Harva palomies on kouluttautunut alalle vain päästäkseen sukeltamaan. Rovaniemeläinen palomies Kari Back päätti ryhtyä palomieheksi, koska halusi sukeltamisesta itselleen ammatin ja ammattisukeltajien koulutus oli Suomessa muutoin vielä lapsenkengissä.
– Lähdin vaikeimman kautta, mutta sain sivutuotteena mahtavan ammatin, Back naurahtaa.
Hän tekee pelastussukeltajan tehtävien lisäksi töitä ammattisukeltajana oman yrityksensä kautta. Sukelluskertoja tulee vuodessa noin sata, ja useimmat sukelluksista kestävät vähintään tunnin. Pelastussukeltajalta edellytetään kymmentä sukellusta vuodessa, ja niiden kesto saattaa olla vain vartin.
– Se on aivan liian pieni määrä, jotta homma olisi oikeasti hanskassa, Back sanoo.
Monialaista yhteistyötä
Sukeltaminen kiinnostaa monia, mutta kaikille vesipelastus ei kuitenkaan sovi. Vesi on haasteellinen elementti, ja sukelluksilla ollaan aina yksin.
– Se vaatii rauhallisuutta ja kykyä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Veden alla ei voi joutua paniikkiin.
Backin arvion mukaan lähtöjä sukelluskeikoille tulee pelastuslaitoksella vuosittain noin kymmenen, mutta vain harvoista tulee lopulta tehtäviä. Lapin pelastuslaitoksella on sukeltajia Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa, mutta toiminta-alue kattaa koko Lapin maakunnan. Pitkien etäisyyksien ja haastavien maasto-olojen vuoksi yhteistyö rajavartiolaitoksen kanssa on tuttua.
– Jos keikka on kauempana, menemme heidän kopterillaan. Olemme tehneet heidän kanssaan syväsukellusharjoituksia, jolloin olemme opetelleet laskeutumaan ja nousemaan vinssillä. Nämä ovat varmasti hienoimpia juttuja, mitä pelastuslaitoksen sukeltajana pääsee tekemään.
Pelastussukeltaja ei saa olla uhkarohkea
Backilla on vankka kokemus, ja hän voi mennä moniin tilanteisiin, joihin pelastuslaitoksen sukeltajat eivät tyypillisesti lähde.
– Yksi vaativimmista sukelluksistani tuli metsäkoneen upottua jänkään. Sellaisessa paikassa vedessä ei näe mitään ja on runsaasti riskejä jäädä esimerkiksi jumiin. Näillä tehtävillä punnitaan sukeltajan taito pysyä rauhallisena.
Uhkarohkeutta sukeltajalla ei kuitenkaan saa olla.
– On sukeltajan ammattitaitoa sanoa, että tuonne en mene. Järkeä pitää olla, sillä vesi ei anna armoa. Siellä voi tapahtua mitä vain.
Sukellustehtävistä suurin osa päättyy vainajan nostamiseen. Vain harvoilla tehtävillä ihminen voidaan pelastaa. Kuinka rankkaa se on henkisesti, kun lähes joka kerta tietää, että vastaan tulee vainaja?
– Vedessä ruumis on aina ehjä, jos tapaukseen ei liity rikosta. Liikenneonnettomuudessa sen sijaan ihminen voi olla ihan palasina. Siinä mielessä sukellustehtävät ovat helpompia.
Backille on myös tärkeää, että tehtävä saadaan päätökseen. Ruumiin löytyminen on tärkeää sekä viranomaisille että vainajan omaisille.
Mieleenpainuvimpana keikkana Back pitää ensimmäistä sukellustehtäväänsä pelastussukeltajana. Nuori nainen löytyi joesta noin viiden minuutin etsintöjen jälkeen. Nopeasta pelastamisesta huolimatta elvytys ei enää auttanut, vaan nainen menehtyi.
– Sillä keikalla oli monta asiaa, jotka menivät hienosti ja joissa onnistuimme, mutta ikävä kyllä uhri menehtyi siitä huolimatta.
Vesisukellus jatkuu niin kauan kuin kunto riittää
Back aloitti sukeltamisen seitsemänvuotiaana ja on aikuisiällä kouluttanut sekä sukeltajia että sukelluskouluttajia. Hän käy yhä silloin tällöin kouluttamassa vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukeltajia.
Vesisukellus loppuu useimmilta 50 ikävuoden paikkeilla. Koko työuransa Rovaniemen asemalla palvellut Back on nyt 54-vuotias eikä toistaiseksi suunnittele sukeltamisen lopettamista.
– Olen sanonut muille, että lopetan sitten, kun olen itselleni vaaraksi tai muut eivät enää luota taitoihini.
Kuntoaan Back pitää aktiivisesti yllä motocrossharrastuksen kautta. Back innostui motocrossista viitisentoista vuotta sitten ja on saanut huomata, että pystyäkseen ajamaan motocrossia on omasta kunnosta huolehdittava. Viisi viime vuotta hän kiertänyt kansallisen tason kilpailuja.
Suunnitelma uran loppuvaiheillekin on mietitty. Back tekee jo tällä hetkellä sukelluslaitteiden huoltoja Lapin pelastuslaitoksella.
– Kierrän vuosittain kaikki asemat ja huollan savu- ja vesisukelluslaitteet. Mielelläni sukellan vain sellaisilla laitteilla niin savussa kuin vedessäkin, jotka olen itse huoltanut, Back sanoo.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Kari Back
