Uusi työsuojelun toimikausi käynnistyy ensi vuoden alussa. Pelastuslaitoksissa työsuojelun tehtävät ovat monipuolistuneet. Työhyvinvointiin ja johtamiseen liittyvät tavoitteet ovat nousseet vahvasti esiin.
Pelastuslaitosten työsuojelu ei ole enää vain turvallisten työmenetelmien harjoittelua ja perehdyttämistä tai välineiden ja varusteiden hankintaa ja ylläpitoa. Rinnalle on tullut työkykyyn, kuormitukseen, johtamiseen ja työyhteisön sisäisiin työelämätaitoihin liittyviä painopisteitä.
— Pelastustoimessa keskityttiin takavuosina voimakkaasti niin sanottuun kovaan työsuojeluun. Nykyään yhä enemmän huomiota kiinnitetään myös pehmeään puoleen, sanoo turvallisuus- ja työsuojelupäällikkö Seppo Sihvonen Helsingin pelastuslaitokselta.
— Työsuojeluun on tullut paljon uusia elementtejä. Toimintakykyä katsotaan kokonaisvaltaisesti. Ymmärretään, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Raskaasta työstä pitää pystyä elpymään myös henkisesti, toteaa työsuojelupäällikkö Pekka Mellin Pirkanmaan pelastuslaitokselta.
Työsuojelun tehtävien monipuolistuminen käynnistyi vähitellen, mutta yksi murros tapahtui 2000-luvun taitteessa.
— Esimiestyössä kiinnitettiin entistä enemmän huomioita ihmisten johtamiseen. Johtamisen taidot ja valmiudet alkoivat korostua. Viimeisen viiden vuoden aikana työhyvinvoinnin osuus on edelleen kasvanut. Muutosta on vauhdittanut se, että työelämään on tullut uusia sukupolvia odotuksineen ja vaatimuksineen, sanoo Sihvonen.
Henkisen työsuojelun esiinnousu alkoi, kun pelastusalalla alettiin nähdä purkukeskusteluiden ja jälkipuinnin (defusing, debriefing) hyödyt. Työpaikat ryhtyivät kouluttamaan henkilöstöä keskustelun ohjaajiksi.
Suurten keskuskuntien käynnistämät lähijohtamisen kehittämisohjelmat heijastuivat pelastusalalle. Pelastuslaitoksetkin ryhtyivät valmentamaan esimiehiä toimimaan lähiesimiehinä, joilla on entistä kokonaisvaltaisempi rooli työyhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisessä.
Työsuojelussa ja johtamisessa on myös nähty tarve lisätä työpaikan sisäistä tiedonkulkua sekä henkilöstön mukaanottoa asioiden valmisteluun ja toteuttamiseen.
— Tuoreena esimerkkinä ajantasaisen tiedottamisen tärkeydestä ovat henkilöstön koronainfot, joita toteutimme pandemian alkuvaiheessa päivittäin ja myöhemmin viikoittain, Sihvonen sanoo.
Toimintaohjelmien runko keskuskaupungilta
Työturvallisuuslain velvoittamana työpaikoilla laaditaan työsuojelun toimintaohjelmat, joissa esitetään tavoitteet työpaikan työterveys- ja työturvallisuustoiminnalle ja henkilöstön työkykyä ylläpitävälle toiminnalle.
Toimintaohjelma on työnantajakohtainen. Tyypillisesti pelastuslaitoksissa sovelletaan keskuskunnan ohjelmaa, johon tehdään painotuksia pelastustoimen ja ensihoidon omien tarpeiden mukaan.
Uusi työsuojelun nelivuotinen toimikausi käynnistyy ensi vuoden alussa. Työkyvyn ja -hyvinvoinnin teemat ovat edelleen pinnalla esimerkiksi Helsingin kaupungin uudessa toimintaohjelmassa.
— Seuraavalla toimikaudella ovat esillä työhyvinvointiin, työyhteisön johtamiseen, itsensä johtamiseen ja mielen hyvinvointiin liittyvät teemat. Nämä muodostavat noin kaksi kolmasosaa toimintaohjelman sisällöstä, Sihvonen kertoo.
Päättyvän toimikauden yksi merkittävä painotus kohdistui ensihoidon uhka- ja väkivaltatilanteiden hallintaan. Uhkatilanteisiin on pyritty saamaan otetta nostamalla asia huomion kohteeksi sekä kehittämällä ohjeistusta, varustautumista, toimintatapoja ja tilastointia.
Pelastustoimessa on viime vuosina painotettu erityisesti kemikaalialtistumisen vähentämistä, kuten suojautumisasenteiden edistämistä ja työtapojen kehittämistä.
— Altistumisen ehkäisy ja puhdas paloasema -ajattelu ovat tulleet voimakkaasti paloasemille. Edelleen kuitenkin korostamme, että suojautuminen tulisi saada liitetyksi kaikkeen toimintaan, kuten harjoituksiin. Kun treenataan, tehdään myös suojautuminen aivan samoin kuin oltaisiin tositilanteessa. Silloin altistumisen ehkäisystä tulee rutiini, Mellin sanoo.
Henkisen työsuojelun puolella on noussut esiin häirintätapauksiin puuttuminen. Muun muassa Pirkanmaan pelastuslaitoksella on äskettäin luotu henkilöstölle ohje häirinnästä ilmoittamiseen ja malli tapausten käsittelyyn.
Kuva Pirkanmaan pelastuslaitoksen maaliskuisesta harjoituksesta, jossa simuloitiin raitiovaunun ja ratatyökoneen törmäys. Tampereella alkoi raitiovaunuliikennöinti elokuun alussa. Ratikan tulo on tuonut uutta varautumis- ja koulutustyötä pelastushenkilöstölle. Kuva: Pirkanmaan pelastuslaitos
Pelastuslaitos hyötyy päätoimisesta työsuojeluhenkilöstöstä
Työsuojeluhenkilöstön resursointi vaihtelee pelastuslaitoksissa huomattavasti. Pirkanmaalla ja Helsingissä sekä työsuojelupäälliköt että työsuojeluvaltuutetut ovat päätoimisia.
Pienemmissä pelastuslaitoksissa tilanne ei ole näin hyvä. Usein valtuutettu tekee työtään palomiehen tai paloesimiehen työn ohella. Työsuojelupäällikkö voi olla isäntäkaupungin organisaatiosta nimetty henkilö, joka vastaa yhtä aikaa usean viraston työsuojeluasioista.
— Jokaisessa pelastuslaitoksessa pitäisi olla joko päätoiminen työsuojeluvaltuutettu tai työsuojelupäällikkö, mieluummin molemmat. Realismia on kuitenkin, että asiaan vaikuttavat työpaikan henkilöstömäärä eli edustettavien määrä ja työnantajan taloudelliset resurssit, Pirkanmaan työsuojelupäällikkö Mellin sanoo.
Päätoimisesta omasta työsuojeluhenkilöstöstä on selvää hyötyä, sillä pelastusalalla on lukuisia työturvallisuuden erityispiirteitä.
— Alan ulkopuolelta tulevan työsuojelupäällikön täytyisi käyttää huomattava määrä aikaa ja vaivaa perehtyäkseen pelastustoimeen. Muuten esimerkiksi ylhäältä ja alhaalta pelastamisen, kemikaalisukelluksen, korkeanpaikan työskentelyn, pintapelastuksen ja vesisukelluksen työturvallisuuden ymmärrys jäisi hataraksi.
Päätoiminen työsuojeluvaltuutettu pystyy keskittymään työsuojelun seurantaan ja edistämiseen huomattavasti täysipainoisemmin kuin osa-aikainen valtuutettu.
— Työsuojelussa puhutaan käsitteestä työsuojelupari, jonka muodostavat työsuojelupäällikkö ja -valtuutettu. Silloin kun molemmat osaavat roolinsa ja toimivat yhteistyössä, työskentely on tehokasta, Mellin sanoo.
