Toukokuussa järjestetty vesisukelluskurssi yhdisti ensimmäistä kertaa Helsingin, Uudenmaan ja Pirkanmaan pelastuslaitokset sekä Rajavartiolaitoksen. Alueellinen yhteistyö tuo kaivattuja lisäresursseja, sillä Pelastusopisto järjestää vain yhden sukelluskurssin vuodessa.
Helsingin pelastuskoulun järjestämän yhdeksänviikkoisen vesisukelluskurssin opetuksesta pääosa tapahtui pääkaupunkiseudulla. Viikon verran harjoiteltiin myös Pirkanmaalla. Kurssille osallistui kaikkiaan 19 pelastajaa, ja 16 heistä lopulta myös valmistui.
Helsingin pelastuskoulun järjestämällä kurssilla olivat mukana Helsingin, Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan ja Pirkanmaan pelastuslaitokset sekä Rajavartiolaitos.
Helsingin, Espoon, Vantaan ja Porvoon pelastuslaitosten välillä yhteistyötä on ollut ollut jo pitkään, mutta Pirkanmaan pelastuslaitos ja myös Rajavartiolaitos olivat nyt mukana ensimmäistä kertaa.
– Yleensä kurssilla on 12 oppilasta, mutta nyt saatiin kertaheitolla katettua aika hyvin myös Uudenmaan sukeltajatarpeet, sanoo kurssin vastuuopettajana toiminut palomestari Janne Taskinen Helsingin pelastuslaitokselta.
Kurssilla noudatettiin tismalleen samaa opintosuunnitelmaa kuin Kuopion Pelastusopistossakin.
– Sen lisäksi hieman myös syvensimme oppilaiden osaamista. Aamupäivisin opiskeltiin sukeltamisen anatomian ja fysiologian perusteita luennoilla ja iltapäivisin mentiin altaalle. Vasta kun jokainen oppilas oli oppinut hallitsemaan sukeltamisen perusteet riittävästi altaassa, menimme harjoittelemaan etsintätekniikoita avoveteen, Taskinen kertoo.
Ammattisukeltajia tarvitaan kaikkialla Suomessa
Taskinen muistuttaa, että avovedessä on allasta vaativammat olosuhteet. Avovedessä vastaan tulee arvaamattomia yllätyksiä.
– Avoveteen sukeltaja menee myös yksin. Vieressä ei ole kaveria auttamassa, jos tulee ongelmia, hän sanoo.
Jokaisesta kurssille oppilaita lähettäneestä laitoksesta mukana seurasi myös kouluttaja.
– Myös merellisestä rajavartioinnista huolehtiva ja sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos tarvitsee riittävän osaavia pelastussukeltajia, Taskinen korostaa.
Paitsi että Pelastusopiston resurssit riittävät vain yhteen vesisukelluskurssiin vuodessa, sieltä puuttuu Taskisen mukaan myös varsinainen sukeltamisen vastuuopettaja. Ammattisukeltajien tarve on kuitenkin Taskisen mukaan kova koko valtakunnassa.
– Yksi merkittävä syy tähän koulutustarpeeseen on eläkepoistumat. Päteviä sukeltajia etenee pelastuslaitoksilla myös esimiestehtäviin, ja osa vaihtaa työpaikkaa. Tämän takia pelastuslaitokset ovat olleet vähän pakotettujakin järjestämään näitä kursseja. Teemme näitä jatkossakin hyvässä yhteistyössä Kuopion Pelastusopiston kanssa, Taskinen sanoo.
Vesisukeltajien kokonaismäärä on laskenut
Pari vuotta sitten kaikilla Suomen pelastuslaitoksilla oli noin 500 pätevyyden hankkinutta sukeltajaa.
– Siitä määrä on hiukan laskenut. Vuosittain tarvittaisiin vähintään parikymmentä uutta sukeltajaa lisää. Jokaisella hyvinvointialueella on kuitenkin omanlaisensa toimintaympäristöt. Tällaiset eri alueiden yhteiset kurssit ovat erinomainen paikka oppia uusia juttuja naapurilta, Taskinen sanoo.
Taskisen mukaan alueiden yhteisten vesisukelluskurssien määrää voitaisiinkin nostaa yhdestä kahteen joka vuosi.
”Eri alueiden yhteiset kurssit ovat erinomainen paikka oppia uusia juttuja naapurilta.”
Janne Taskinen
Pirkanmaan pelastuslaitoksen lisäksi myös Rajavartiolaitoksella on kova tarve saada lisää sukeltajia omiin tarpeisiinsa.
Taskinen uskoo, että Pelastusopistolla järjestetään jatkossakin vain yksi vesisukelluskurssi vuosittain, vaikka koulutuksen määrän lisäämistä sinne onkin toivottu.
– Pelastusopiston kurssille otetaan vain 12 oppilasta, ja se ei vastaa nykyistä tarvetta. Kun pelastustoimialueet kouluttavat sukeltajia itse omiin tarpeisiinsa, kurssien laadukkuus pitää pystyä myös auditoimaan ja arvioimaan objektiivisesti, hän korostaa.
Vesisukeltamista tehdään ilman työparin turvaa
Taskisen mukaan monesti unohtuu, että kemikaali- ja savusukeltamiseen verrattuna juuri vesisukeltaminen on suurimman riskin tehtävä.
– Kemikaali- ja savusukeltamisessa pelastaja voi aina perääntyä, jos olosuhde on liian vaativa. Sen sijaan vesisukeltamisessa kaikki kiinnijuuttumisten ja laiterikkojen kaltaiset ongelmat pitää pystyä ratkaisemaan siellä veden syvyydessä. Kun pelastustoimessa lähes kaikki muut työtehtävät tehdään parityöskentelynä, vesisukeltaminen tehdään lähestulkoon aina yksin. Ongelman tullessa kukaan ei ole vieressä auttamassa.
Myös sukeltajien lääkärintarkastuksiin Taskinen kaipaa lisää osaamista.
– Kaikkien pelastuslaitosten pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että lääkärintarkastus olisi aina suunnattu nimenomaan ammattisukeltajille eikä harrastussukeltajille. Tässä on valtakunnallisesti todella iso hajonta. Suomessa ei ole hirveän monta lääkäriä, jotka pystyvät tekemään tarkastuksen luotettavasti juuri ammattisukeltajalle.
Sukeltajia tarvitaan lisää, mutta jokaista palomiestä ei kannata kouluttaa vesisukellukseen
Pirkanmaan pelastuslaitoksen vesisukellusvastaavana toimiva palomestari Pasi Saari sanoo, että lukumääräisesti sukeltajia on Pirkanmaalla hyvin, mutta sukeltajien ikääntymisen takia valmiuden pitäminen alkaa käydä haasteelliseksi.
– Vähintään kaksi uutta sukeltajaa tarvitsisimme joka vuosi, jotta saisimme korvattua iän tai muiden tehtävien myötä sukellusreserviin siirtyviä, Saari sanoo.
Pirkanmaan pelastuslaitoksella on tällä hetkellä kaikkiaan 56 sukeltajaa, heistä kolme on pätevöitynyt tänä vuonna. Kaksi heistä valmistui toukokuussa yhteiseltä kurssilta Uudenmaan kanssa, ja yksi on käynyt Kuopion Pelastusopiston kurssin. Myös Puolustusvoimat kouluttaa ammattisukeltajia.
Saaren mukaan Pirkanmaan pelastuslaitos saa vuosittain 30–50 vesipelastustehtävää. Vaikka sukeltajien hälytystehtävät painottuvatkin kesäaikaan ja uimarannoille, tehtäviä riittää ympäri vuoden.
– Vesisukeltaja tarvitsee ihan oman erikoiskoulutuksensa. Jos vesisukelluskurssi sisällytettäisiin pelastajakoulutukseen, pääsyvaatimukset sinne tulisivat liian koviksi, eikä tämä olisi edes tarpeellista tai järkevää. Voit olla hyvä palomies, vaikka et olisikaan sukeltaja. Vesielementti ei myöskään kaikille sovi, Saari painottaa.
”Vähintään kaksi uutta sukeltajaa tarvitsisimme joka vuosi, jotta saisimme korvattua sukellusreserviin siirtyviä”
Pasi Saari
Keväistä ”Helsingin kurssia” Saari kehuu muun muassa sen Pelastusopiston kurssia pidemmän keston takia.
– Tämä mahdollisti hiukan enemmän harjoituksia ja sukeltamista. Kurssin opetus oli myös oppilaslähtöistä, mikä on tarpeen esimerkiksi silloin, kun oppilas tarvitsee hieman enemmän kertausta. Jos sukellusoppilaalle tulee vaikkapa korvasairaus tai muita terveysongelmia kurssin aikana, hän ei heti joudu keskeyttämään opiskeluaan. Myös Sotilaslääketieteen keskuksen teorialuennot olivat tärkeitä. Oman lisäarvonsa kurssille antoi myös Rajavartiolaitoksen mukanaolo.
Vaikka alueelliselle sukeltajakoulutukselle on selkeä tarve, Saari toivoo, että Pelastusopisto ottaisi vahvemman roolin koulutuksen kokoavana voimana.
– On tärkeää, että kaikki menisivät saman opintosuunnitelman mukaan, jotta koulutus olisi yhteneväistä koko maassa eikä tulisi laitoskohtaisia malleja, Saari sanoo.
Teksti: Timo Kiiski
Kuvat: Janne Taskinen
