Meidän pitää rakentaa pelastustoimi, joka todella näkyy ja tuntuu, sanoo Helsingin kaupungin pelastuskomentaja.
Uudenmaan neljässä pelastuslaitoksessa valmistaudutaan siihen, että maakunnassa aloittaa yksi iso pelastuslaitos tammikuussa 2020.
Valmistautumista on tehty Helsingin sekä Keski-, Länsi- ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitosten HIKLU-yhteistyönä.
HIKLU alkoi 90-luvulla pelastustoimen operatiivisten tehtävien yhteistyöllä. Kaksi vuotta sitten laitokset sopivat, että yhteistä suunnittelua ja tekemistä syvennetään entisestään. Silloin ei vielä tiedetty, että pelastustoimi olisi pian maakuntien tehtävä.
Maakunnan tuloon valmistaudutaan, vaikka koko sote-maakuntauudistuksen yllä on kysymysmerkkejä.
Kuvaavaa on, ettei kukaan pelastusjohtajista lyö vetoa uudistuksen toteutumisen tai kaatumisen puolesta.
– En lähde arvailemaan, niin monia muutoksia on lähtötilanteeseen nähden tullut. Vaikka olen aitiopaikalla, on omakin näkemys hämärtynyt, sanoo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Simo Weckstén.
Maakuntauudistuksen ja sote-uudistuksen rinnalla toteutetaan pelastustoimen uudistushanketta sisäministeriön johdolla. Alan toimijoiden kommenttien perusteella uudistus on jäämässä tuloksiltaan vähäisiksi.
Uudellamaalla kummastellaan, miten tavoite ”pelastustoimen yhdenmukaistumisesta” voi toteutua, jos vain Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla laitokset yhdistyvät.
Helsingin Weckstén on ollut näkyvimpiä pelastusjohtajia viiden laitoksen mallin kannalla. Maan hallitus päätyi 18 pelastuslaitokseen.
– Ratkaisulla pärjätään ihan hyvin, mutta lopullinen tämä ei saa olla. Pelastustoimen kehittymisen on jatkuttava huomattavasti eteenpäin, Weckstén sanoo.
Hallinnon rakennetta enemmän Weckstén tarkoittaa pelastustoimen sisällön kehittämistä.
– Pelastustoimen merkittävää roolia sisäisen turvallisuuden osatekijänä ei välttämättä ole vielä tunnistettu ja tunnustettu. Meidän tehtävänä on rakentaa pelastustoimi, joka todella näkyy ja tuntuu. Voimakkaampi pelastustoimi, voimakkaan poliisin ja voimakkaan rajavartiolaitoksen rinnalle.
Tavoitetta hankaloittaa, jos pelastustoimi jatkaa sirpaloituneena pieniksi itsenäisiksi alueiksi. Uudenmaan pelastuslaitos voisi olla raskaansarjan toimija yhdessä sisäministeriön pelastusosaston kanssa.
– Mahdollisuudet ovat olemassa. Riippuu siitä, miten laitos toteutetaan, pohtii Weckstén.
Kehityksen paikkoja on ollut tarjolla. Uudenmaan laitokset tekevät HIKLU-yhteistyötä, pelastuslaitoksilla on kumppanuusverkosto ja SM:n uudistushankkeessa on 14 työryhmää.
– Puhutaan ja ollaan tavallaan raiteilla, mutta asiat eivät ole edenneet kovin nopeasti. Ainakin toistaiseksi valtakunnallisessa työssä ja osittain HIKLUssa on puuttunut se veto, jolla asiat vedetään yhteen ja tehdään päätökset, Weckstén näkee.
Pelastustoimi on jämähtänyt passiiviseen tilaan.
– Se on yleinen fiilis. On oltu tyytyväisiä siihen mitä tehdään. Ei ole mietitty, voidaanko tehdä asioita paremmin: mitä parannettavaa olisi siinä turvallisuudessa johon pelastustoimi voi osallistua.
Pelastustoimen painoarvon kasvattamisen avainsanoiksi Weckstén nostaa varautumisen ohjauksen ja varautumisen tukemisen hyvin laajasti yhteiskunnassa.
– Siinä on pelastustoimelle hyvää tonttia, jos vain ymmärretään toimia oikein.
Riskianalyysin kehittäminen ja toimintojen vaikuttavuuden arviointi ovat asioita, joiden pitää entistä paremmin ohjata pelastuslaitoksia. Helsingin pelastuslaitoksella asian eteen on jo tehty työtä.
– Helsingin riskianalyysi on aivan omalla tasollaan Suomessa. Se ei ole meidän, vaan aluehallintoviraston näkemys. Työ pitäisi jalkauttaa koko valtakuntaan, jotta saataisiin yhteneväiset arviointiperusteet sille, miten pelastustoimi pitää järjestää.
Pelastustoimi sinällään on pelastuskomentaja Wecksténin mielestä ”hyvällä tolkulla tällä hetkellä koko maassa”. Hänen huolensa kohdistuu siihen, miten suuremman kokoluokan onnettomuusriskeihin varaudutaan ja niitä estetään.
Työn sisältö uudistuu uusien vaatimusten mukaisesti. Tässä koulutus ja osaamisen hallinta ovat avainasemassa.
– Onhan palomiehen työ vuosien aikana kehittynyt teknisesti ja sisäisesti, mutta entistä laajempaa näkemystä tarvitaan. Painopisteet muuttuvat. Savusukellus- ja vesisukellusvalmiutta tarvitaan jatkossakin, mutta yhä harvemmin. Tilalle tulee muunlaisia tehtäviä, Weckstén sanoo.
Helsingissä Weckstén on nähnyt, että työn sisällön kehittäminen onnistuu.
– Olen erittäin tyytyväinen siihen, että henkilöstö on itse aktivoitunut. Paloasemilla keksitään toimintamalleja pelastustoiminnan lisäksi esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisyn puolelle. Hyviä ideoita ja malleja on tullut — menemme hyvään suuntaan.
Uudenmaan pelastuslaitoksen valmistelusta kerrotaan lisää syyskuussa ilmestyvässä Pelastusalan ammattilainen -lehdessä.
Kuvassa pelastuskomentaja Simo Weckstén Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen vesipelastuksen esittelytilaisuudessa Kauppatorin viereisellä Vironaltaalla toukokuussa 2015. Vesipelastustoiminta täytti silloin 60 vuotta.
