Työ tilannekeskuksessa opetti ensihoitajan arvostamaan laajemmin koko alaa

Karoliina Kallioportti toimii tehokkaana työparina ensihoidon kenttätehtävillä, mutta on omasta mielestään parhaimmillaan tilannekeskuksessa luomassa kokonaiskuvaa ja taustoittamassa tehtäviä.

Kun Karoliina Kallioportti nousee ambulanssiin, häntä hieman jännittää. Hän valmistui hoitotason ensihoitajaksi kymme­nisen vuotta sitten, mutta on viime vuodet työskennellyt Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella tilannekeskuspäivystäjänä. Viime syksynä hän kuitenkin pukeutui taas punaisiin ja vietti useamman kuukau­den pelkästään ensihoidossa.

– Viiden viime aikana olen tehnyt ensi­hoidossa lähinnä yksittäisiä vuoroja, mutta olen koko ajan pitänyt hoitovelvoitteita yllä. Olen käyttänyt ensihoidon opiskeluun vuosia, joten olisi hölmöä heittää se osaaminen huk­kaan, Kallioportti sanoo.

Ensihoito ei ollut alun perin Kallioportin ykkösvaihtoehto. Hän kouluttautui pukuompelijaksi ja lähti sen jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi tietämättä tarkemmin, mihin suuntautuisi. Hän alkoi pohtia, mitkä suuntaukset eivät ainakaan innostaisi. Lopulta jäl­jelle jäi ensihoito. Harjoittelujakso Pirkanmaan pelastuslaitoksella vahvisti valinnan oikeaksi.

– Huomasin, että työ pelastuslaitoksella oli minun juttuni. Harjoittelun kannalta oli mahtavaa, että pelastuslaitoksella oli korkeat tehtävämäärät ja harjoitteluun sai paljon toistoja.

Ensihoidossa saa tehdä paljon ongelmanratkaisua

Siirto­kuljetukset jakavat mielipiteitä ensihoitajien keskuudessa. Kallioportti pohtii parhaillaan, ottaisiko nykyisen työnsä rinnalle keikkatyön siirtokuljetuksesta. Hän työskenteli yksityi­sessä sairaankuljetuksessa useamman vuoden valmistuttuaan perustason ensihoitajaksi.

– Pidän siirtokuljetusta todella tärkeänä. Kun minulla on ensihoidossa opiskelijoita, yritän aina kannustaa heitä sille tielle. On kultaakin kalliimpaa saada ikään kuin valmiita potilaita, joista kuitenkin on hoidollisesti vastuussa.

Työ siirtokuljetuksessa herätti Kalliopor­tissa innostuksen oppia lisää, ja hän opiskeli ensihoidon ammattikorkeakoulututkinnon. Työssä kiehtoo erityisesti ongelmanratkaisu.

– Ensihoitopalveluissa näkee paljon moniongelmaisia ja huonokuntoisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä pääse palveluiden piiriin. On hienoa, jos voin ratkaista potilaan ongelman ilman, että tarvitsee kuormittaa päivystystä.

”Pidän siirtokuljetusta todella tärkeänä. Kun minulla on ensihoidossa opiskelijoita, yritän aina kannustaa heitä sille tielle.”

Tiivis yhteistyö kentän ja tilannekeskuksen välillä on kaikkien etu

Ongelmanratkaisutaidot veivät Kallioportin lopulta tilannekeskukseen. Hän aloitti vuorottelemalla kahden viikon jaksoissa ensihoitoa ja tilannekeskuspäivystystä. Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella tilannekes­kus toimii kello 8–20 ja hoitaa sinä aikana sekä pelastuksen että ensihoidon tehtäviä.

– Tilannekeskuksessa olen oppinut arvos­tamaan talomme laaja-alaista ammattikuntaa ja ymmärtänyt, kuinka tärkeä tehtävä meillä jokaisella on.

Hän on käynyt Pelastusopistolla tilannekeskusjohtamisen kurssin, josta sai paljon osaamista pelastuspuolen asioista. Tilanne­keskuksessa hän työskentelee samassa tilassa päivystävän palomestarin ja ensihoidon kenttäjohtajan kanssa.

– On vahvuus, että teemme tiiviisti yhteis­työtä. Tilannekuva on aina kaikilla yhteinen.

”Tilannekuva on aina kaikilla yhteinen.”

Tiivis yhteistyö näkyy myös kentän ja tilannekeskuksen välillä. Kallioportti pitää tärkeänä, että kentän ammattilaiset tietävät voivansa luottaa tilannekeskukseen.

– Meillä on melko pieni porukka. Tiedämme, mitä toiset tekevät ja mitkä ovat kenenkin vahvuuksia. Tilanteet tehtäväpai­kalla voivat olla todella kuormittavia. Me pys­tymme antamaan kunnon tukea jokaiselle.

Kun koronapandemia alkoi, Kallioportti siirtyi pois ensihoidosta ja jatkoi pelkästään tilannekeskuksessa. Samalla pelastuslaitos alkoi vaatia tilannepäivystäjiltä ensihoidon ammat­tikorkeakoulututkintoa, kun tehtäviin lisättiin hoidon tarpeen arviointi. Laki edellyttää, että hoidon tarpeen arvioinnin tekee sairaanhoitaja.

Vaikka Kallioportti haluaa pitää kiinni ensihoidosta ja tehdä ajoittain myös sitä, hän kokee vahvuutensa olevan ennen kaikkea tilannekeskuksessa.

– Pystyn siellä antamaan työkavereilleni tosi paljon olemalla avuksi ja tueksi. Työ myös antaa minulle paljon.

Tilannekeskus tuo turvaa kentän toimijoille

Kallioportille on tärkeää, että työyhteisössä voi käydä avointa keskus­telua vaikeistakin asioista. Kallioportti on itse kotoisin Kanta-Hämeestä, joten tapahtumat voivat koskettaa niin ensihoidossa kuin tilanne­keskustyössäkin.

– Tilannekeskuksessa tietää koko ajan, mitä kentällä tapahtuu. Kaikkein vaikeinta on, kun lähipiiriin kuuluvalle sattuu jotakin.

Toisaalta jatkuva tilannetietoisuus tuo myös ne parhaimmat onnistumiset. Kallio­portti kertoo saavansa ilon ja onnistumisen kokemuksia pienistäkin asioista, mutta eri­tyisesti yksi tilanne on jäänyt mieleen. Kulje­tuksen aikana potilas oli alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti ambulanssissa. Kallioportti pystyi seuraamaan tilannetta autossa olevan kameran kautta ja järjestämään paikalle apua.

”Teemme tätä työtä, jotta saamme työkaverit ehjinä kotiin.”

– Silloin tajusin, miten hyvä juttu tike onkaan. Teemme tätä työtä, jotta saamme työkaverit ehjinä kotiin.

Monialainen osaaminen on arvokasta myös työnantajalle. Kun yhdellä henkilöllä on osaaminen useampaankin tehtävään, voi akuuteissa tilanteissa siirtää henkilöstöä teh­tävästä toiseen.

– Myös tämän hetken maailmanpoliit­tinen tilanne on sellainen, että meidän on varauduttava kaikenlaisiin tilanteisiin. Silloin on eduksi, että henkilöstöllä on laaja-alaista osaamista.

Sosiaalinen media näyttää pelastusalan monipuolisuuden

Kallioportin kasvot ovat jo monelle tutut. Hänet on pysäytetty niin tilannekeskusseminaarin lounasjonossa kuin Hämeenlinnan keskustassakin. Hän tullut tutuksi pelastusalaa esittelevältä Tiktok-tililtä.

– Lisäsin ensimmäisen videon Tiktokiin siksi, että se oli niin hauska. Yllätyin kuiten­kin, kun huomasin, miten kiinnostuneita ihmiset ovat tästä alasta ja että he haluavat tietää lisää.

Pelastusala on brändätty vahvasti pelastajilla ja ensihoitajilla. Kallioportti haluaa videoillaan osoittaa, että pelastusalalla teh­dään paljon muutakin tärkeää työtä.

– Sosiaalinen media ja videoiden kuvaaminen kiinnostavat minua. Se on todella hyvä tapa välittää tietoa, kun sitä osaa käyttää oikein.

Kallioportti ei tavoittele sosiaalisen median kautta henkilökohtaista hyötyä vaan haluaa lisätä tietoisuutta pelas­tusalasta ja kertoa, että työ pelastuslaitoksella on tosi kivaa.

Näkyvyys sosiaalisessa mediassa edel­lyttää, että asiapitoisen sisällön rinnalla on myös kevyempiä videoita sopivassa suh­teessa.

– Se kuuluu myös työn luonteeseen: välillä täytyy hassutella, jotta jaksaa rankkoja asioita.

Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Miika Kangasniemi

Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 4/2024.