Pelastusopistolla erilaiset turvallisuuskäytännöt ja altistumisten seuranta ovat jo niin rutiinitoimintaa, että niihin kiinnittää huomiota vasta silloin, kun paikalle tulee joku, jolta se rutiini puuttuu. Näin kertoo pelastustoiminnan yliopettaja Ismo Huttu.
– Turvallisuuskulttuuri on tärkeää omaksua jo opintojen aikana. Terveys ja turvallisuus on työntekijälle oleellinen asia, sillä itseään ei voi uhrata työuran aikana, Ismo Huttu sanoo.
Pelastusopistolla panostetaan siihen, että suojavarusteet ovat kunnossa ja käytössä jatkuvasti. Opiskelijoille huomautetaan välittömästi, jos toiminnassa havaitaan puutteita. Esimerkiksi koulutuksen aikana pelastajaopiskelijoille juurrutetaan ajatus, että kädet tulee aina suojata.
– Teimme biomonitorointipilottia vuonna 2004, ja siinä havaittiin, että altistuminen on jopa kymmenkertainen niillä, jotka työskentelevät ilman suojakäsineitä. Sitä ei ollut aikaisemmin edes ymmärtänyt, kuinka paljon käsien kautta voi altistua.
Pelastusopistolla terveyden ja turvallisuuden käytännöt liittyvät kaikkeen toimintaan. Erilaisia turvallisuusohjeita pelkästään harjoituksiin on yli kaksikymmentä: tehtävä- ja harjoituskohtaisten turvaohjeiden lisäksi omat turvaohjeet muun muassa liikuntakoulutukseen sekä pelastaja- ja alipäällystöopiskelijoiden itsenäiseen iltaharjoitteluun.
”Turvallisuusasioissa ei voi tuudittautua siihen, mitä jo on.”
Pelastajatutkinnon auditointi on viimeksi tehty vuonna 2013. Silloin turvallisuuskulttuurin todettiin olevan hyvällä tasolla. Pelastusopisto on saanut myös valtionkonttorin Kaiku-työsuojelupalkinnon vuonna 2009 työsuojelun kehittämisestä ja turvallisuusalan edelläkävijyydestä. Voiton perusteluina olivat tiukka ja määrätietoinen turvallisuuskulttuuri, jota vaalitaan sekä oppitunneilla että harjoituksissa. Turvallisuus perustuu ennakointi- ja riskikartoituksiin, jatkuvan parantamisen periaatteeseen sekä työsuojelun sitomiseen osaksi arjen työtä.
– Turvallisuusasioissa ei voi tuudittautua siihen, mitä jo on. Koko ajan on pysyttävä mukana kehityksessä. Meillä on todella paljon harjoituksia, joissa työturvallisuuden on oltava ykkösasia.
Opiskelijatkin ovat entistä valveutuneempia turvallisuusasioissa
Altistumisten seuranta ja ehkäisy on Pelastusopistolla keskeisessä roolissa. Savusukellusta opettavalle voi tulla lähes sata sukellusta vuosittain.
– Isossa kaupungissa saa olla kymmeniä vuosia palomiehenä, jotta tulisi yhtä suuri altistumismäärä. Kun suojaamme opettajina itseämme, suojaamme samalla myös opiskelijoita. Hyvät käytännöt altistumisten ehkäisyssä siirtyvät toivottavasti heidän kauttaan myös pelastuslaitoksille, Huttu kertoo.
Opiskelijoidenkin altistumiseen kiinnitetään nykyään enemmän huomiota.
– Pelastajaopiskelijoilla on nykyään niin sanottu saunapakko savusukellusharjoituspäivän jälkeen. Se on ollut jo vuosia opettajien työturvallisuusmääräys, mutta käytäntö on ulotettu nyt koskemaan myös opiskelijoita.
”Kun suojaamme opettajina itseämme, suojaamme samalla myös opiskelijoita.”
Nykyään opiskelijat ovat hyvin valveutuneita altistumiseen liittyvistä asioista, ja etenkin alipäällystöopiskelijoilla herää paljon kysymyksiä. Harjoituspäivinä opiskelijoille voi tulla useita savusukelluksia, jolloin he ovat kyselleet, voiko paloasua vaihtaa sukellusten välissä.
– Se on resurssikysymys, sillä meiltä loppuvat varusteet, jos niitä vaihdetaan jokaisen sukelluksen jälkeen.
Opettajien biomonitorointia on toteutettu vuodesta 2006 alkaen säännöllisesti savusukellusten jälkeen, mutta opiskelijoita biomonitorointi ei koske.
– Se on osa työterveyssopimustamme. Tätä tosin voisi pohtia, olisiko muutamilta opiskelijoilta joskus mahdollista ottaa näytteitä ja siten selvittää, ovatko opiskelijat jollakin tavalla huonommassa asemassa, Huttu pohtii, kun häneltä kysytään opiskelijoiden biomonitoroinnista.
Työnantajien kannattaa panostaa pelastusalan ammattilaisten työterveyshuoltoon
Pelastusalalla turvallisuuskulttuuri muuttuu koko ajan parempaan suuntaan. Terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista keskustellaan koko ajan enemmän, ja myös uusia tutkimuksia ilmestyy säännöllisesti.
– Opiskelijat vievät tietoa säännöllisesti pelastuslaitoksiin. Uusiin käytäntöihin on helpompi suhtautua myötämielisesti, kun taustalla on luotettava tutkimus.
Esimerkiksi vuonna 2021 ilmestyneessä tutkimuksessa norjalaiset ja ruotsalaiset tutkijat havaitsivat, että hyökkäävä ulkoa sammuttaminen altistaa vähemmän. Kun sammutus aloitetaan ulkoa pistosuihkuputkella tai sammutusleikkurilla, savusukeltajat altistuvat vähemmän syöpävaarallisille aineille sisäsammutuksessa.
Hyvä työterveyssopimus voi tulla kalliiksi, mutta sillä on myös työkykyä edistävä vaikutus, joka pitkällä aikavälillä tuo merkittäviä kustannussäästöjä.
Alan terveysturvallisuuden toteutuksen puutteista Hutulla ei ole suoraa tietoa, mutta alipäällystöopiskelijat kertovat muun muassa johtamisen ongelmista, jotka heijastuvat työn arkeen myös työturvallisuuden näkökulmasta.
– Pääasiassa operatiivinen johto ja tekninen työturvallisuus tuntuu kuitenkin toimivan hyvin. Alalla on tällä hetkellä selvää halukkuutta työturvallisuuden kehittämiseen, Huttu iloitsee.
Huttu kannustaa hyvinvointialueiden ja pelastuslaitosten johtoa panostamaan työterveyshuoltoon. Hyvä sopimus voi tulla kalliiksi, mutta sillä on myös työkykyä edistävä vaikutus, joka pitkällä aikavälillä tuo merkittäviä kustannussäästöjä.
– Pelastajien työssä on fyysiset vaatimukset, jotka ovat pian julkaistavassa päivitetyssä pelastussukellusohjeessa vähintään entisellä tasolla. Pelastajat eivät pysty omassa ammatissaan toimimaan, jos tulee jotakin vaivoja, joten se ainakin tulee jossain vaiheessa maksamaan.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Ossi Pietiläinen
