Megatrendit: uhkia vai uusia mahdollisuuksia?

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA julkaisi megatrendit, jotka vaikuttavat elämäämme 2020-luvulla. Poimimme viisi tulevaisuuskuvaa ja kysyimme pelastuksen ja ensihoidon toimijoilta: Mitä megatrendit merkitsevät ensilinjan auttajille?

 

Äärimmäiset sääolot yleistyvät

– Havaittavissa on, että myrskyt ovat yleistyneet ja ne eivät ole samoina ajankohtina kuin aiemmin. Ruuhkatilannemallin käyttöönotto on tullut entistä useammin ja ei-kiireellisten tehtävien määrä kasvaa. Normaalien tulvien lisäksi ovat yleistyneet äkilliset ja voimakkaat rankkasateiden aiheuttamat tulvat.

– Leudoimpien talvien osalta järvien jäätilanne on entistä huonompi ja arvaamattomampi, mihin meidän on varauduttava soveltuvalla kalustolla, esimerkiksi hydrokoptereilla.

– Kesän 2018 kaksi isoa turvetuotantoalueen paloa perä jälkeen alueellamme laittoi koko pelastuslaitoksen henkilöstön ja kaluston koetukselle.

– Kyllä näiden kokemusten perusteella on pelastuslaitosten entistä enemmän varauduttava ennalta kalustollisesti ja koulutuksellisesti voimakkaimpien sääolosuhteiden vaihteluihin ja sen tuomiin tehtäviin.

 

Terveyshaasteet muuttuvat

– Väestö ikääntyy ja vanhusväestön määrän kasvu tuntuu jatkossakin ensihoidon palvelussa. Kiireellisten tehtävien osuus vähenee ja työn painopiste siirtyy potilaan hoidon tarpeen ja sopivan hoitopaikan arviointiin.

– Kansalaiset uskaltavat ja osaavat ”tilata” ambulanssia, usein hyvinkin vähäisistä syistä. Toki asiaan vaikuttaa se, että päivystyspalvelut siirtyvät kauemmaksi ja ruuhkautuvat.

– Tehtäviä tulee kasvavassa määrin myös kotihoidolta ja hoitolaitoksista.

– Jos kehitystä ei hallita, yhä useammin ambulanssit ovat sidottuja hoidon arviointiin. Ongelmia tulee, kun yksiköitä on vähän, etäisyydet pitkiä ja tulee hälytys kiireelliselle tehtävälle.

– Erilaiset uudet mallit, kuten yhden ensihoitajan yksiköt ja ruuhkaa purkavat puhelinpalvelut, ratkaisevat ongelmaa osittain. Resurssien tehokas suuntaus on iso ja yhteinen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ongelma.

 

Tekoälysovellukset läpäisevät yhteiskunnan

– Tekoälyn ja teknologian kehittyminen tulee romahduttamaan tehtävämäärää liikenneonnettomuuksissa ja useissa muissakin onnettomuuslajeissa. Pelastajien tarve ei poistu, mutta työ tulee muuttumaan. Avustava robotiikka, dronet, AR-lasit ja muut välineet tulevat helpottamaan työtä. Anturit tunnistavat ympäristötekijöitä kuten kaasuja, ja vaaralliset altisteet vähenevät.

– Kaikki tämä tekniikka auttaa myös ikääntyviä palomiehiä työssään.

– Eniten potentiaalia tekoälystä on onnettomuuksien ehkäisyssä: tilastot ja viranomaisdata yhdessä analytiikan kanssa mahdollistaa nykyistä tehokkaamman resurssien suuntaukseen. Tekoäly tunnistaa riskitekijöitä ja niiden riippuvuuksia paremmin kuin ihminen koskaan.

– Pelastusalan on tärkeää miettiä, mihin haluaisimme tekoälyn tulevaisuudessa pystyvän ja näin tuoda panoksemme kehitykseen.

 

Jatkuva osaamisen kehittäminen korostuu

– Pelastustoimi ja sen monimuotoinen tehtäväkenttä ovat jatkuvassa murroksessa.

– Näin opiskelijana on helppo omaksua pelastusalan tuoreimmat opit ja valmistumisen jälkeen tuoda ne työelämään, mutta varsinkin työelämässä pidempään olleilla oman osaamisen jatkuva kehittäminen korostuu.

– Pelastuslaitosten toimintaympäristö on muuttunut vuosien aikana todella paljon. Samalla riskienhallinnan ja onnettomuuksien ehkäisyn osuus pelastuslaitosten toiminnasta on kasvanut merkittävästi.

– Näin ollen myös täydennyskoulutusten merkitys korostuu; koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään ja oppia uutta.

– Uusien innovaatioiden ja keksintöjen jalkauttaminen juurikin näiden täydennyskoulutuksien kautta kehittää alaa ja auttaa sen työntekijöitä sopeutumaan muutoksiin.

 

Verkostot vs. kuplat

– Tässä pelastusala on ollut varsinainen edelläkävijä… Samanmielisten kuplista on vuosikymmenten saatossa heitelty kärkeviäkin kannanottoja.

– Rakentamattomin keskustelujen kärkevyys on pelastusalalla jo laantunut, mutta kuplat ovat jääneet. Hieman erikoisiakin kilpailuasetelmia elää yhä alan järjestöjen välillä. Paikallistasolla taas ei ole tavatonta esimerkiksi yksittäisen sopimuspalokunnan kärsiminen sisäisestä kuppikuntaisuudesta.

– Kuplista huolimatta yhteisöllisyys on alallamme vahvaa. Sosiaalisissa verkostoissa, luottamuksen ja vastavuoroisuuden ilmapiirissä piilee vastavoima kuplille. Entistä enemmän uskon ja toivon verkostojemme laajenevan vanhojen rajapintojen yli. Tarvitsemme lisää vuorovaikutusta.

– Vuoropuhelun painopisteen siirtyminen kuplien väliltä henkilötason verkostoihin voi viedä alaakin eteenpäin.

 

Lue lisää megatrendeistä SITRAn julkaisusta Megatrendikortit 2020 (pdf).

Yläkuva: Istock.com/Henrik5000