Onnettomuuspaikoilla kuvaamisen rajoittaminen saa kannatusta pelastustoimen ja ensihoidon työntekijöiltä. Liikenneonnettomuuksissa auttajille on sattunut useita läheltä piti -tilanteita. Tarpeeton kuvaaminen voi hidastaa avun saantia.
Vaasalainen palopäällystöopiskelija Oona Englund hakee opinnäytetyössään vastausta kysymyksen ”Onko onnettomuuspaikoilla kuvaaminen niin haitallista, että sitä pitäisi pystyä rajoittamaan?”. Työ valmistuu syksyllä, mutta Englund on jo julkaissut tutkimuksen välituloksia. Pelastuslaitoksille lähetettyyn kyselyyn vastasi 505 henkilöä, pääosin pelastustoimen esimiehiä ja ryhmänjohtajia sekä ensihoidon esimiehiä.
Vastaajista yli 80 prosenttia koki joko toimittajien tai siviilien kuvaamisen häirinneen joskus hälytyksellä. Noin puolet koki ulkopuolisten henkilöiden joutuneen kuvaamisen vuoksi vaaraan. Uhrin yksityisyyden suojan koki vaarantuneen yli 80 prosenttia vastaajista. Uhrin yksityisyyden suojan koki vaarantuneen yli 80 prosenttia vastaajista.
Työturvallisuus ja yksityisyys vaarantuvat
Noin neljännes vastaajista oli tehnyt hälytyksillä toimia kuvaamisen rajoittamiseksi, ja jopa 75 prosenttia on tehnyt toimia uhrin yksityisyyden suojaamiseksi. Näiden toimien vastaajat kokivat vievän aikaa pelastus- tai muilta auttamistoimilta.
Oman yksityisyytensä koki vaarantuneen vähän yli puolet vastaajista. Vapaissa vastauksissa nousi esille huomioita siitä, kuinka viranomaisten toiminnan tulee olla läpinäkyvää, ja näkyvyyttä pidettiin tietyllä tapaa hyvänä mainoksenakin.
Yli 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kuvaamista onnettomuuspaikoilla pitäisi pystyä rajoittamaan. Vain muutamia vastaajia lukuun ottamatta rajoittamisen haluttiin koskevan sekä video- että kuvamateriaalia.
Vapaan sanan vastauksissa näkyy Englundin mukaan selvästi huoli siitä, kuinka liikenneonnettomuuksissa ohi ajavat eivät välttämättä keskity liikenteeseen tai huomioi liikenteenohjaajaa.
– Tutkimusta aloittaessani halusin tietää, miten muut kokevat onnettomuuksien kuvaamisen, kun itse olen nähnyt sen ongelmalliseksi. Viimeistään nämä tulokset osoittavat, että pelastus- ja ensihoitoaloilla on laajemminkin samanlaisia tuntemuksia, Englund sanoo.
– Moni palaute koski tilanteita, joissa kuljettaja ajaessaan kuvaa kännykällään. Näistä on aiheutunut useita lähellä piti -tilanteita.
Kuvaamisesta huomauttaminen syö työresurssia
Osana opinnäytetyötä on Englund neljän muun henkilön kanssa käynnistänyt kansalaisaloitteen lainvalmistelun aloittamiseksi. Tavoitteena on laki, jolla rajoitettaisiin onnettomuuspaikoilla kuvaamista ja kuvamateriaalin levittämistä. Muualla Euroopassa on jo vastaavia lakeja, jotka turvaavat yksilölle suojaa ja pelastushenkilöstölle turvallisen työympäristön.
Onnettomuuspaikoilla kuvaamista on perusteltua rajoittaa, kun se häiritsee, haittaa tai sen voidaan olettaa häiritsevän tai haittaavan pelastustyötä tai saattavan mahdollisten onnettomuudessa osallisena olleiden yksityisyyden vaaraan, aloitteen tekijät esittävät.
Englund toivoo kannatusta kansalaisaloitteelle, jotta se saisi vaadittavan määrän allekirjoituksia ja esitys etenisi eduskunnan käsittelyyn.
– Jos häiritsevää kuvaamista rajoitettaisiin lailla, se tarkoittaisi että pelastustyön tekijöiden resurssia ei kuluisi kuvaamisen estämiseen esimerkiksi onnettomuuspaikan eristämisellä, vaan auttajat pystyisivät keskittymään varsinaiseen tehtäväänsä.
Jokaisen Englund toivoo miettivän kuvaamista uhrin ja auttajan näkökulmasta.
– Tavallaan ymmärrän, mikä ihmisiä kiinnostaa onnettomuuksien kuvaamisessa. Ihmisluonne on utelias, ja moni voi saada tyydytystä siitä huomioista, mitä oman kuvan ja nimen saaminen julkisuuteen mediassa tai somessa tuo tullessaan. Mutta onko näkyvyyden hakeminen oikeasti sen arvoista, että saatat vaarantaa toisen ihmisen turvallisen työn?
– Kun onnettomuuskuvat ladataan verkkoon, ne pysyvät siellä. Julkiset kuvat voivat lisätä onnettomuuden uhrien ja omaisten kärsimystä. Jokainen voi onnettomuuspaikalla miettiä kaksi kertaa, miksi kaivaa kameran esille. Näytetään toisillemme esimerkkiä ja lopetetaan kuvaaminen.
Kuvat leviävät nopeasti
Opinnäytetyön aihe juontaa traagisiin tapahtumiin moottoriurheilutapahtumassa Alahärmässä viisi vuotta sitten. Monsteriautosta irronneesta pyörästä loukkaantui useita henkilöitä yleisössä.
– Onnettomuuspaikkakuvat ja tieto onnettomuudesta levisivät lehtiin jo ennen kuin alueen kaikki järjestyksenvalvojatkaan tiesivät tapahtuneesta, kertoo Englund.
– Ihmettelin jo silloin, miksi kukaan haluaa kuvata vakavaa onnettomuutta, jossa ihmisten henki on vaarassa ja auttajat ovat vasta tulossa paikalle.
Englund työskenteli itse tilaisuudessa järjestyksenvalvojana, mutta ei onnettomuuspaikalla.
– Kuulin tapahtuneesta radiosta, ja siinä vaiheessa onnettomuuskuvat olivat jo hyvän aikaa olleet esillä muutamassa mediassa.
Tultuaan myöhemmin mukaan VPK- ja sopimuspalokuntatoimintaan jatkoi Englund onnettomuuskuvaamisen ja ihmisten reaktioiden seuraamista. Aloitettuaan palopäällystöopiskelut oli hänellä tutkimusaihe selvänä mielessään.
Arkistokuva: Keski-Uudenmaan pelastuslaitos / Lehtikuva.
