Pelastajatutkintojen määrän lisääminen Pelastusopistolla ja Helsingin pelastuskoulun toimilupa eivät tuo nopeaa helpotusta valtakunnalliseen pelastajapulaan. Pelastusopistolla on valmiutta vastata pelastusalan henkilöstötarpeeseen.
Suomeen tarvitaan vuoteen 2030 mennessä 2 500 uutta pelastusalan operatiivista ammattilaista. Määrä on yli 1 000 henkilöä enemmän kuin Pelastusopistolta valmistuisi pelastajia nykyisellä koulutustahdilla.
Palomiestarvetta on kartoitettu sisäministeriön suorituskykyhankkeessa. Arviossa on huomioitu henkilöstön eläköityminen sekä pelastuslaitosten uusi työntekijätarve, jota toimintavalmiuden nostaminen ja varallaoloa korvaajien järjestelmien kehittäminen tuo tullessaan.
— Kun lisäksi huomioidaan pelastajat, jotka lähtevät alipäällystön ja päällystön jatko-opintoihin, vaihtavat alaa tai siirtyvät pelastuslaitoksellaan uusiin tehtäviin, 2 500 uuden pelastajan tarve voi olla hyvinkin lähelle osuva arvio, sanoo rehtori Mervi Parviainen.
Pelastajaopintojen aloituspaikkamäärää on jo nostettu. Valmistuvia on vuosittain 138, aikaisemman 120 valmistuvan sijaan, mikäli jatkorahoitus turvataan. Tämä ei kuitenkaan riitä — valmistuvien määrä pitäisi käytännössä kaksinkertaistaa, jotta tavoite saavutetaan.
Uusien palomiesten tarve vuoteen 2030 mennessä painottuu ajanjakson alkuun, vuosiin 2023–2025, toteaa Parviainen. Pikaisillakaan rahoituspäätöksillä palomiespulaa ei näille vuosille enää ennätetä ratkaista.
— Pelastusopistolla on valmiutta vastata aloituspaikkojen lisäykseen, mutta se edellyttää riittävän ajoissa tehtyjä rahoituspäätöksiä. Opinnoista valmistutaan puolessatoista vuodessa. Tätä ennen opiskelijarekrytointi markkinointeineen, testeineen, valintakokeineen ja turvallisuusselvityksineen kestää useamman kuukauden. Tutkintomäärän nostaminen ei ole siten nopea lääke työntekijäpulaan ja tätä päättäjät eivät oikein ymmärrä, Parviainen sanoo.
Pitkäaikaisen rahoitustarpeen ennakointi välttämätöntä
Opiskelijamäärän huomattava kasvattaminen lisäisi uusien opettajien ja muun henkilöstön tarvetta Pelastusopistolla, kalusto- ja varustehankintoja sekä tilajärjestelyjä. Nämä haasteet ovat kuitenkin ratkaistavissa, Parviainen näkee.
— Tuemme henkilöstön pedagogisten opintojen suorittamista työn ohella. Tilojen käyttöä optimoitaisiin järjestämällä opetusta useammassa vuorossa. Tilatarvetta helpottaisi se, että jatkossa opinnot toteutetaan lähiopetuksen ja etäopetuksen yhdistelmänä.
Ensisijaisesti Parviainen toivoo, että pelastajakoulutuksen suunnittelu ja toteutus pystyttäisiin turvaamaan pitkän aikavälin päätöksillä.
— Valtiontaloudessa tavoitteet asetetaan ja päätökset tehdään vuodeksi kerrallaan. Koulutuksen suunnittelun ja toteutuksen kustannusvaikutukset jakautuvat usealle vuodelle.
— Pelastajakoulutuksen turvaamisen kannalta rahoituksen haku valtion lisätalousarvioiden ja täydentävien talousarvioiden kautta on kestämätöntä sekä Pelastusopistolle että henkilöstöä tarvitseville pelastuslaitoksille.
Parviainen ehdottaa, että pelastajakoulutuksen resursointi tulisi huomioida usealle vuodelle ulottuvassa julkisen talouden suunnittelussa eli niin sanotussa JTS-prosessissa. Kun kokonaiskuva pitkän ajan kehittämistarpeista ja niiden rahoittamisesta uupuu, koulutuksen rahoitus muodostuu poukkoilevista, määräaikaisista paikkauksista.
— Rahoituskehyksestämme poistuu toimintaedellytysten turvaamiseen osoitettu 2,4 miljoonan euron rahoitus vuonna 2023. Tätä rahaa tarvitsemme esimerkiksi kalustohankintoihin, oppimisympäristöihin ja tietojärjestelmiin. Vaikka saisimme rahoituksen pelastajatutkinnon aloituspaikkojen kasvattamiseen, olemme tilanteessa, jossa meiltä puuttuu pysyvä rahoitus koulutuksen järjestämiseen.
Koko valtiontalouden mittakaavassa pelastajakoulutuksen rahoitusesitykset ovat vaatimattomia. Pelastusopisto on arvioinut, että tarvittava rahoitus olisi vuoteen 2030 mennessä yhteensä noin 40 miljoonaa euroa.
Valtio ei ensi vuoden talousarviossa alun perin varautunut pelastajakoulutettavien määrän nostamiseen, mutta eduskunnassa joulukuussa käsiteltävään täydentävään talousarvioon hallitus esitti 350 000 euroa aloituspaikkamäärän kertaluonteisesta kasvattamiseen 24 paikalla. Lisäksi esitys sisälsi 30 oppilaan ruotsinkieliselle alueelliselle kurssille 1,6 miljoonan euron rahoitusta.
Juttu on julkaistu alun perin 15.12.2021 ilmestyneessä Pelastusalan ammattilaisessa. Lue lehti näköisjulkaisuna.
Kuva: Pelastusopisto
Myös tutkimus tarvitsee rahoitusta
Pelastusopiston tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelut (TKI) vastaa pelastustoimen tutkimuksen koordinoinnista Suomessa. Palveluissa työskentelee vuosittain 10–20 henkilöä 15–20 hankkeen parissa. Pelastusopiston velvoite huolehtia alan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta on kirjattu lakiin.
Koulutuksen tapaan myös tutkimuksessa sinnitellään lyhyiden rahoituspäätösten turvin. TKI-palveluiden toimintaedellytykset tulisi turvata, varsinkin kun pelastusalalla on tunnistettu tutkitun tiedon merkitys johtamisen ja päätöksenteon kannalta.
— Tutkimus- ja kehittämistoiminta on aliresursoitua siihen nähden, millaisia odotuksia TKI-toiminnalle on ja mihin henkilöstömme pystyisi kestävän rahoituksen turvin. Olemme aktiivisia hankerahoituksen hakijoita, mutta hankkeisiin vaaditaan aina omarahoitusosuus, sanoo rehtori Mervi Parviainen.
Tilaustutkimusten ja hankkeiden ohella tutkijoita pyydetään usein mukaan projekteihin, jotka liittyvät johonkin pelastusalalle tärkeään ilmiöön tai äkilliseen onnettomuuteen.
— Jos tutkijoille tulee tehtävä, mutta sen rahoituksesta ei ole tietoa, joudumme miettimään mistä muusta tingimme. Kehysrahoituksemme on tarkkaan jyvitetty, ja meillä ei ole vararahastoa yllättäviin tutkimusmenoihin.