Koronavirus on näkynyt kaikkien pelastuslaitoksella työskentelevien ammattilaisten työhyvinvoinnissa, mutta eri tavoilla. Auttamisen etulinjasta ei siirrytty etätyöhön, vaan asiakkaat on kohdattu tarttuvasta taudista huolimatta.
Kysyimme kolmelta Uudellamaalla työskentelevältä pelastusalan ammattilaiselta, millaisia vaikutuksia koronalla on ollut työhyvinvointiin ja työjärjestelyihin. Ensihoitaja Jenna Peteri Helsingin pelastuslaitokselta, palotarkastaja Marc Marjotie Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta ja palomies Matti Lahtinen Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertovat seuraavassa kokemuksistaan viimeisen vuoden ajalta.
Ensihoitaja tuntee koronan tuoman kuormituksen
Helsingin pelastuslaitoksella ensihoidossa työskentelee lähes 400 päätoimista ensihoitajaa ja palomies-ensihoitajaa. Ensihoitotehtäviä on vuodessa yli 60 000, joka tarkoittaa, että pelastuslaitokselta lähdetään ensihoitotehtävään noin yhdeksän minuutin välein ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä.
Kun koronapandemia rajoitti kaupunkilaisten liikkumista ja liikennettä, vähenivät ensihoitotehtävät. Samalla koronasta johtuva suojautuminen ja puhdistaminen ovat tuoneet uutta työtä.
– Ambulanssin puhdistaminen on ollut osa normaalia aseptista toimintaa ennenkin, mutta nyt se on tullut suureksi osaksi työtä. Kun luovutamme koronaepäillyn tai koronapositiivisen potilaan sairaalaan, otamme yksikön pois hälytysvalmiudesta ja ajamme desinfektiohalliin pesemään auton sekä vaihdamme työvaatteet, kertoo ensihoitaja Jenna Peteri.
– Puhdistamista riittää, sillä joka työvuorossa on useita tehtäviä, joihin liittyy vähintään epäily koronasta. Pesuun menee 30–45 minuuttia. Se on pois ajasta, jolloin ensihoitaja voisi hengähtää tai syödä tehtävien välillä.
Henkilöstö käyttää koko 12 tunnin ensihoitovuoron ajan maskia, myös paloasemalla. Hoitotehtävissä noudatetaan kahta suojautumistasoa, joista matalampi taso sisältää pelastuslaitoksen työasun, kirurgisen hengityssuojaimen ja hanskat, korkeampi ffp-hengityssuojaimen, suojalasit, myssyn ja tarvittaessa kertakäyttöisen essun.
– Kun tehtävässä on ennakkotieto koronasta, kysymme oireista jo matkan aikana puhelinsoitolla tai viimeistään ovensuussa. Esimerkiksi kiireellisissä elottomuus- tai tajuttomuuskoodilla tulevissa tehtävissä, joissa koronaa ei voida varmistaa, varustaudumme aina korkeamman tason mukaan.
– Jatkuva maskin käyttö rasittaa, mutta tällä hetkellä se on osa työtämme. Suojaamme itseämme ja muita vakavalta tartuntataudilta.
Koronan myötä tullut työ on lisännyt ensihoidon henkilöstön kuormitusta. Alkuvaiheessa ohjeet päivittyivät jatkuvasti, mikä johti siihen, että töihin tullessa piti mukautua toimimaan aina uusilla tavoilla.
– Helsingin alueen kiireellisessä ensihoidossa työkuorma on ollut kova ja jaksaminen koetuksella jo ennen koronaa. Pandemian tuomat rasitteet ovat heikentäneet työhyvinvointia, mutta hetkellinen tehtävien määrän lasku on tasoittanut tilannetta. Koen kuitenkin, että tehohoitajiin verrattuna meillä menee hyvin, Peteri sanoo
Itse tartuntatautiin ensihoitaja sanoo suhtautuvansa rauhallisesti ja käytännönläheisesti.
– Olemme tehneet työtä vuoden verran koronan etulinjassa. Hyvällä suojautumisella ja asianmukaisella ohjeistuksella olemme pysyneet terveinä. Olen ottanut rokotteen, joka vähentää huoltani taudin vakavan muodon saamiselta.
Helsingin pelastuslaitos käynnisti heti pandemian alussa sisäisen päivittäisen koronainfon, jossa opastettiin uusiin käytäntöihin. Samalla työyhteisössä siirryttiin nopealla loikalla etäkokouksiin ja verkkoviestintään. Tällä hetkellä koronainfoja toteutetaan kerran viikossa.
– Meillä on ollut käytössä ajankohtaista tietoa ympäri vuorokauden. Työntekijä ei ole jäänyt yksin kysymystensä kanssa. Jos on ollut epäilys, miten soveltaa ohjetta, apua on aina saatu päivystävältä kenttäjohtajalta. Koronaan liittyvissä haasteissa kenttäjohtajien antamalla tuella on ollut merkittävä vaikutus työhyvinvointiin, Peteri kertoo.
Tehtävät koronapotilaiden parissa ja karanteenikodeissa ovat tuoneet suhteellisuudentajua. Paljon porua herättäneet koronarajoitukset asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun on oman terveyden uhalla hoitamassa kriittisesti sairaita potilaita.
– Julkinen keskustelu ravintolasuluista ja turvavälien noudattamisesta ottaa välillä ylikierroksia, mikä tuntuu huvittavalta.
Palotarkastaja kaipaa takaisin työyhteisöön
Palotarkastuksia on jatkettu pääosin normaaliin tapaan, kuitenkin koronarajoitukset huomioiden. Heti pandemian alusta asti on rajoitettu tarkastuskäyntejä riskikohteisiin kuten hoivakoteihin.
– Jos kohteessa on vierailukielto, olemme harkinneet, onko käynnillemme kiireellistä tarvetta vai voiko sitä siirtää eteenpäin, kertoo palotarkastaja Marc Marjotie Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta.
Jonkin verran sovittuja tarkastuksia on peruuntunut asiakkaiden omien koronakäytäntöjen tai sairaustapausten vuoksi. Niiden vaikutukset työhön ovat jääneet kokonaisuutena vähäisiksi. Toisaalta poikkeusaika on ollut monessa liikkeessä ja laitoksessa otollinen hetki tarkastajan vierailulle: toiminta on jatkunut normaaliin tapaan, mutta tiloissa on aiempaa vähemmän tai ei yhtään henkilöitä.
– Joissain yhteydenotoissa on kysytty, teemmekö me tosiaan palotarkastuksia tänä aikana. Pääosin asiakkaat ovat suhtautuneet tilanteeseen hyvin ja ymmärtäneet, että paloturvallisuudesta ei voi tinkiä koronankaan varjolla.
Kohdekäynneillä tarkastajat huolehtivat maskien käytöstä ja etäisyyssuosituksista.
– Ohjeiden noudattamista olemme painottaneet asiakkaillekin. Tarjoamme tarvittaessa maskeja. Pyrimme rajoittamaan tarkastuksille osallistuvien määrän vain välttämättömään.
Marjotie työskentelee Espoon Niittykummun paloasemalla, ja hänen työhönsä kuuluu valvontatoiminnan lisäksi paloriskitarkastuksia ja jakeluasemien tarkastuksia. Työ on itsenäistä, mutta sisältää osallistumista työryhmiin ja koulutuksiin.
Etätyökäytäntö on vuoden aikana vaihdellut. Pääosin palotarkastajat ovat tehneet kotona ne työt, jotka siellä voi tehdä. Paloasemilla liikkumista on vältetty. Valvontatyöhön on tullut uusia toimintatapoja, joita todennäköisesti hyödynnetään jatkossakin.
– Esimerkiksi etäyhteydellä toteutettavat ja etukäteen tehtävät asiakirjatarkastelut sekä asiakkaiden kanssa verkossa pidettävät suunnittelukokoukset ja koulutustilaisuudet. Uudet tavat tehostavat tarkastuksia paikan päällä ja säästävät kohteen edustajienkin aikaa.
Koronaa edeltäneestä ajasta Marjotie kaipaa työkavereiden näkemistä ja yhteisiä kokouksia.
– Olisin mieluummin paikan päällä työyhteisössä kuin etätyössä. Etänä pidettävissä palavereissa ei päästä samaan vuorovaikutukseen kuin kasvotusten.
Omaan työhyvinvointiinsa Marjotie kokee koronalla olleen aika vähän vaikutuksia.
– Koronapandemia ei ole erityisesti huolestuttanut oman terveyteni kannalta. Olen toki pyrkinyt järkevin toimenpitein tekemään parhaani pysyäkseni terveenä ja olla tartuttamatta ketään muutakaan.
– Kiitos esimiehille siitä, että muuttuvaan tilanteeseen on reagoitu. Olemme saaneet hyvin tietoa uusista ohjeista ja käytännöistä sekä tukea ja ymmärrystä työn suorittamisen haasteisiin. Juuri tästä syystä isoa päänvaivaa ei ole aiheutunut. Tilanteemme on onnekas, kun työt ovat jatkuneet koko ajan. Toivotaan, että paluu normaaliin alkaa hiljalleen lähestyä.
Palomies odottaa paluuta normaaliin liikuntaharjoitteluun
Pelastustoimessa korona toi asemapalvelukseen vastaavia käytäntöjä kuin muillakin työpaikoilla. Työaikana käytetään maskia, etäisyydet huomioidaan, tarpeetonta kokoontumista varotaan ja ruokailuun pyritään osallistumaan porrastetusti.
– Työvuorossa tehtävät omakotitalojen palotarkastukset ovat olleet jäissä, kun vältämme ylimääräisiä kotikäyntejä. Julkisissa kohteissa, kuten päiväkotien palotarkastuksissa, noudatetaan etäisyys- ja maskisuosituksia. Ryhmien valistustilaisuudet on toteutettu aiempaa pienemmässä mittakaavassa, kuvailee palomies Matti Lahtinen Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta, Vantaan Havukosken paloasemalta.
Merkittävin työhyvinvointivaikutus koronalla on ollut omaehtoiseen liikuntaharjoitteluun, Lahtinen kokee. Pelastuslaitokset ovat rajoittaneet liikennettä kiinteistöissään, joten myös paloasemien liikuntatilat ovat olleet suljettuja vapaavuorolaisilta yli vuoden ajan.
– Palomiehen tulee pitää yllä toimintakykyään, jota seurataan vuosittaisilla testeillä. Vapailta ei pääse kuntosalille treenaamaan, mikä on harmillista. Kun samaan aikaan myös julkisia kuntosaleja on suljettu, oman kunnon ylläpito saattaa huolettaa monia palomiehiä. Toivottavasti pian pääsemme jälleen harjoittelemaan asemien tiloihin myös vapaavuoroista.
Pelastustehtävien lisäksi Lahtinen työskentelee ensihoitotehtävissä ambulanssissa vähintään joka neljännessä työvuorossa. Hän arvioi kohdanneensa joitain kymmeniä koronaan sairastuneita potilaita.
– Tiedän että monet kollegat ovat joutuneet huomattavasti useammin suojautumaan koronalta ja huolehtimaan ambulanssin puhtaudesta. Minulle on sattunut kohtuullisen vähän tehtäviä, joihin liittyy epäily tai todettu koronavirus. Suoritin työn ohella ensihoitajan AMK-tutkinnon hoitotason harjoittelua yhdeksässä työvuorossa, mutta silloinkaan koronatehtävät eivät erityisesti korostuneet.
Korona-aikana on ollut hyötyä käytännöstä, jossa ensihoitajat soittavat kohteeseen ja kysyvät tarkentavia tietoja. Puheluissa on saatu selville seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet valittavaan suojautumistasoon.
– Hätäkeskuksen välittämässä tehtävässä voi olla koronatieto, mutta emme ilmoituksesta näe, mikä erityinen asia aiheuttaa tietojärjestelmässä koronanosteen. Kun soitamme ilmoittajalle ja kysymme potilaan oireista, mahdollisesta koronakaranteenista sekä muita taustatietoja, tiedämme varautua sopivalla ja riittävällä tavalla, Lahtinen kertoo.
Suojainten käyttö ei Lahtisen mielestä aiheuta erityisiä haasteita. Maskien ja esiliinojen pukeminen toki vie hetken aikaa. Varustautuminen tehdään asemalla tai viimeistään kohteessa ennen potilaan kohtaamista. Joskus lennosta saadussa tehtävässä työpari pysäyttää ambulanssin jo matkan varrelle suojainten pukemista varten.
Yläkuva: Arkistokuvassa Helsingin pelastuslaitoksen henkilöstöä pukeutumassa suojaimiin. Kuva Antti Salminen / Helsingin pelastuslaitos.