Odotettavissa on keskustelua pelastustoimen resursseista, varautumisesta ja käytännöistä.
Pelastusopisto kokoaa yhdessä Jokilaaksojen pelastuslaitoksen ja sisäministeriön kanssa laajan raportin Kalajoen heinäkuun lopun metsäpalon kokemuksista. Tietoa sammutustehtävän onnistumisista ja haasteista käytetään hyödyksi pelastustoimen kehittämisessä, kuten varauduttaessa ilmastonmuutoksen myötä yleistyviin luonnononnettomuuksiin.
— Pyrimme ruotimaan keikan mahdollisimman perusteellisesti. Haluamme palautetta ja kehittämisideoita muilta pelastuslaitoksilta. Jos näemme parannettavaa, meidän on pystyttävä tekemään korjaukset järjestelmällisesti, suunnitellusti ja priorisoiden, sanoo Jokilaaksojen pelastusjohtaja Jarmo Haapanen.
Kalajoen palo on Suomessa mittavin metsäpalo vuosikymmeniin. Jokilaaksoille apuaan antoivat muut pelastuslaitokset, puolustusvoimat kahden prikaatin joukoilla, rajavartiolaitos sekä useat kaupungit, yrittäjät, yhdistykset ja yksityishenkilöt.
Pitkäkestoiset ja paljon voimavaroja sitovat tehtävät yleistyvät
Selvitystyön käynnistyessä nousee sekä pelastuslaitoksiin että pelastustoimen järjestelmään liittyviä kehitystarpeita, ennakoi Haapanen. Järjestelmän tasolla hän odottaa kannanottoja muun muassa pelastustoimen palvelutasoon ja resurssien riittävyyteen liittyviin ongelmiin.
— Kalajoen tehtävä osoitti, että tarvitsemme tulevaisuudessa pelastustoimeen kansallisen palvelutasopäätöksen, johon alueelliset palvelutasot kytkeytyvät, Haapanen toteaa.
— Keskustelua pelastustoimen resursoinnista ja kehittämisestä tulee jatkaa avoimin mielin. Pelastustoimeen kohdistuu useita muutostekijöitä, kuten uusia onnettomuusriskejä, joissa olosuhteet vaihtelevat siitä mihin olemme tottuneet.
Viimeistään Kalajoen palon on herätettävä pelastusala varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Miten rakennamme ja kehitämme resursseja metsäpalojen, tulvien ja myrskyjen varalta?
— Meillä voi olla jatkossa yhtä aikaa käynnissä useita laaja-alaisia tehtäviä, jotka haastavat suorituskykymme. Keikan akuuttivaihe saattaa kestää yhden tai useamman viikon.
Pelastuslaitosten tulee pystyä ennakoimaan tulevat riskit ja niihin varautuminen palvelutasoesityksissään.
— Tämän jälkeen on poliittisten päätöksentekijöiden tehtävänä vakavasti harkita, halutaanko pelastustoimen järjestelmää kehittää niin, että kaikki muutostekijät otetaan huomioon — tai pystytäänkö edes nykyinen palvelutaso säilyttämään.
Päättäjien huolehdittava pelastustoimen rahoituksesta
Jokilaaksojen pelastuslaitos on itse suuren muutoksen kynnyksellä, kun se luopuu kiireellisen pelastustoiminnan varallaolojärjestelyistä ja lisää päätoimisen pelastushenkilöstön määrää.
Päätoimisen henkilöstön lisäämisen tarve oli Haapasen mukaan nähtävillä jo ennen kuin varallaolojärjestelmän alasajo todettiin välttämättömäksi.
— Toimintakykyisen sopimushenkilöstön saatavuus erityisesti päiväaikaan vaikeutuu entisestään. Tämä on ymmärrettävää, sillä työelämän vaatimukset ovat kiristyneet ja sopimuspalokuntalaisten sitoutuneisuus varsinaiseen työhön on kasvanut. On varauduttava siihen, että myös pienemmillä paikkakunnilla pelastustoimen valmiutta tuotetaan yhä enemmän päätoimisella henkilöstöllä.
Asemien nosto vuorokautiseen valmiuteen ei ole ongelmatonta, sillä turvallisen työn ja tehokkaan pelastustoiminnan kannalta riittävät vuorovahvuudet edellyttävät lisää rahoitusta.
— Päättäjien pitää miettiä vaihtoehtoja. Pelastustoimen nykyistä palvelutasoa ei pystytä kaikilla alueilla tuottamaan entiseen tapaan laajasti pelkästään sopimuspalokuntajärjestelmään perustuen. Jos pelastustoimi ei saa tarvitsemaansa rahoitusta, palvelutaso laskee ja avunsaanti hidastuu.
Jokilaaksoissa, kuten muuallakin Suomessa, alueiden väestömäärä, elinkeinoelämä ja riskit kehittyvät eri tahtiin. Samalla osa haasteista on yhä enemmän kausiluonteisia, esimerkkinä matkailusesonkien kasvattamat tarpeet.
Sammutus levisi koko valtakunnan ponnistukseksi
Raskaista olosuhteista huolimatta Kalajoen Raution kylän metsäpalon sammuttajat säästyivät vakavilta työtapaturmilta.
Heinäkuun viimeisen viikon maanantaina alkanut palo eteni maastossa, jota paikallaolijat luonnehtivat poikkeuksellisen louhikkoiseksi. Tuli eteni aluksi pääosin matalalla ja jäi piileksimään turpeeseen. Ensimmäisessä vaiheessa Jokilaaksojen pelastuslaitos pyysi virka-apua muilta Arctic Rescue Teamin pelastuslaitoksilta eli Oulu-Koillismaalta, Kainuulta ja Lapilta.
Puolen viikon maissa tuuli kääntyi puuskittaiseksi, jolloin palo riistäytyi kolmeen suuntaan rajoituslinjojen yli. Jokilaaksot laajensi virka-apupyynnön valtakunnalliseksi. Pelastuslaitokset lähettivät Kalajoelle sekä sopimuspalokuntalaisia että päätoimisia palomiehiä.
— Pahin palon suunta lähti etenemään latvapalona arviolta lähes 20 kilometrin tuntinopeudella. Saimme vedettyä tulen alta joukot ja ajoneuvot pois. Letku- ja liitinkalustoa jäi palon alle jonkin verran, pelastusjohtaja Jarmo Haapanen kertoo.
— Asiantuntijoiden tehtävänä on arvioida tarkemmin, olisiko paloa voitu hallita vielä tehokkaammin. Kun itse arvioin aikajännettä ja äkillisiä muutoksia sääolosuhteissa, epäilen että emme olisi isommallakaan joukolla saaneet latvapaloa pysäytettyä. Toki jouduimme teettämään alkuvaiheessa henkilöstöllä kohtuuttoman pitkiä työvuoroja helteessä ja vaikeassa maastossa. Tällä saattoi olla vaikutuksensa, sanoo Haapanen.
Sammuttajat säästyivät vakavilta tapaturmilta. Jokilaaksojen pelastuslaitoksen tiedossa on kaksi tuki- ja liikuntaelinvammaa jalkoihin, yksi lievä palovamma jalkaan ja yksi ampiaisparven hyökkäys sammuttajan kimppuun.
— Erittäin iso kiitos kaikille, jotka saapuivat avuksemme ”mustaan puistoon” tai osallistuivat taustalla huoltotoimiin. Olemme myös saaneet hämmästyttävän määrän tsemppiviestejä ja kannustusta. Auttamisen halu ja myötäelämisen laajuus on ollut yllättävää ja liikuttavaa, Haapanen sanoo.
Lähes 300 hehtaarin alueelle levinneen palon sammutus sai runsaasti valtakunnallista huomiota. Vakavasta onnettomuudesta huolimatta julkisuuden vire oli positiivinen. Myönteiseen julkisuuteen saattoi vaikuttaa se, että pelastuslaitokset, puolustusvoimat ja rajavartiolaitos jakoivat sosiaalisessa mediassa runsaasti kuvia ja tunnelmia, Haapanen arvioi.
Kuvat: Jokilaaksojen pelastuslaitos
