Helsingissä hoitotason pelastaja-ensihoitajat voivat olla lääkevastuussa myös poikkeuksellisen hyvin varustellussa paloautossa. Vastuullinen työ on kuormittavaa, mutta kuormaa voi tasata työvuoron sisäisillä järjestelyillä.
Kello yhdeksältä Malmin pelastusaseman kalustohallissa on vuoronvaihto. Hoitotason pelastaja-ensihoitaja Jari Aalto tekee puolet vuorosta paloautossa ja puolet ambulanssissa. Helsingissä ensihoito kuuluu kaikkien pelastajien työnkuvaan, ja jokaisella tulee olla myös terveydenhuollon pätevyys. Pelastuslaitoksella on lisäksi noin 40 ensihoidon ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta pelastajaa eli niin kutsuttua hota-pelastajaa. Malmilla vuorossa on kolme tai neljä hoitotasoista kerrallaan.
Aalto aloittaa vuoron paloauton kuljettajana, ja tarkistaa auton pumpun. Samaan aikaan muu vuoro tarkistaa varusteita, testaa esimerkiksi moottorisahan ja dronen toiminnan. Malmilla oma drone on tällä hetkellä joka paloautossa. Se tuo paljon apua palopaikan paikantamiseen ja pintapelastuksessa etsintäpaikan merkintään. Pelastajan työn suola on, ettei koskaan tiedä, mitä vuoro tuo tullessaan. Aamu voi olla hiljainen tai käynnistyä rytinällä.
– Meille maksetaan valmiudesta. Tuotamme kustannustehokasta palvelua ja olemme minuutin lähtövalmiudessa, Aalto sanoo.
Ihannetilanteessa ensihoitoa olisi pelastajalla joka toisessa työvuorossa
”Tabisvuoro” on Helsingissä pelastajalle tyypillisesti puolet työvuorosta. Ensihoito on kuitenkin huomattavan kuormittavaa erityisesti yöaikaan, jolloin liikenteessä on vähemmän yksiköitä kuin päivällä. Siksi Aaltokin mielellään pilkkoo työvuoron vastinparinsa kanssa kuuden tunnin pätkiin, jolloin kumpikin tekee ensihoitoa sekä päivällä että yöllä. Se on onneksi Helsingin-mallissa mahdollista.
– Todennäköistä on, että yö on kiireinen. Yöambulanssi on suurin kuormittaja hota-pelastajan työssä. Siitä palautuminen nelikymppisenä on vaikeaa, joten mieluummin palastelen työvuoron kuuden tunnin pätkiin silloin, kun se onnistuu.
”Yöambulanssi on suurin kuormittaja hota-pelastajan työssä.”
Malmilla ambulanssin käyttöprosentti on Helsingin korkeimpia Erottajan ja Itä-Helsingin yksiköiden lisäksi. Yleensä alueella on 1–4 päällekkäistä ensihoitotehtävää. Hoitotason yksiköt käyttävät myös keskimäärin enemmän aikaa tehtävillä kuin perustason ambulanssit. Joitakin vuosia sitten hota-pelastajien työajasta 43 prosenttia meni ambulanssissa, eli tabisvuoro osui kohdalle lähes jokaisessa työvuorossa. Nyt erityisesti hoitotason ensihoitajia on saatu rekrytoitua, mikä on helpottanut pelastaja-ensihoitajien kuormaa.
– Ideaalitilanteessa noin neljäsosa työajasta olisi ambulanssissa. On tärkeää päästä tekemään ensihoitoa riittävästi, mutta kuormituksen vuoksi sitä ei saisi olla liikaa.
Aallon mukaan ihannetilanne on, jos ensihoitoa tehdään keskimäärin joka toisessa työvuorossa.
Hoitotason pelastaja-ensihoitajan laaja osaaminen ei näy palkassa
Helsingissä on kolme paloautoa, joissa on vastaavat lääkkeet kuin hoitotason ambulanssissa. Ne on sijoitettu Mellunmäkeen, Haagaan ja Malmille.
– Hoitotason pelastaja-ensihoitajat voivat myös paloautovuorossa hyödyntää osaamistaan ja tukea esimerkiksi perustason ensihoitoyksiköitä.
Hota-pelastajat ovat työnantajalle arvokkaita, sillä heidät voi sijoittaa paloauton lisäksi mihin tahansa ambulanssiin. Perehdytysprosessi on kuitenkin pitkä kaikilla hoitotason ammattilaisilla: valmistumisen jälkeen pitää olla vähintään kahden vuoden työkokemus perustason yksiköstä, minkä jälkeen jokainen tekee 6–12 kuukauden pituisen perehdytysjakson lääkäriambulanssissa Kalliossa. Lopulta edessä on vielä kuukausia kestävä perehdytysjakso omalla alueella.
– Tulijoita olisi varmasti enemmänkin, mutta lääkäriyksikköön on rajoitetusti paikkoja tarjolla. Se vaikeuttaa henkilöstötilannetta jonkin verran.
Jari Aallolla on kokemusta pelastusalalta jo yli 20 vuoden ajalta. Hän valmistui pelastajaksi vuonna 2003 ja lähti heti seuraavana vuonna suorittamaan ensihoidon ammattikorkeakoulututkintoa.
– Huomasin hyvin nopeasti, että ensihoito kiinnostaa mutta myös vaatii paljon. Koin tarvitsevani lisää koulutusta. Tehtäväkenttä on vaativa, kun samaan aikaan täytyy ylläpitää ammattitaitoa niin ensihoidon kuin pelastuksen tehtävissä.
Laaja-alainen pätevyys ei tällä hetkellä näy palkassa, vaikka eroa on saatu vähitellen kurottua pienemmäksi. Perustasolla pelastaja-ensihoitajan palkka on noussut viidessä vuodessa 1 976 eurosta 2 430 euroon. Hota-pelastajan peruspalkka on 2 730 euroa, kun taas päätoimisella hoitotason ensihoitajalla se on 3 000 euroa.
Monialainen yhteistyö auttaa niin ammattilaisia kuin potilaita
Vaikka ambulanssivuoro on usein kiireinen, Aalto haluaa hyödyntää ammattitaitoaan niin itsensä, potilaan kuin koko sote-järjestelmän vuoksi mahdollisimman hyvin.
Malmin alueella hoitotason tehtävät ovat erilaisia kuin Helsingin keskustassa, jossa hoidetaan paljon erilaisia tapaturmia.
– Meidän alueella on paljon yleistilan laskua, epämääräisiä oireita, rytmihäiriöitä. Se vie aikaa, kun teemme kattavaa hoidontarpeen arviointia ja on meiltä ajallinen panostus. Jos voimme hoitaa potilaan kotona tai löydämme tilanteelle syyn, jonka voi hoitaa päiväsaikaan omalla terveysasemalla, emme kuormita sairaalaa. Se on meidän ammattitaitoamme, Aalto sanoo.
Pelastaja-ensihoitajat ovat saaneet koulutuksen lääketieteelliseen arviointiin. Siksi heidän osaamistaan on hyödynnetty välillä tarpeettomastikin esimerkiksi kotihoidossa. Vuonna 2017 Helsingissä käynnistettiin PÄTIJÄ-hanke, jonka tavoitteena oli vähentää ikääntyneiden tarpeettomia ensihoidon hälytyksiä, kehittää kotiin vietäviä palveluja sekä vahvistaa henkilöstön osaamista akuuteissa ja päivystyksellisissä tilanteissa.
”On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät itse lisää toistensa kuormitusta.”
– On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät itse lisää toistensa kuormitusta. Tämän hankkeen lisäksi myös ensihoidon tehtävänkäsittelyn uudistus hätäkeskuksessa on näkynyt työssämme positiivisesti, Aalto sanoo.
Aalto sen sijaan toivoo, että muilta terveydenhuollon ammattilaisilta saisi työhön tukea. Hän itse kohtaa aika ajoin tehtäviä, joissa potilaan diagnoosi ja tilanteen kehittyminen ovat jääneet mietityttämään. Silloin hän saattaa potilasta hoitaneelle lääkärille.
– Tämä on onneksi mahdollista potilasta hoitaneille. Sillä on iso merkitys ammatilliselle kehittymiselle, kun saa tietää, osuiko oma arvio potilaan tilanteesta oikeaan vai ei, Aalto pohtii.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Eemeli Sarka
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 2/2024.
