Vuoromestari Tiina Kairaniemi haluaa välittää tietoa ja positiivista kuvaa hätäkeskustoiminnasta niin alan ammattilaisille kuin ulkopuolisillekin.
Harvalla hätäkeskusammattilaisella on takana yhtä vankkaa kokemusta kuin Tiina Kairaniemellä. Tammikuussa 2024 hänellä tuli täyteen 35 vuotta hätäkeskustyötä.
– Olen työssä, josta toivottavasti saan jäädä eläkkeelle. Tämä on minulle kutsumusammatti, Kairaniemi sanoo.
Hän aloitti uransa viransijaisuudella Varkauden aluehälytyskeskuksessa 19-vuotiaana. Työpaikka ja -kaverit olivat tuttuja jo entuudestaan, sillä Kairaniemen isä oli palomies ja Kairaniemi oli koko pienen ikänsä pyörinyt asemalla.
Sijaisuuksia hän teki aina vuoteen 1994 asti, jolloin hän valmistui Valtion pelastuskoulun viimeiseksi jääneeltä päivystäjäkurssilta. Samana vuonna aukesi ura Kuopion silloisessa aluehälytyskeskuksessa.
Nyt takana on jo yli 20 vuotta vuoromestarin työtä. Vuoromestari on päivystäjän lähiesihenkilö, mutta tehtävään ei ole samanlaista koulutusta kuin pelastustoimessa – ei vastaavaa alipäällystö- tai päällystötutkintoa. Tehtävään päätyy yleensä ammattitaidon, työkokemuksen ja työyhteisötaitojen perusteella.
Hätäkeskuslaitos tosin tarjoaa virassa oleville ylipäivystäjille ja vuoromestareille mahdollisuuden suorittaa lähiesimiestyön ammattitutkinnon, mikä antaa eväitä työn suorittamiseen.
Toki uralle on mahtunut myös yksi syrjähyppy ensihoidon puolelle. Kairaniemi oli työskennellyt hätäkeskuspäivystäjänä kymmenen vuotta, kun hän alkoi pohtia, onko päivystäjän työ hänen lopullinen uransa vai voisiko elämällä olla muutakin tarjottavaa. Niinpä hän opiskeli perustason ensihoitajaksi ja teki päivystäjän työn rinnalla nelisen vuotta keikkaa yksityisessä sairaankuljetuksessa.
– Huomasin, että sydän on kuitenkin hätäkeskuksen montussa, Kairaniemi naurahtaa.
Vuoromestari tukee muutoksessa
Kairaniemeä huvittaa, kun hän miettii, että valtion virastoja moititaan usein jähmeiksi ja hitaiksi kääntymään. Hän kokee, että Hätäkeskuslaitos on pikemminkin kehityksen kärjessä ja selvästi kehitysmyönteinen.
– Tietojärjestelmä, jolla itse lähdin liikenteeseen vuonna 1989, oli kynä ja paperi. Sitten paineltiin nappeja ja kuuluteltiin palomiehille ja sairaankuljettajille, minkälainen tehtävä oli edessä.
Uransa aikana Kairaniemi on ollut mukana esimerkiksi Erica-tietojärjestelmämuutoksessa varapääkäyttäjänä. Se edellytti kolmen vuoden koulutusta, jonka aikana perehdyttiin muun muassa järjestelmän tekniseen puoleen.
”Olemme kaikki yhdessä tässä veneessä ja opettelemme uusia asioita yhdessä.”
– Erica-järjestelmä oli todella iso harppaus eteenpäin. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmä on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. Se on verkottunut ja kattaa koko valtakunnan.
Toki jatkuva kehittyminen ja suuret muutokset vievät myös veronsa. Erica-projektin rinnalla Kairaniemi hoiti päivätyötään, joten voimavarat olivat koetuksella. Mielenkiintoiset ja vaihtuvat tehtävät antoivat kuitenkin enemmän kuin ottivat.
Yksi esimerkki jatkuvasti muuttuvista työolosuhteista tuli korona-aikana, kun ohjeistukset ja toimintamallit saattoivat muuttua täysin muutaman vapaapäivän aikana. Se kysyi myös esimiestaitoja. Miten Kairaniemi onnistuu motivoimaan alaisiaan uuden äärelle kerta toisensa jälkeen?
– Tuon positiivisuutta saliin ja annan mahdollisuuden uuden opetteluun. Minulle on myös tärkeää muistaa olla armollinen itselleen – ja sitä painotan myös alaisilleni. Olemme kaikki yhdessä tässä veneessä ja opettelemme uusia asioita yhdessä.
Innostus hätäkeskuspäivystäjän työhön tarttuu
Positiivisuus välittyy Kairaniemestä pitkälle. Hän tunnistaa myös itse oman positiivisuutensa ja myöntää sen olevan yhdenlainen voimavara. Hän kaipaa haasteita, jotta voi kehittää itseään ja viedä samalla asioita eteenpäin.
Kairaniemi haluaa välittää hätäkeskustyön ilosanomaa myös muille. Hän käy pari kertaa vuodessa luennoimassa lähihoitajaopiskelijoille, tuleville ensihoitajille hätäkeskusmaailmasta, viranomaisyhteistyöstä ja hätäkeskuksen tekemistä riskinarvioista.
– On ihanaa olla näiden nuorten kanssa. He ovat täynnä intoa ja imevät itseensä tietoa. Se antaa monella tapaa paljon. Kun nämä ensihoitajat ovat itse työelämässä, he tietävät, miten tämä lenkki toimii.
Kairaniemen innostus on selvästi välittynyt myös opiskelijoille, sillä noin 15 opiskelijasta on vuosien varrella tullut hänen kollegoitaan hätäkeskukseen.
Luennointia Kairaniemi on tehnyt jo yli 20 vuotta, ja lähes yhtä kauan hän on käynyt Pelastusopistolla arvioimassa hätäkeskuspäivystäjien näyttökokeita.
– Yhteistyö on tärkeää sekä Hätäkeskuslaitokselle että opistolle. Näyttökokeen kriteerejä kehitetään siten, että ne vastaavat päivystyssalin toimintaa tänä päivänä. Se tuo kehittymismahdollisuuksia myös Hätäkeskuslaitokselle.
Onnistunut tilannejohtaminen koulusurmatapauksessa toi palkinnon
Kairaniemi syttyy operatiivisesta johtamisesta – siksi hän hakeutui vuoromestariksikin. Samalla hän kuitenkin haluaa pitää yllä ammattitaitoaan ja päivystää hätälinjalla kolme neljä kertaa kuukaudessa.
– Olen ihmisten johtaja ja johdan edestäpäin.
Hän on alaistensa tavoitettavissa myös vapaalla – omasta tahdostaan. Kairaniemi ei koe sitä kuormittavaksi, sillä hänelle on tärkeää olla läsnä ja tavoitettavissa niin salissa kuin sen ulkopuolellakin.
– Työn suola on siinä, kun voi työvuorossa viedä eteenpäin ammattitaitoista joukkoa. Ja tietysti onnistumiset, joiden ei tarvitse olla edes isoja ja dramaattisia keikkoja. On tärkeää antaa pienistäkin onnistumisista päivystäjälle palautetta.
Päivystäjän työssä ei juuri ole tunnistettu laatumittareita, vaan työssä on keskitytty numeerisiin tuloksiin, kuten puhelun kestoon. Tavoitteet ovat Kairaniemen mukaan silti ihmisen kokoisia: esimerkiksi kymmenen sekuntia puheluiden kokonaiskestosta vuositasolla.
– Kun näitä tavoitteita saavutetaan, päivystäjän kasvoilta paistava ilo ja ammattiylpeys palkitsee myös itseäni.
”Päivystäjän kasvoilta paistava ilo ja ammattiylpeys palkitsee myös itseäni.”
Omasta työstään hän nimeää kaksi tähtihetkeä. Hätäkeskuspäivystäjänä mieleen on jäänyt synnytyksessä avustaminen.
– Mummon kanssa saatoimme lapsen maailmaan. Syntymän jälkeen oli ensin aivan hiljaista, ja silloin itsellekin jo hiipi paniikki. Lopulta meidän ohjeidemme avulla kuului myös se rääkäisy. Siinä vaiheessa tuli kyllä tippa silmään.
Vuoromestarina mieleenpainuvin hetki oli kuopiolaiseen ammattiopistoon tehty hyökkäys vuonna 2019. Miekalla varustautunut oppilas surmasi yhden henkilön, mutta tekijä oli saatu kiinni jo kahdeksan minuutin kuluttua ensimmäisestä hätäpuhelusta. Euroopan hätänumerojärjestö EENA palkitsi Kuopion hätäkeskuksen tästä toiminnasta vuonna 2021.
– Tämä on ollut esimiesurani vaativin ja palkitsevin tapahtuma. Pystyin johtamaan salia parhaalla mahdollisella tavalla, joten lopputuloskin oli paras mahdollinen, Kairaniemi sanoo.
Kairaniemellä on vielä yli kymmenen vuotta aktiivista työuraa jäljellä, ja hän suhtautuu valoisesti tulevaisuuteen.
– Joka työvuorosta lähden sellaisella fiiliksellä, että tämä on se työ, jota rakastan tehdä.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Hätäkeskuslaitos
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 1/2024.
