Suomessa on käsillä pelastajapula ja haastava taloustilanne. Kysyimme sisäministeri Mari Rantaselta ja pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakalta, millaisia ratkaisuja pelastusalan ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi tehdään.
Miten pelastustoimen resurssit turvataan tässä taloustilanteessa?
Sisäministeri Mari Rantanen: ”Julkisen talouden tilanne on senkaltainen, että rahaa joudutaan hyvin tarkoin käyttämään ja hyvinvointialueiden rahoitusta ja kustannusten kasvua joudutaan leikkaamaan. Rahoitus tulee hyvinvointialueelle yleiskatteellisena, joten hyvinvointialueella on vastuu rahan käyttämisestä. Hyvinvointialueen tulee pystyä priorisoimaan se, että ihmiset saavat hädän hetkellä apua sillä rahoituksella, mikä sinne annetaan.”
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka: ”Toivomme vahvasti, että hyvinvointialueilla keskitytään erityisesti operatiivisen toiminnan ylläpitämiseen ja nähdään se tärkeänä muuttuvassa toimintaympäristössä. Kokonaisuudessa hallitus on tehnyt historialliset satsaukset pelastustoimeen, minkä avulla pystymme varmistamaan, että meillä on tulevaisuudessa riittävästi ammattitaitoisia pelastajia.”
Pystytäänkö koulutuspaikkojen määrä turvaamaan myös tulevaisuudessa?
Rantanen: ”Toiveena seuraavalle hallitukselle on, ettemme ajaudu takaisin tilanteeseen, jossa koulutusmäärä ei vastaa tosiasialliseen tarpeeseen. Juoksemme nyt kiinni puutteita, joita koulutusmääriin on päässyt tulemaan. Siinä mielessä tässä kohtaa voi olla tyytyväinen, mutta henkseleitä ei kannata paukuttaa, sillä työn täytyy jatkua myös tulevaisuudessa.”
Hallitusohjelmaan on kirjattu myös pelastusalan työturvallisuushanke. Millä aikataululla tämä toteutuu?
Rantanen: ”Tällainen hanke on ollut jo pitkään alan toiveissa. Se on osa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tehtävää Hyvän työn ohjelmaa, joka on tarkoitus saada valmiiksi tällä hallituskaudella.”
Kohvakka: ”Hankkeen esiselvitysvaihe on parhaillaan käynnissä. Tätä on tärkeää tehdä yhtä aikaa koko hyvinvointialueen henkilöstön osalta ja etsiä synergiaetuja sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Odotamme, että hankkeen kautta saamme työkaluja sekä hyvinvointialueille että kansalliseen tarkasteluun.”
Miten lainsäädännön muutostyö etenee ensihoitajiin kohdistuvan väkivallan osalta?
Rantanen: ”Rikoslakiasiat kuuluvat oikeusministeriölle. Siellä käsitellään sekä ensihoitajiin kohdistuvan väkivallan rinnastamista virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen että sinivilkkusabotaasin kriminalisointia Ruotsin-mallin mukaisesti. Hanke on ajoitettu vuodelle 2025. Näen hyvin tärkeänä, että nämä kentän pitkään toivomat muutokset saataisiin viimein lainsäädäntöön. Sillä on oma merkityksensä siihen, millä tavoin tässä maassa suhtaudutaan siihen, että työssä olevaa auttajaa pahoinpidellään. Meilläkin se pitäisi ruveta katsomaan enemmänkin hyökkäykseksi yhteiskuntaa kuin yksilöä kohtaan.”
Pelastajien ja hätäkeskuspäivystäjien koulutusta aiotaan kehittää tällä hallituskaudella. Millaisin keinoin?
Rantanen: ”Kuten hallitusohjelma linjaa, ammattikorkeakoulututkintoa pelastajille ei ole tulossa. Muut kehittämislinjat ovat vielä päättämättä. Kaikessa koulutuksessa on syytä ottaa huomioon toimintaympäristön muutokset ja muokata sisältöjä niiden mukaisesti.”
Kohvakka: ”Oppilaitokset kehittävät perustyönään koulutusta jatkuvasti, ja näin on tarkoitus jatkaa. Totta kai voimme tarkastella myös tutkintorakenteeseenkin liittyviä asioita, mutta tällä hetkellä keskeinen fokus on toimintaympäristön muutoksessa.”
Pelastusalalla käydään kuumaa keskustelua ikääntyvien pelastajien työkyvystä ja erilaisista työuramalleista. Miten alaa voisi kehittää niin, että pelastajien ei tarvitsisi jäädä yhteiskunnallekin kalliille työkyvyttömyyseläkkeille tai vaihtaa kokonaan alaa? Onko se koulutuskysymys?
Rantanen: ”Sekä henkisestä että fyysisestä työkyvystä on huolehdittava läpi työuran. Meidän pitäisi myös enemmän hyödyntää mahdollisuuksia esimerkiksi kevennettyyn työhön leikkauksen jälkeen. Nykyään meillä on kuitenkin paljon kehittyneitä sammutusmenetelmiä, jotka eivät vaadi savusukeltamista, vaan pelastajat voivat tehdä työtään ulkopuolella. Voi olla, että jossain kohtaa on myös tarve opiskella lisää, tai organisaation tulee kouluttaa työn ohella. Tässä tarvitsee ottaa huomioon monta asiaa, eikä tämä ole pelkällä koulutuksella ratkaistavissa.”
Kohvakka: ”On sekä työntekijän, työnantajan että yhteiskunnan etu, että työuraa voi jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista. Erityinen velvoite meillä järjestelmän kehittäjillä ja työnantajilla on siinä, kuinka valjastamme kokemuksen tuoman timantinkovan osaamisen mahdollisimman hyvin tulevaisuuden tarpeisiin ja alan kehittämiseen.”
”Kuinka valjastamme kokemuksen tuoman timantinkovan osaamisen mahdollisimman hyvin tulevaisuuden tarpeisiin.”
Pelastusylijohtaja Kimmo kohvakka
Keskustelussa on noussut esiin osaamisen lisääminen ja kouluttautuminen. Nyt kun aikuiskoulutustuki poistuu, miten varmistetaan, että alalla riittää tekijöitä erilaisissa tehtävissä? Esimerkiksi huomattava osa hätäkeskuspäivystäjistä on valmistunut aikuiskoulutustuen turvin.
Rantanen: ”Ymmärrän huolen aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta, mutta kuten on tuotu esiin, kyse on usein henkilöistä, joilla on jo tutkinto. Tässä taloustilanteessa herää kysymys, kuinka monta tutkintoa yhteiskunnan tuella voi tehdä. Aikuiskoulutustuki ei ole erityisen vanha keksintö, ja ennen sitäkin ihmiset ovat vaihtaneet alaa ja opiskelleet eteenpäin.”
Kohvakka: ”En pidä yhtä tekijää ratkaisevana, varsinkaan kun se koskee kaikkia yhteiskunnassa. Minulla on vahva luotto siihen, että pelastusala kiinnostaa ihmisiä jatkossakin. Emme kuitenkaan voi tuudittua perinteisiin vetovoimatekijöihin ja alan arvostukseen. Tarvitsemme tukea sille, että työuralle rakennetaan vaihtoehtoisia mahdollisuuksia kehittyä.”
Hyvinvointialueiden taloustilanne on erittäin tiukka. Tulisiko hyvinvointialueiden määrää vähentää yhdistämällä alueita?
Rantanen: ”Mielestäni on liian aikaista tässä kohtaa arvioida sitä. Nyt pitäisi keskittyä siihen, että toiminta saadaan kunnolla käyntiin ja varmistetaan hyvät palvelut. On totta kai selvää, että jossakin kohtaa meidän tarvitsee arvioida, miten voimme varmistaa mahdollisimman kustannustehokkaasti palvelut suomalaisille.”
”Henkilökohtaisena mielipiteenäni olen jo vuosia sitten esittänyt kysymyksen, pitäisikö kaikkien sinivilkkuviranomaisten olla saman hallinnon alla.”
SISÄMINISTERI MARI RANTANEN
Pelastusalan toimijat ovat pohtineet valtiollistamista yhtenä vaihtoehtona pelastustoimen järjestämiselle. Onko pelastustoimen paikka jatkossakin hyvinvointialueella vai tulisiko se siirtää valtiolle?
Rantanen: ”Tämänkään arvioinnin aika ei ole vielä, eikä asiaa ole syytä hämmentää enempää. Henkilökohtaisena mielipiteenäni olen jo vuosia sitten esittänyt kysymyksen, pitäisikö kaikkien sinivilkkuviranomaisten olla saman hallinnon alla synergia- ja koulutuskysymysten vuoksi.”
Kohvakka: ”Hyvinvointialueuudistuksen tarkoitus oli luoda pohja, jossa pelastustoimen palveluiden kehittäminen on aiempaa paremmin mahdollista. Nyt on ehdottomasti annettava aikaa ja mahdollisuudet tarkastella, miten kokonaisuus on onnistunut, saavutetaanko tavoitteet ja ja kehittyvätkö pelastustoimen palvelut.”
Teksti:Maarit Krok
Kuvat: Jetro Stavén ja Heikki Räisänen / Raeven Visual
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehden numerossa 2/2024.
Lue myös:
Pelastustoimella on uudet valtakunnalliset tavoitteet – Keskiössä rakenteet ja resurssit
Sisäministeri Rantanen: Lainsäädännön tulee näyttää, ettei yhteiskunta hyväksy väkivaltaa auttajia kohtaan
