Valtion rahoituksen myötä Helsingin Pelastuskoulun rooli muuttui yhden pelastuslaitoksen rekrytointikanavasta valtakunnalliseksi oppilaitokseksi.
Helsingin Pelastuskoululla eletään uudessa tilanteessa, sillä elokuussa aloitti kaksi uutta pelastajakurssia aiemman yhden sijaan. Näillä pelastajakursseilla opiskelee nyt yhteensä 36 opiskelijaa. Aikaisemmin lukuvuosi on käynnistynyt yhdellä 17 opiskelijan kurssilla.
Pelastuskoulu siirtyi Helsingin kaupungin budjetista valtion rahoittamaksi tämän vuoden alussa. Ratkaisu oli osa hallituksen päätöstä nostaa pelastajatutkinnon aloituspaikkamääriä Pelastusopistolla Kuopiossa ja Helsingin Pelastuskoulussa, ja siten vastata valtakunnalliseen pelastajapulaan. Pelastuskoulussa päätös näkyi sisään otettavien opiskelijamäärän tuplaamisena.
— Kun Pelastuskoulu aikaisemmin toimi Helsingin pelastuslaitoksen rekrytoinnin väylänä, jatkossa meiltä valmistuvat pelastajat työllistyvät pelastusalalle valtakunnallisesti, kuvaa rehtori Sanna Aivio oppilaitoksen toiminnan muutosta.
Pelastajapulan ratkaisussa Pelastuskoulu kouluttaa pelastajia Uudenmaan, Etelä-Suomen ja myös muun maan tarpeisiin.
Pelastuskoululle koulutettavien määrän kasvu on Aivion mukaan tarkoittanut ensisijaisesti tarkkaa etukäteissuunnittelua niin pedagogiikan kuin opettajaresurssien näkökulmasta.
— Yksi merkittävä uusi asia on se, että lähiopetus ja käytännön harjoitukset tulee saada sujuvasti toimimaan samansisältöisinä kahdelle toteutukselle, opetussuunnitelman sisältöjä noudattaen sekä opiskelijoiden yksilöllisiäkin tarpeita huomioiden.
Opiskelijat hyvin motivoituneita
Pelastuskoulun opetussuunnitelma noudattaa Pelastusopiston opetussuunnitelmaa, omalla toimintasuunnitelmalla toteutettuna. Oppilaitoksilla on toisiaan vastaava hakumenettely. Elokuussa aloittaneille Helsingin kursseille hakijoita oli 147. Kummassakin oppilaitoksessa opintoihin pääsi 25 prosenttia hakijoista.
Rehtori Aivion mielestä pelastajakoulutuksen hakijamäärää ei voi suoraan peilata alan kiinnostavuuteen samalla tavalla kuin joillain toisilla ammattialoilla. Hakuprosessiin lähtevät ovat lähes poikkeuksetta pohtineet hakua vakavasti ja ovat saattaneet hakea opintoihin useampaankin kertaan. Hakijat ovat myös hyvin tietoisia valintaperusteista, eivätkä lähde hakemaan edes ennen kuin ovat valmistautuneet testeihin.
— Pelastusalalle haluavat ottavat tarkasti selvää valintakriteereistä ja etenkin fyysisistä edellytyksistä. Usein hakijat valmistautuvat testeihin pitkään, vuosienkin ajan, Aivio sanoo.
— Koulutuksen alkaessa opiskelijoiden motivaatio ja sitoutuneisuus vahvistuu edelleen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että opintojen keskeytykset ovat hyvin harvinaisia.
Pelastusalan koulutukseen hakeutuvia houkuttelee työn monipuolisuus, hyvä työllisyystilanne, pelastajan ammatin arvostus ja työn luonne sekä etenemismahdollisuudet, mutta Aivio tunnistaa myös uudenlaisen arvoajattelun.
— Tänä päivänä hakijat voivat miettiä tarkastikin työnsä merkityksellisyyttä ja myös luontevia polkuja jatkokouluttautua myöhemmässä vaiheessa elämäänsä. Osalla saattaa olla kiinnostusta viranomaistyöhön ylipäänsä tai heillä on jo aiempaa koulutustaustaa tai osaamista, jota haluavat hyödyntää pelastajan ammatissa. Monet hakijat ovat hyvin valveutuneita ja tietoisia siitä, millaisen urapolun tulevat rakentamaan.
Aivio aloitti rehtorina
Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta valitsi Sanna Aivion Pelastuskoulun uudeksi rehtoriksi kesäkuussa. Hän aloitti virassaan elokuun alussa.
Aivio työskenteli aiemmin Stadin ammatti- ja aikuisopistossa koulutuspäällikkönä. Stadin AO on toteuttanut Helsingin pelastuslaitokselle sote -alan perustutkinnon, perustason ensihoidon oppisopimuskoulutusta, jonka Pelastuskoulusta valmistuneet ovat suorittaneet ennen Helsingin pelastuslaitoksen työtehtäviin siirtymistä. Vuosien yhteistyön kautta pelastusala on tullut Aiviolle yhä tutummaksi.
— Aloitus on ollut työn täyteinen, etenkin kun se sattui samaan aikaan lukuvuoden käynnistymisen ja opiskelijamäärän tuplauksen kanssa. Tiesin ennalta, että pelastuskoulussa, kuten pelastuslaitoksillakin, on vahva yhteisöllinen henki, ja tämä tunne on osoittautunut todeksi heti alusta asti.
Teksti: Mikko Terävä
Pääkuva: Juha-Pekka Laakso, arkistokuva