Jopa yli puolet HALin jäsenkyselyyn vastanneista hätäkeskusammattilaisista on harkinnut alan vaihtoa viimeisen puolen vuoden aikana. Yhtä moni on havainnut itsellään pitkäaikaisen stressin kertymistä. Kysyimme työterveyspsykologilta, mistä tulokset kertovat.
Suomen Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL teki lokakuussa jäsenkyselyn, jossa käsiteltiin työssä jaksamista ja ammatinhallintaa. Kysely koostui 22 kysymyksestä sekä vapaan sanan mahdollisuudesta. Vastaajien kokonaismäärä oli 82.
Mehiläisen vastaavan työterveyspsykologin Sannamari Aholan mielestä tulokset olivat huolestuttavan monessa asiassa epätyypilliset.
– Tämä työ on vaativaa, lisäksi ehkä tahti on kiristynyt, rahoitus tiukassa tai resurssit epäsuhdassa työn määrään. Toki aina pitää muistaa, että ison organisaation sisällä voi olla samaan aikaan hyvin monenlaisia kokemuksia ja kohtaloita jaksamisesta.
Kiireestä huolimatta tarvitaan hallinnan tunnetta
Ahola pohtii, että viimeaikaiset yhteiskunnalliset kriisit ovat osaltaan nostaneet työssä jaksamisen rinnalle yksityiselämässä uudenlaista kuormaa, huolta sekä turvattomuuden tunteita.
– Korona monenlaisine vaikutuksineen, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, taloudelliset uhkakuvat ja ilmastonmuutos, nämä kaikki ovat lisänneet osaltaan kokonaiskuormaa, hän listaa.
– Olennaista jaksamisen kannalta on se, onko elämässä merkityksellisiä asioita ja ilonaiheita kuormituksen rinnalla.
Työpsykologin näkökulmasta vastanneiden keskuudessa ilmeni huolestuttavissa määrin kuormittuneisuutta: selkeä enemmistö vastanneista nosti esille työperäistä uupumisoireilua itsessä ja kollegoissa. Ahola painottaa, että työterveysmielessä uupumus on eri asia kuin väsymys: Uupuminen ei synny hetkessä vaan johtuu pitkittyneestä stressistä. Jatkuessaan se johtaa tilanteeseen, jossa ihminen ei enää palaudu.
– Usein ajatellaan, että uupuminen johtuu liiallisesta työmäärästä tai kiireestä. Näissä tuloksissa työkuormaa nostaa esimerkiksi puheluiden määrä, mutta jaksamisen ja kiireen kokemus on yksilöllistä. Olennaista on, kokeeko henkilö kiireestä ja aikapaineesta huolimatta riittävästi hallinnan tunnetta. Kiireen ja työmäärän rinnalla onkin tärkeä pohtia työn vaatimuksia suhteessa työntekijän osaamiseen, motivaatioon ja vireystilaan. Esimerkiksi heikko taustatuki, vähäisiksi koetut vaikutusmahdollisuudet tai arvostuksen puute lisäävät kuormaa.
Uupuminen ei synny hetkessä vaan johtuu pitkittyneestä stressistä. Jatkuessaan se johtaa tilanteeseen, jossa ihminen ei enää palaudu.
– Olennaisia ovat myös omat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä taidot huolehtia itsestään. Ihminen saattaa uupua työn ja yksityiselämän pitkittyneestä kokonaiskuormasta. Kamelin selkä voi katketa, kun kaikkea vain on liikaa.
Näistä lähtökohdista Ahola pitääkin erityisen huolestuttavana, että vain alle kaksikymmentä prosenttia vastanneista koki saavansa riittävästi palautetta työstään. Vastaajat toivoivat lisää tukea ja palautetta, työnohjausta sekä resursseja. Myös oma vastuu itsestä huolehtimisessa oli tiedostettu, ja osa oli löytänytkin siihen keinoja.
– Avovastauksien runsas määrä kertoo toiveesta tulla kuulluksi. Vastauksissa työn kuorman kokemus tuli lähtökohtaisesti siitä, että työ on tosi vaativaa; silloin työn suunnittelun ja rakenteiden tärkeys korostuu.
Esille nostettiin paljon toiveita ja ideoita, joilla koettiin olevan merkitystä jaksamiseen. Näissä ehdotuksissa toistui eniten toiveet saada työtilanteista parempi kokonaiskuva, mahdollisuus oman työn seurantaan ja aikaa oppimiseen. Lisäksi työvuorosuunnittelun merkitys nousi esille toistuvasti, vuoroja pidettiin usein liian pitkinä ja vaikutusmahdollisuuksia heikkoina. Positiivista oli vastanneiden halu oppia ja perehtyä sekä tehdä laadukasta työtä.
”Hyvinvoiva ihminen hoitaa myös työnsä paremmin”
Ahola toivoo, että työnantaja ja -tekijät kokisivat olevansa samalla puolella. Tässä isossa roolissa ovat esihenkilöt.
– Vahva ehdotukseni on lisätä tukea esihenkilöille heidän työssään ja työkyvyn johtamisessaan. Yhteisrintamaa edesauttaa, jos he osaavat, ehtivät ja kokevat voivansa olla tukena, vaikka eivät kaikkea pystyisikään ratkaisemaan.
Työterveyspsykologin puoleen kannattaa Aholan mielestään kääntyä hyvinkin matalalla kynnyksellä ja jo ennen kuin tilanne käy liian vaikeaksi. Psykologin antama tuki perustuu keskusteluun ja kuunteluun, mutta ennen kaikkea yhdessä ajatteluun ja konkretian tavoitteluun – joskus myös lohdutteluun sekä toivon kannatteluun.
– Toisinaan voi olla ihan hyväksi puhua ulkopuolisen kanssa. Yhdessä tilannetta on helpompi jäsennellä ja löytää keinoja jaksamiseen. Minun tehtävänäni on antaa tukea siihen asiaan, mitä toivotaan ja tarvitaan.
Ahola toivoo, että työnantaja tutustuu kyselyyn ja siitä saatavaan arvokkaaseen palautteeseen työntekijöiden jaksamisesta. Kiinnostusta voi osoittaa arjessa kuuntelemalla, seuraamalla jaksamista ja ryhtymällä niihin toimiin, jotka ovat mahdollisia.
– Työterveyskumppani on mielellään apuna keinojen miettimisessä. Nyt kun on kysytty ja palautetta annettu, myös odotukset siitä, että jotain tapahtuu, nousee. Tässä vaiheessa viestintä on tärkeää: mitä nostoja työnantaja poimii, ja mitä toimenpiteitä lähdetään yhdessä käytännössä kokeilemaan, edistämään ja seuraamaan. Hyvinvoiva ihminen hoitaa myös työtään paremmin.
Lopuksi Ahola toteaa, että se, mitä ja miten kysytään, vaikuttaa myös vastaamiseen.
– Tässä nimenomaisessa kyselyssä ei esimerkiksi kysytty, mitkä asiat tuottavat työn iloa. Tärkeintä on, että kysely on tehty. Haluan myös henkilökohtaisesti tuoda esille, että hätäkeskuspäivystäjät tekevät todella tärkeää työtä.
Väliotsikot ovat lainauksia kyselyyn vastanneiden avoimista kommenteista. Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin ja Suomen Hätäkeskusammattilaisten liitto HALin lokakuussa 2022 toteuttaman jäsenkyselyn vastausprosentti oli 41.
Teksti: Hanna Ojanpää
Kuva: Tero Lähdesmäki
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilaisen numerossa 4/2022.
Lue myös: Esimies: Näin tuet alaistesi mielenterveyttä johtamisella
