Laajalle leviävät metsäpalot ovat yhä useammin mahdollisia ilmastonmuutoksen myötä.
Metsäpalot ovat työllistäneet pelastushenkilöstöä tuttuun tapaan kesän ajan. Mittavin tehtävä on ollut Jokilaaksoissa Kalajoella, jossa on taisteltu lähes 300 hehtaarille levinnyttä paloa vastaan. Lukuisat pelastuslaitokset lähettivät henkilöstöä ja kalustoa palon taltuttamiseksi, kertoo Jokilaaksojen pelastuslaitos.
Metsäpalossa voi ihon ja hengityksen kautta altistua terveydelle vaarallisille aineille. Pelastusopiston tutkija Juha Laitinen kertoo saaneensa huolestuneita yhteydenottoja, joissa on kiinnitetty huomiota metsäpaloissa toimivien suojavarustukseen.
— Edelleen tilanne on monin paikoin se, että metsäpalon sammuttajilla ei ole käytettävissä muuta kuin huoneistopaloon suunniteltuja palopukuja. Sammuttajat ovat työskennelleet metsäpalossa esimerkiksi alaosanaan raskaan palopuvun housut ja yläosanaan väliasu tai lyhythihainen paita, Laitinen toteaa.
Kevyt metsäpalopuku ja puhallinsuojain
Pelastusopisto julkisti kesän kynnyksellä ensimmäiset suosituksensa suojauksesta, joka vähentää sekä sammuttajan kemikaalialtistumista että lämpökuormaa metsäpalotehtävissä.
— Suosittelemme metsäpalopukua ja puhallinavusteista, yhdistelmäsuodattimella varustettua hengityksensuojainta, kertaa Laitinen.
Metsäpalopuvun alle puetaan pitkälahkeinen ja -hihainen tekninen alusasu. Housujen lahje kiristetään niin, ettei ilmavirta nouse iholle. Keveä pelastuskypärä, työkäsineet ja maastoon soveltuvat sammutuskengät täydentävät kokonaisuuden.
Metsäpalopukuun verrattuna huoneistopaloihin suunniteltu palopuku hikoiluttaa ja nostaa hengitystiheyttä, jolloin iho- ja hengitysaltistuminen kasvaa. Raskas huoneistopaloihin suunniteltu palopuku kohottaa myös enemmän syvälämpötilaa, jonka seurauksena sammuttajan toiminta-aika lyhenee verrattuna metsäpalopukuun.
Altistumisaika kuriin henkilöstön vaihdoilla
Palopuvun ja hengityksensuojaimen lisäksi Laitinen nostaa esiin muita seikkoja, jotka vähentävät henkilöstön kuormitusta ja altistumista.
— Sammuttajien kuormitusta voidaan vähentää erityisesti hyödyntämällä letkuselvityksissä mönkijöitä, pienoismetsäkoneita tai telakuorma-autoja. Kemialliset rajoitusaineet voivat myös helpottaa ja nopeuttaa rajoituslinjojen tekemistä ja jälkisammutuksessa hosat ja reppuruiskut vähentävät letkujen selvitystarvetta.
Tilanteen pitkittyessä on erittäin tärkeää huolehtia vaihtohenkilöstön saatavuudesta, jotta altistumisaikaa voidaan jakaa tasaisemmin ja sammuttajat pääsevät palautumaan.
Huollon merkitys korostuu myös — maastosta iholle keräytynyt noki pitää päästä pesemään nopeasti, koska noen imeytyminen ihoon loppuu vasta, kun nokikerros on pesty pois. Lisäksi puhtaiden varusteiden vaihtaminen katkaisee myös hengitystiealtistumisen vaatteista vapautuville palokaasuille.
Kuinka vakavasti sammuttaja altistuu terveydelle vaarallisille aineille, riippuu suojautumisen tason ja altistumisen keston lisäksi myös hyvin paljon työskentelyolosuhteista. Kurjimmat olosuhteet ovat usein heillä, joiden tehtävänä on pitää kiinni palon rajoituslinjoista.
— Testeissä olemme nähneet, että sopivan tuulen sattuessa hiilimonoksidipitoisuudet voivat etulinjassa nousta hyvin nopeasti huomattavan korkeiksi. Silloin puhallinavusteinen suojain ei enää riitä, vaan sammuttajalla tulisi olla paineilmahengityslaite. Liian korkeista hiilimonoksidipitoisuuksista varoittaa sammuttajille suositeltu hiilimonoksidi-ilmaisin.
Näytteenottoa keikkojen jälkeen
Pelastusopisto jatkaa tutkimusta metsäpalojen sammuttamisen työturvallisuudesta ja julkaisee jatkossa lisää suosituksia altistumisen ja kuormituksen ehkäisystä.
Tutkija Laitinen kehottaa pelastuslaitoksia omatoimiseen altistumistiedon keräämiseen.
— Pelastuslaitoksista kysytään usein, milloin palomiesten altistumista kannattaa mitata. Vastaus kuuluu, että juuri tällaisen Kalajoen tapaisen pitkittyvän keikan yhteydessä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sammuttajan uloshengitysilma- tai virtsanäytettä altistumisen jälkeen.
— Vastaisuuden varalle pelastuslaitosten olisi hyvä kehittää valmiuttaan näytteiden ottoon. Testaamisen kehittäminen motivoisi edelleen henkilöstöä tarkkailemaan suojautumistaan ja sen merkitystä oman terveyden kannalta. Jos sammuttaja on ollut jopa vuorokauden maastossa alttiina noelle ja lialle, näkyy virtsanäytteessä suojautumisen merkitys erittäin selvästi.
Kuva on Pelastusopiston kenttätestistä, jossa tutkijat selvittivät metsäpalon sammuttajien lämpökuormaa ja vaarallisille aineille altistumista. Kuva: Pelastusopisto.
Haaste pelastustoimelle: Metsäpaloriski tulee kasvamaan
Ilmastonmuutoksen myötä metsäpaloille suotuisten olosuhteiden arvioidaan yleistyvän Suomessa ja muualla Fennoskandiassa.
Metsäpaloriski tulee kasvamaan tulevaisuudessa, varoittaa usean tutkimuslaitoksen ja viranomaisen tuore raportti. Raportista uutisoi luonnonvarakeskus Luke.
Myös kansainvälisesti käydään huolestunutta keskustelua siitä, miten pelastustoimi voi varautua metsäpaloihin entistä paremmin, kertoo tutkija Juha Laitinen Pelastusopistolta.
— Kalajoen palo osoittaa sen, että iso palo maastossa on mahdollista myös Suomessa, jos tietyt olosuhteet ja sattumat osuvat kohdalle. Ulkomailla koetut metsäpalojen ongelmat voivat toteutua meilläkin.
Laitinen on vakuuttunut siitä, että laajojen palojen vaarallisuus ymmärretään pelastuslaitoksilla ja että sammuttajien työturvallisuutta pystytään kehittämään. Pelastusopiston tutkijat pyrkivät suosituksillaan ohjaamaan työturvallisuutta eteenpäin.
— Yleistyviin laajoihin metsäpaloihin tulee varautua päivittämällä sammuttajien varusteet ja työkalut, kehittämällä huoltotoimintoja sekä varmistamalla miehistön riittävyys, etteivät sammuttajien altistumisajat muodostu kohtuuttomiksi.
Palomiehen terveys vaarassa työnsä vuoksi
Palomiesten altistumisesta vaarallisille aineille, kuten syöpää aiheuttaville PAH-yhdisteille, on olemassa tutkittua kotimaista tietoa. Palomiehen työ on yksi syöpäalttiimmista ammateista.
Työterveyslaitoksen tutkimus osoitti, että palomiehen työssä tietyt altisteet ylittivät pahimmillaan suositellut raja-arvot monikymmenkertaisesti. Esimerkiksi bentseenipitoisuudet olivat suurimmillaan 10-kertaiset, furfuraalipitoisuudet 3,8-kertaiset ja akroleiinipitoisuudet 40-kertaiset verrattuna HTP-arvoon eli haitalliseksi tunnettuun pitoisuuteen.
Testien mukaan eniten altistuneet savusukeltajat saavat niin korkeita altistusmääriä, että tilannetta voi hyvin verrata tapaturmaiseen hetkelliseen altistukseen.
Palomiehet altistuvat paitsi savusukelluksessa, myös muuten tilannepaikalla, jälkiraivaustöissä, palatessaan paloasemalle sekä varusteiden jälkihuollossa ja varusteiden säilytystiloissa. Altistumista tapahtuu hengitysteiden, ihon sekä ruoansulatuskanavan kautta.
Tutkimuksessa altistuminen oli sitä luokkaa, että tutkijat suosittelivat pelastuslaitoksien ryhtyvän välittömästi toimiin altistumisen vähentämiseksi. Palomiehet tulisi myös ilmoittaa ASA-rekisteriin eli syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ammatissaan altistuvien rekisteriin.
Palomiesten altistumistutkimuksen tulokset ja suositukset valmistuivat 2016. Tutkimus käynnistyi SPALin aloitteesta ja sitä rahoittivat Palosuojelurahasto, Työsuojelurahasto ja Työterveyslaitos. Hankkeeseen osallistui useita pelastuslaitoksia ja pelastusalan järjestöjä.
Palomiesten ilmoittaminen ASA-rekisteriin yksinkertaistui
Työnantajilla on velvollisuus ilmoittaa syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien työntekijöiden tiedot Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin.
Rekisterin tarkoitus on tunnistaa syövälle altistavien aineiden käyttö työpaikoilla, vähentää työntekijöiden altistumista näille aineille sekä tuottaa aineistoa työterveyden ja työsuojelun käyttöön.
Viime vuonna tulleen muutoksen myötä palomiesten ilmoittaminen ASA-rekisteriin yksinkertaistui. Yksi ilmoitettava työmenetelmä kohdistuu suoraan pelastustoimeen: työ, johon liittyy altistuminen palamisprosesseissa syntyville tai syntyneille syöpävaarallisille aineille. Työterveyslaitoksen ohjeissa työmenetelmä koskee palomiehiä, palotutkijoita, palokouluttajia, varustehuoltajia ja jälkivahinkosaneeraajia.
Kun työntekijä ilmoitetaan rekisteriin työmenetelmän perusteella, ei ilmoituksessa eritellä yksittäisiä altistavia aineita. Poikkeuksena ovat erikoistilanteet, kuten rakennuspalot, joissa sammuttajat altistuvat asbestille tai teollisuuspalot, joissa altistutaan tavanomaisesta poikkeaville syöpävaarallisille kemikaaleille.
Työnantajien tulee ilmoittaa altistuvista henkilöistä tiedot ASA-rekisteriin vuosittain maaliskuun loppuun mennessä.
