Satoja ensihoidossa koettuja uhkatilanteita jää vuosittain raportoimatta. Vaaratilanteista olisi hyvä puhua, jolloin työyhteisön turvallisuuskulttuuri kehittyisi entistä paremmaksi.
Pelastuslaitosten ensihoitotehtävissä sattuu vuosittain parisensataa uhka- ja väkivaltatilannetta. Todellisuus voi olla vielä jotain muuta, sillä useiden satojen uhkatilanteiden epäillään jäävän kirjaamatta.
Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto on kerännyt uhka- ja väkivaltatilanteista tietoa kolmen viime vuoden ajan. Tilastoissa on mukana 14 pelastuslaitosta ja Etelä-Karjalan sote-piiri Eksote.
Vuodelta 2016 tilastoitiin 203 uhka- ja väkivaltatilannetta. Edeltäneiden vuosien luvut olivat 210 ja 153. Muutamia pelastustyön ja palotarkastuksen tapauksia lukuun ottamatta kaikki tilanteet ovat sattuneet ensihoidossa.
Yleisimmin uhkatilanteet ovat suusanallisia eli henkistä väkivaltaa.
Vakavaa fyysistä väkivaltaa tai vakavia fyysisiä vammoja kirjattiin vuosina 2014 – 2016 koko maassa yhteensä 53 tapauksessa.
Lukumääräisesti eniten uhkatilanteita on ilmoitettu Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Oulu–Koillismaan pelastuslaitoksista, joissa pelastuslaitos on vahvasti mukana alueen ensihoidon tuotannossa.
– Luvut ovat ainoastaan jäävuoren huippu, sanoo tilastoja kerännyt ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta.
– Organisaatioilla ja varsinkin keskuskunnilla on erilaiset mallit tapahtumien kirjaamiseen. Työntekijä voi joutua täyttämään uhkatilanteesta useamman eri lomakkeen ja se koetaan hankalaksi ja byrokraattiseksi, jolloin ilmoittaminen voi jäädä tekemättä.
Yhdenmukainen ja yksinkertainen, käyttäjäystävällinen raportointijärjestelmä olisi tarpeen. Parasta olisi, jos se tuottaisi tietoa kaikille osapuolille, kuten esimerkiksi lähiesimiehelle, työnantajalle ja työpaikan työsuojeluorganisaatiolle.
Rakennetaan turvallisuuskulttuuria
Lisäksi valitettavasti liian moni ensihoidossa työskentelevä hyväksyy uhka- ja väkivaltatilanteet osaksi työtä, Kuikka epäilee.
Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella on Porvoon kaupungin työsuojeluohjeiden mukainen menettely uhkatilanteiden raportointiin. Ensihoitaja Kati Saarikivi sanoo huomanneensa, että ilmoituskynnys on madaltunut.
– Tästä suuntaan onkin kannustettu: jos jotain sattuu, oli sitten kysymys työturvallisuudesta tai potilasturvallisuudesta, niin siitä pitää puhua. Työntekijät ovat huomanneet, että käsittely on asiallista, eikä tarvitse pelätä sitä, että ensisijaisesti etsittäisiin syyllisiä tai rangaistaisiin töppäilyistä, Saarikivi kertoo.
Ilmoittaminen ja puhuminen ovat osa tilanteista oppimista ja työpaikan turvallisuuskulttuurin rakentamista.
– Yhdessä voidaan käydä läpi tapahtunutta ja miettiä, miten toimia ja ohjeistaa niin, että vastaavalta voidaan välttyä jatkossa.
Koulutuksella voidaan varautua
Suomen Ensihoitoalan Liitto julkaisi keväällä kannanoton työturvallisuuskoulutuksen lisäämisen puolesta. Ensihoitohenkilöstölle on koulutettava uhka- ja vaaratilanteiden lukutaitoa, tilanteiden tunnistamista, niihin reagoimista sekä tärkeimpänä keinoja niiden välttämiseksi.
Ensihoitaja Saarikivi toimii työnsä ohella pelastuslaitosten kumppanuusverkostossa ensihoidon koulutusverkoston yhteyshenkilönä. Pelastuslaitosten lisäksi verkostoon kuuluvat myös sairaanhoitopiirit. Saarikiven mukaan verkoston puitteissa ei vielä ole ollut yhteistyötä uhkatilannekoulutuksissa, mutta tilanne saattaa muuttua.
— Uhkatilannekoulutuksesta on ollut puhetta, joten jatkossa verkoston tapaamisissa voisi olla hyvä keskustella siitä, mitä näkemyksiä työpaikoilla on yhtenäisemmästä koulutuksesta, Saarikivi sanoo.
SEHL:n esitys uhkakoulutuksen lisäämisestä on hänen mielestään aiheellinen.
— Kun koulutusta on ollut harvakseltaan, oppia joutuu joka kerta ikään kuin sisäistämään uudestaan. Kun turvallisuutta miettii useammin, niin takaraivoon jääkin pysyvästi oikeita toimintamalleja äkillisten tilanteiden varalta.
Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella on juuri järjestetty ensihoitajien uhkatilannekoulutusta, joka sisälsi teoriaa ja harjoituksia.
— Seuraaviin simulaatioharjoituksiin otetaan turvallisuusnäkökulmat myös mukaan. Esimerkiksi se, miten kohteeseen mennään sisälle, kertoo Saarikivi.
Todistajaa olisi suojeltava paremmin
Väkivaltatilanteiden yhteydessä on ollut keskustelua siitä, miten oikeuskäsittelyssä todistamaan kutsuttavien ensihoitajien, palomiesten ja poliisien henkilö- ja yhteystiedot tulevat julki.
Muutama vuosi sitten pirkanmaalaiset ensihoitajat keräsivät nimiä adressiin, jolla vaadittiin ammattilaisille mahdollisuutta todistaa anonyyminä. Viime vuonna voimaan tulleen lakimuutoksen myötä tämä onkin mahdollista, mutta vain eräissä raskaimmissa rikoksissa.
Saarikivi toivoo, että työntekijän henkilöllisyys salattaisiin oikeudessa kaikissa tilanteissa.
– Se olisi kohtuullista, sillä ensihoitajat ovat oikeudessa työnsä johdosta, eivät henkilöinä.
Lue lisää aiheesta 14. kesäkuuta ilmestyvästä Pelastusalan ammattilainen -lehdestä.
Piirros: Istockphoto/Main_sail
