Pelastusopistolla on valmistunut oppikirja hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallinnasta. Perusteos esitellään 10. joulukuuta järjestettävässä seminaarissa.
Hälytysajo on paljon muutakin kuin liikennesääntöjen osaamista ja ajoneuvon pitämistä näpeissä tiukoissa tilanteissa. Tämä entistä laajempi näkökulma tulee esille uudessa Hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallinta -oppikirjassa.
Kirja ei ole perinteisessä mielessä hälytysajo-ohje – vaikka mukana on myös hälytysajotaktiikkaa – vaan teos esittää liikennepsykologian tuoreet huomiot.
– Liikennekäyttäytymisen taustalla on oman mielen hallinta ja omien ajomotiivien ymmärtäminen, kertoo opettaja Ari Kivari Pelastusopistolta.
Opas valmistui Palosuojelurahaston rahoittamassa oppikirjaprojektissa. 150-sivuinen teos on suunnattu poliisin, ensihoidon, pelastuksen, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen henkilöstölle, ja se julkistetaan Kuopiossa 10. joulukuuta järjestettävässä seminaarissa.
Kirjan odotetaan parantavan liikenne-, työ-, asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä vähentävän hälytysajoneuvoille tapahtuvia onnettomuuksia.
– Hälytysajon turvallisuus huolettaa monia alan toimijoita, myös minua, Kivari kertoo.
Savon alueella on viime vuosien aikana sattunut useita vakavia ambulanssionnettomuuksia, joissa on menehtynyt sivullisia tien käyttäjiä.
Kivarin mukaan hälytysajossa otetaan jonkin verran huomattavia riskejä, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Tällaiset riskit eivät tilastoidu mihinkään, mutta Kivari perustaa arvionsa oman pelastus- ja ensihoitoalan sekä opettajan kokemukseensa.
– Kuljettaja voi ajaa suurta ylinopeutta, mutta saatu aikahyöty voi olla marginaalisen pieni ja riskit suuria.
Oppaassa hälytysajokuljettajia opastetaan ennakointiin ennen ajoa ja ajon aikana. Tärkeää on tunnistaa oma mieli ja motiivi ajamiseen, ottaa vastaan palautetta ajamisestaan sekä kehittää omaa hälytysajon hallintaa eli ”oppia oppimaan”.
– Ajokoulutuksella ei pyritä muuttamaan persoonallisuutta, eikä pystyttäisikään.
Oppikirjassa esitellään liikennepsykologien kehittämä hierarkkisen liikennekäyttäytymisen malli (GDE, Goals for Driving Education), jossa ihmisen käyttäytyminen liikenteessä näkyy kokonaisuutena. Ensimmäisenä tasona on kuljettajan persoonallisuuteen ja temperamenttiin liittyvä itsekontrolli sekä tunteiden hallinta, joka voi näkyä elämys- tai turvallisuushakuisuutena. Toisena tasona tulee ajamisen tarkoitus, motiivit ja mahdolliset ylimääräiset motiivit. Vasta kolmantena ja neljäntenä tasona ovat liikennetilanteen hallinta ja ajoneuvon hallinta.
– Ajokoulutuksella ei pyritä muuttamaan persoonallisuutta, eikä pystyttäisikään. Sen sijaan me voimme koulutuksella vaikuttaa henkilön tilannekohtaiseen käyttäytymiseen, eli oman mielen, liikennetilanteen ja ajoneuvon hallintaan.
Liikenneturvallisuuden lisäksi Kivari on huolestunut myös hälytysajoneuvon kuljettamisen koulutuksesta. Rataharjoittelun osalta se painottuu tällä hetkellä hänen mielestään osin vääriin asioihin.
– Radalla on aika paljon harjoiteltu hätä- ja erikoistilanteiden hallitsemista, hätäväistöä, luistotilanteita, hätäjarrutusta ja muuta vastaavaa. Hätätilanteiden harjoittelulle on tietenkin sijansa edelleen, mutta se ei saisi korostua liikaa. Liikennepsykologit ovat esittäneet kovaa tutkimusnäyttöä siitä, että tällaiseen rataharjoitteluun osallistuvilla henkilöillä onnettomuudet saattavat jopa lisääntyä.
Pahin skenaario on se, että vain ääritilanteiden varalta harjoiteltaessa ”selkäytimeen valuu” vääränlainen ajattelumalli hälytysajosta ja riskien hallinnasta.
– Tavoitteena on ymmärtää, että taitava saattaa selvitä tilanteesta mihin viisaasti ennakoiva ei edes joudu.
Liikennepsykologit korostavat, ettei radalle tulisi mennä korostetusti harjoittelemaan toistoja ääri- ja hätätilanteissa, vaan mieluummin demonstroidaan, miten esimerkiksi renkaan ja tienpinnan välinen pito, tilannenopeus, turvallisuusväli ja muut vastaavat seikat vaikuttavat turvallisen pysähtymiseen ja ajoneuvon hallintaan.
– Tavoitteena on ymmärtää, että taitava saattaa selvitä tilanteesta mihin viisaasti ennakoiva ei edes joudu. Ajoneuvon peruskäsittely normaalitilanteissa on taito, jonka harjoittelulla on ollut, ja tulee olla sijansa rataharjoittelussa edelleen.
Oppikirjan tekemisen yhtenä sytykkeenä oli myös uudistettu tieliikennelaki, joka tulee voimaan 1. kesäkuuta 2020. Sen perusteella hälytysajossa tieliikenteen säännöistä ja määräyksistä poikkeaminen ei enää välttämättä edellytä minkään hälytyslaitteen käyttöä.
Uuden tieliikennelain mukaan tienkäyttäjä saa olla noudattamatta liikennesääntöjä, liikenteenohjauslaitteella osoitettua velvoitetta, määräystä, rajoitusta tai kieltoa taikka ajoneuvon käyttöä koskevaa säännöstä erityistä varovaisuutta noudattaen ja tehtävän sitä edellyttäessä. Tienkäyttäjällä tarkoitetaan tässä lain momentissa muun muassa hälytysajoneuvon kuljettajaa tai matkustajaa.
Edellä olevaa täsmennetään laissa niin, että tehtävässä on ajoneuvolla ajettaessa käytettävä hälytysääni- tai valomerkkejä, jos se on muiden tienkäyttäjien varoittamiseksi tarpeen.
– Harkinnanvaraisesti nopeusrajoituksen voi ylittää tai punaisen liikenteenohjausvalon ohittaa ilman hälytyslaitetta, erityistä varovaisuutta noudattaen ja tehtävän sitä vaatiessa, Kivari antaa esimerkin.
Uuden lain tarkoitus ei ole vähentää hälytyslaitteiden käyttämistä.
– Lain esitöissä on sanottu, että kynnys hälytyslatteiden käyttämiseksi tulee edelleen olla matala.
Uudistus tuo Kivarin mielestä mahdollisuuden terveeseen harkintaan hälytyslaitteiden käytön suhteen. Lainsäädännössä on yleisesti pyrkimys kohti joustavuutta ja tienkäyttäjän oman vastuun lisäämistä.
Väistämisvelvollisuuden osalta lain sisältä ei muutu: edelleen tienkäyttäjän on annettava esteetön kulku hälytysajoneuvolle, joka käyttää hälytysääntä ja valomerkkejä.
Pelastustoimessa ja ensihoidossa lakimuutos tuo koulutuksellisen haasteen.
– Oppilaitosten ja organisaatioiden pitää huolehtia siitä, että hälytysajokoulutuksen sisällöt päivitetään sekä jo kentällä olevien hälytysajoneuvojen kuljettajien osaaminen päivitetään.
