yhteydenottoa esihenkilöön ja vinkata konkreettisista toimenpiteistä, jotka voisivat olla mahdollisia, Kähtävä kertoo.
— Jos työssä on osaamiseen tai työn hallintaan liittyviä haasteita, joihin ei itse löydä ratkaisua, vertaistukihenkilö voi auttaa keinojen löytämisessä, Qvickström jatkaa.
Yksi osa hyvinvoinnin edistämistä
Kaikkiaan hätäkeskuksissa toimii 19 vertaistukihenkilöä, jotka valmistautuivat tehtävään tammi—helmikuun vaihteessa järjestetyssä koulutuksessa. Toiminnan piirissä on koko Hätäkeskuslaitoksen henkilöstö saleista asiantuntijoihin ja hallintoon. Kyse on pilotista, mutta ainakin Porin tukihenkilöt kokevat spontaanit keskustelut niin tärkeiksi, että odottavat niistä pysyvää käytäntöä.
— Vaikka defusing-keskustelu on hyödyllistä, mieltä kuormittavien asioiden käsittely jää sen jälkeen yksilön vastuulle. Nyt tarjoamme jatkotukea, Qvickström sanoo.
— Puhumme paljon kahvipöydässä, mutta niissä juttutuokioissa on rajoitteensa. Tukihenkilön tavoitteena on rauhallinen tila, jossa keskitytään yhden henkilön asiaan, Kähtävä painottaa.
Kun Qvickström ja Kähtävä esittelivät vertaistukihenkilötoimintaa ensimmäistä kertaa Porin hätäkeskuksessa, jo näissä lyhyissä infoissa syntyi paljon keskustelua.
— Selvästi henkilöstöllä on tarve purkaa tuntojaan. Työmme on psykososiaalisesti kuormittavaa, joten kaikki kuormituksen hallintaan käytettävissä oleva apu on tärkeä. Keskustelut ovat yksi osa hyvinvointia ylläpitäviä toimia työterveyshuollon, työpaikkapapin ja defusingin rinnalla, Kähtävä sanoo.
Vertaistukea voidaan tarjota myös ryhmille, esimerkiksi silloin kun kaivataan sovittelua tai kun uudet päivystäjät haluavat käsitellä kokemuksiaan työn aloittamisesta.
Jokainen saa olla joskus rikki
Kähtävä haki vertaistoimintaan, koska asia tuntui kiinnostavalta ja tärkeältä. Hänellä on pitkä kokemus hätäkeskuksen defusing-ohjauksesta.
— Koulutus antoi eväitä tekemään ympäröivistä ihmisistä havaintoja uudella tavalla. Huomaan, että olen tullut entistä sallivammaksi ihmisten yksilöllisiä käytösmalleja kohtaan.
Qvickström ilmoittautui vertaistukikoulutukseen, sillä aikaisemman elämänkokemuksensa perusteella hän ymmärsi sen tärkeyden työyhteisölle.
— Oman esimerkkini kautta haluan rohkaista muita pyytämään apua ajoissa. Toivon, että työpaikoilla vallitsisi avoimempi kulttuuri, jossa avun kysyminen on hyväksyttävää. Haavoittuvuus ja henkisen tuen tarve ovat täysin normaaleja asioita. Jokainen saa olla joskus rikki. Tällainen ajattelu voi tietysti olla haastavaa työkeskeisessä yhteiskunnassamme.
Kokemus läheisen yllättävästä kuolemasta sai Qvickströmin ymmärtämään, että työyhteisön keskusteluapu voi olla tärkeässä osassa henkisen toimintakyvyn ylläpidossa.
— Järkytyksen jälkeen laahustin eteenpäin kuin harmaassa sumussa. Työpaikka tuki minua hyvin ja sain mahdollisuuden jäädä kotiin suremaan. Silloin se tuntui riittävältä. Nyt mietin, miltä olisi tuntunut, jos joku oman perheen ulkopuolinen olisi laskenut käden olkapäälleni ja kysynyt, miten voin.
Teksti: Mikko Terävä
Kuva: Dall-E
