Etelä-Savossa sattui alkuvuonna tilanne, jossa pelastaja joutui elvytystilanteeseen yksin. Syrjäisessä kohteessa oli päihtyneitä henkilöitä ja metsästysaseita hauleineen.
Resurssipula ja säästöpaineet aiheuttavat vaaratilanteita hyvinvointialueilla. Etelä-Savossa on annettu ohjeistus, jonka mukaan ensihoito- ja monitoimiyksiköstä voidaan rauhallisena aikana pudottaa vahvuus yhteen henkilöön. Ohjeistus aiheutti vakavan vaaratilanteen, kun moniammatillisessa yksikössä yksin työskennellyt pelastaja Mikko Eronen joutui lähtemään keikalle yksin.
Ensihoidon kenttäjohtaja ja päivystävä palomestari olivat työvuoron alusta alkaen tietoisia siitä, että monitoimiyksikössä on vuorossa vain pelastaja. Kun yksikölle tuli tehtävänä kiireellinen kaatuminen, Eronen varmisti ensihoidon kenttäjohtajalta, että tehtävälle on turvallista ja mahdollista lähteä yksin.
Kesken matkan tehtävä vaihtui elvytykseksi. Siinä vaiheessa Eronen oli yhä matkalla yksin, mutta tällöin tehtävälle hälytettiin myös ensivasteyksikkö. Matkaa oli kuitenkin paljon, ja Eronen oli tehtäväpaikalla 15 minuuttia ennen toista yksikköä. Jo matka tehtäväpaikalle vaaransi sekä Erosen työturvallisuutta että muiden tienkäyttäjien turvallisuutta: Eronen joutui ajamaan hälytysajoa ja hoitamaan samanaikaisesti viestiliikennettä Virvellä ja kännykällä.
Tilanteen kokonaiskuva ja kaikki uhkatekijät paljastuivat vasta tapahtumapaikalla. Syrjäisessä kohteessa oli elottoman lisäksi kolme päihtynyttä henkilöä sekä runsaasti metsästysaseita ja aseiden panoksia.
Jo matka tehtäväpaikalle vaaransi sekä Erosen työturvallisuutta että muiden tienkäyttäjien turvallisuutta.
– Ihmiset olivat shokissa, kun kaveri oli eloton. He olivat onneksi valmiita ottamaan apua vastaan, Eronen kertoo.
Jos tilanne olisi mennyt oppikirjan mukaan, lääkärin konsultaation jälkeen potilasta ei olisi välttämättä alettu elvyttää. Ensivasteen viive oli liian pitkä, ja potilaalla oli sydänpysähdys.
– Aistin kuitenkin, että jotain voisi käydä, jos en ryhtyisi toimenpiteisiin. Vasta kun toinen yksikkö tuli paikalle, elvytys keskeytettiin. Tilanteessa oli pakko käyttää pelisilmää. En olisi voinut päihtyneille henkilöille todeta, että mitään ei ole tehtävissä.
Yksin työskentelevä pelastaja voi turvata vain elintoiminnot
Eronen alkoi ymmärtää tehtävän vaarallisuuden vasta keikan jälkeen. Hän jatkoi työvuoron loppuun, mutta kävi tilannetta läpi paikalle saapuneiden ensihoitajien kanssa.
– Ensin olin itse ajatellut, että tämä vain kuuluu työhön. Kokeneemmat ensihoitajat onneksi hoksasivat, että olen ollut tosi kovassa paikassa eikä tällaista kuulu kestää.
Nyt hän toivoisi, että yksin työskentely kiellettäisiin lailla. Tällä hetkellä Etelä-Savon hyvinvointialueella tehty ensihoidon palvelutasopäätös mahdollistaa yksin työskentelyn 16.8.–30.4. Etelä-Savon pelastuslaitoksen työsuojeluvaltuutettu Petri Suvimaa on käynyt keskusteluja työnantajan edustajien kanssa ja pyrkinyt muuttamaan ohjeistusta.
– Työntekijäpuolta ei ole haluttu kuulla enää ohjeen voimaantulon ja tämän tapauksen jälkeen. Kun ohje tuli voimaan, pelkäsimme, ettei mene pitkään, että jotain sattuu, Suvimaa huomauttaa.
Erosen tapaus oli vakava vaaratilanne, jossa uhat eivät kuitenkaan realisoituneet. Sekä Eronen että Suvimaa pohtivat, pitääkö jotain peruuttamatonta tapahtua ennen kuin työturvallisuusriskeihin todella havahdutaan.
”Yksin työskentelevä pelastaja ei voi tehdä muuta kuin pyrkiä turvaamaan elintoiminnot henkeä uhkaavassa tilanteessa.”
Yksin työskentely luo monia vaaranpaikkoja. Yksin työskentelevällä on vain hyvin rajalliset mahdollisuudet hoitaa potilasta, eikä potilasta voi edes kuljettaa jatkohoitoon. Jos monitoimiyksikössä työskentelee vain pelastaja, ei potilasta voi myöskään lääkitä.
– Yksin työskentelevä pelastaja ei voi tehdä muuta kuin pyrkiä turvaamaan elintoiminnot henkeä uhkaavassa tilanteessa, Eronen sanoo.
Suvimaa työsuojeluvaltuutettuna ihmettelee, miten yksin työskentely on tehty mahdolliseksi, kun palvelutasopäätöksen mukaan ensivastetoimintakin tulisi suorittaa kahdella henkilöllä. Säästöjäkään yksin työskentelemällä ei saavuteta, sillä paikalle pitää lähtökohtaisesti hälyttää myös tukiyksikkö. Syrjäisillä seuduilla etäisyydet ovat kuitenkin pitkiä, joten lisäavun saamisessa voi kestää huomattavan kauan.
Eronen nostaa esiin myös kansalaisten turvallisuuden.
– Emme pysty tarjoamaan lupaamaamme apua, jos olemme vuorossa yksin.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Jarno Heinilä
