Yhteisöllisyys yllätti Juha Saarion heti ensimmäisellä viikolla Kainuun pelastusjohtajana. Syyskuun ensimmäisellä viikolla Kainuussa järjestettiin suuret valmiusharjoitukset, johon osallistui laajasti myös hyvinvointialueen johto.
– Kyllä se yllätti, miten hyvin kaikki oli järjestetty. Evakuoinnin olivat suunnitelleet palotarkastajat ja johtokeskuksessa työskentelivät palomestareita ja palomiehiä. Yhteisöllinen reagointi synnytti aikamoisen vaikutelman, Saario muistelee.
Haastatteluhetkellä Kainuun tuore pelastusjohtaja on ehtinyt toimia virassaan neljä viikkoa. Hän siirtyi Kainuuseen Keski-Suomen pelastuslaitoksen palopäällikön virasta ja kertoo siirtymän olleen jonkinlainen kulttuurisokki.
– Täällä on aivan erilainen toimintaympäristö ja hartiat niin paljon kapeammat, kuin mihin olin tottunut. Se on mietityttänyt, miten täällä on kyetty suorittamaan kaikki lakisääteiset tehtävät. Toisaalta olen ilolla saanut huomata myös sen, miten notkeaa pienen pelastuslaitoksen toiminta on ja miten sitoutunutta henkilöstö on yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, Saario sanoo.
Erityisesti Keski-Suomessa toteutetun riskianalyysin hän kokee hyödylliseksi kokemukseksi nykyistä työtään ajatellen.
– Se on antanut hyvät valmiudet arvioida Kainuun kykyä tuottaa palveluita sekä tarkastella alueen haasteita ja kehittämistarpeita, Saario perustelee.
Saario uskoo, että keskustelevalla ja henkilöstöä aktivoivalla otteella saa paljon aikaan. Hän painottaa, että viisaus ei asu johtajassa, vaan johtaminen on palvelutehtävä, jossa koko henkilöstöä tulee kuunnella.
– Johtaja voi antaa henkilöstölle syötteitä, mutta henkilöstöä pitää osallistaa ja saada heille kokemus siitä, että viemme asioita yhdessä eteenpäin palvelujen kehittämiseksi.
Kainuussa vastuuta jaetaan laajalti henkilöstölle
Kainuun pelastuslaitoksella suurin haaste on tällä hetkellä henkilöstön saatavuus. Syksyllä virkoja on täyttämättä parikymmentä, joista seitsemään ei ole saatu edes sijaisia. Erityisesti suuriin onnettomuuksiin varautumisessa on Saarion mukaan paljon kehittämisen tarvetta, mutta resurssipula vaikeuttaa tilannetta.
Osittain henkilöstötilanteen pakottamana ja osittain vahvan yhteisöllisyyden kautta Kainuuseen on muodostunut toimintamalli, jossa vastuuta jaetaan myös palomiestasolle.
– Henkilöstö osallistuu laajasti erilaisiin tehtäviin, ja kulttuurimme perustuu nimenomaan henkilöstön osallistamiseen. Meidän kykymme huomioida ihmiset yksilöinä erottaa meidät isoista palokunnista.
”Meidän kykymme huomioida ihmiset yksilöinä erottaa meidät isoista palokunnista.”
Saario näkee mallin ennen kaikkea positiivisena.
– Kun on pieni ja notkea organisaatio, myös palomiehen tehtävässä on mahdollista kehittää osaamistaan laajemmin.
Sen hän uskoo olevan yksi veto- ja pitovoimatekijä, vaikka Kainuu käykin kovaa kilpailua henkilöstöstä naapurilaitosten kanssa. Ympäröivillä pelastuslaitoksilla palkkataso on korkeampi, mikä houkuttaa henkilöstöä hakeutumaan muualle töihin.
– Haasteita aiheuttaa myös yhteiskunnallinen kehitys, jossa pelastustoimen palvelukykyä ei huomioida riittävästi. Kainuu on muuttotappioltaan synkimpiä alueita. Etenkin nuoret muuttavat etelän suuriin kaupunkeihin. Tällä hetkellä meidän pitäisi päästä lähelle alueen asukkaita ja saada houkuteltua pelastusalalle sellaisia ihmisiä, jotka asuvat täällä pienissä kunnissa ja olisivat valmiita jäämään alueelle.
Hätäratkaisuna virkojen keskittäminen Kajaaniin
Saario ei usko, että koulutusmäärien nostaminen riittää ratkaisemaan henkilöstöpulaa. Hän pitää ongelmallisena nykyistä riskiajattelua, joka ohjaa resurssit vain riskiluokkien mukaan.
– Ykkösriskin alueella tapahtuu onnettomuuksia lähtökohtaisesti vähemmän kuin kakkosriskin alueella, vaikka riskiluokka on korkeampi.
Hän kannattaisi järjestelmää, joka mahdollistaisi henkilöstön palkkaamisen erilaisilla kelpoisuusehdoilla: perinteinen pelastajakurssi suurempiin kaupunkeihin ja haja-asutusalueille omat kelpoisuusvaatimuksensa.
– Yhtenä ratkaisuna voisimme tuottaa hyvinvointialueena pieniin kuntiin palvelut niin, että samat työntekijät hoitaisivat laajasti hyvinvointialueen tehtäviä pienissä kunnissa.
”Yhtenä ratkaisuna voisimme tuottaa hyvinvointialueena pieniin kuntiin palvelut niin, että samat työntekijät hoitaisivat laajasti hyvinvointialueen tehtäviä pienissä kunnissa.”
Saarion mukaan pikavoittoja henkilöstöpulan ratkaisemiseksi ei ole tarjolla. Tarvitaan uudenlaista ajattelua monella tasolla.
– Yksi mahdollinen hätäratkaisu on se, että siirrämme virkoja enemmän Kajaaniin ja kasaamme henkilöstön yhdelle asemalle. Kun työvuoro alkaa, samalta asemalta hajaannutaan maakuntiin suorittamaan työvuoroa ja palataan työvuoron päätteeksi jälleen Kajaaniin, Saario pohtii.
Vaikka tilanne on haastava, Saario pyrkii ajattelemaan positiivisesti.
– Elämme uudenlaista aikaa pelastustoimessa. Haastavia aikoja on varmasti vielä edessä – sellaisiakin, joihin pelastustoimi ei ole tottunut. Kaikkien pitää varautua siihen, että hyvinvointialueiden kautta meitäkin tullaan katsomaan kriittisemmin. Se ei välttämättä ole huono asia. Mitä enemmän teemme yhteistyötä, sitä varmemmin pärjäämme ja saamme palvelut tuotettua hyvin.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Iiro Nahkamäki
