Pelastusalalla ja ensihoidossa kohdattu epäasiallinen käytös heikentää henkilöstön hyvinvointia ja motivaatiota. Ratkaisun avaimet löytyvät työyhteisöistä itsestään.
Pelastusopiston Nollatoleranssi-hankkeen tulokset osoittavat, että häirintä ja epäasiallinen kohtelu ovat yleisiä pelastusalalla ja ensihoidossa. Hankkeen kyselyyn vastanneista noin puolet oli kohdannut epäasiallista tai väkivaltaista käytöstä. Valtakunnalliseen tutkimukseen osallistui tuhat vastaajaa pelastusalan eri organisaatioista ja työtehtävistä syksyllä 2024.
Epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun kokemukset olivat yhtä yleisiä sekä organisaation sisällä että ulkopuolella. Vastaajista 52 prosenttia oli kohdannut vähintään yhden tällaisen tilanteen työyhteisönsä sisällä ja yhtä moni ulkopuolella viimeisen vuoden aikana.
Yleisimmät epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun muodot olivat vihamielisyys ja verbaalinen väkivalta. Neljännes vastaajista oli kohdannut syrjintää organisaation sisällä.
Tuloksia tarkasteltaessa on tutkijoiden mukaan huomioitava, että epäasiallista tai väkivaltaista käytöstä kohdanneet ovat todennäköisesti vastanneet kyselyyn herkemmin kuin ne, joilla tällaisia kokemuksia ei ole.
Kyselyn tuloksissa näkyy projektipäällikkö Oliver Saalin mukaan se, että pelastusala on tehtäviltään ja toimijoiltaan hyvin monimuotoinen. Tämä heijastui myös tutkimuksen toteuttamiseen.
– Asiantuntijoiden kommenttien pohjalta onnistuimme rakentamaan mittaristoja, jotka soveltuvat alan kaikille toimijoille. Se osoittautui kuitenkin odotettua haasteellisemmaksi, kertoo Saal.
Ensihoitajat kokivat pelastajia enemmän työpaikan ulkopuolella esiintyvää epäasiallisuutta työtehtävissään. Mahdollinen selitys voi yksinkertaisesti olla se, että ensihoitajilla on suurempi määrä asiakas- ja potilaskohtaamisia.
Sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja: naiset ilmoittivat hieman enemmän häirintäkokemuksia, mutta ero miehiin oli pieni.
Yleisimmät epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun muodot olivat vihamielisyys ja verbaalinen väkivalta. Neljännes vastaajista oli kohdannut syrjintää organisaation sisällä.
Epäasiallinen kohtelu voi ilmetä työpaikalla monin tavoin. Työyhteisön sisällä tyypilliset esiintymismuodot ovat vihamielisyys, verbaalinen väkivaltaa ja syrjintä, jotka näkyvät esimerkiksi tunnustuksen antamisen puutteena, tiedon pimittämisenä sekä nolaamisena tai ärsyttämisenä vuorovaikutustilanteissa.
Asiakkaiden, potilaiden ja sidosryhmien kanssa kohdatessa korostuvat verbaalinen väkivalta ja uhkailu, kuten äänen korottaminen, huutaminen, kiroilu, loukkaukset ja uhkaavat eleet.
Noin puolet väkivaltaista kohtelua tai häirintää kohdanneista työntekijöistä ilmoitti tapahtumien vaikuttaneen työmotivaatioon, johtaneen sairauslomaan tai tehtävien vaihtoon. Useat kokivat ahdistusta, masennusta, uupumusta tai muita psyykkisiä oireita.
Epäasiallinen kohtelu ei jää vain yksilön murheeksi, vaan se vaikuttaa koko työorganisaatioon.
– Epäasiallisuudet ja väkivaltaisuudet aiheuttavat stressiä, mikä on osoitettu vähentävän työhön sitoutumista sekä nostavan riskiä työuupumukselle ja mielenterveyden ongelmille. Esimerkiksi Iso-Britanniassa työpaikkakiusaaminen on arvioitu maksavan terveyspalvelujen järjestelmälle jopa kaksi prosenttia vuosibudjetista. Kustannus syntyy tehokkuuden vähentymisen, sairauslomien ja irtisanoutumisten kautta, kuvailee Saal.
Työpaikan sisäisten häirintä- ja syrjintäongelmien ratkaisemisen suurimmiksi esteiksi koetaan organisaation ja johdon osaamisen ja tuen puute. Avoin keskustelukulttuuri, luottamuksen rakentaminen, toimivat raportointikanavat ja yhteiset pelisäännöt voivat parantaa työilmapiiriä.
Tutkijat haastavat pelastusalan ja ensihoidon työyhteisöjä vahvistamaan yhteisöllisyyttä sekä keskustelemaan avoimesti asiallisen ja häirinnäksi koetun käytöksen rajoista.
– Keskiössä on turvallisen ympäristön rakentaminen, ja tähän työhön tarvitaan mukaan kaikki työyhteisön jäsenet, Saal toteaa.
– Jokaisen työntekijän ja vapaaehtoistoimijan tulisi kokea, että hän voi nostaa esiin kokemiaan epäkohtia ilman pelkoa vastatoimista. Joskus epäasiallisesti käyttäytyvät ei välttämättä osaa korjata käyttäytymistään, jos hänelle ei anneta mahdollisuutta oppia tilanteesta.
Tutkijat haastavat pelastusalan ja ensihoidon työyhteisöjä vahvistamaan yhteisöllisyyttä sekä keskustelemaan avoimesti asiallisen ja häirinnäksi koetun käytöksen rajoista.
Asiakas- ja potilasväkivallan hallinta vaatii omia toimenpiteitä, koska ympäristö on erilainen kuin organisaation sisällä. Työntekijöillä on usein arvokasta käytännön kokemusta tehokkaista keinoista. Työpaikkojen kannattaakin hyödyntää henkilöstön esityksiä.
Nollatoleranssi-hankkeen projektipäällikkö Saal toteaa, että vaikka asiakasväkivalta ja työyhteisön sisäiset epäasiallisuudet ovat osittain eri ilmiöitä, niillä on myös yhteisiä piirteitä.
– Molemmissa ympäristöissä ongelmaksi muodostuu vuorovaikutustilanne, jossa henkilö syystä tai toisesta käyttäytyy toista kohtaan tavalla, joka ei ole hyväksyttävää. Myös asiakasväkivallan tutkimuksissa ensihoitajat itse ovat ehdottaneet vuorovaikutuskoulutusta, joten häirintää ehkäisevät toimet eivät välttämättä poikkea kovinkaan paljon.
Kyselyyn vastanneet pelastusalan ja ensihoidon toimijat kokevat, että uhka- ja väkivaltatilanteista ilmoittaminen on usein tehotonta tai vaikeaa. Jos työntekijä tekee ilmoituksen, mutta lopputulos ei ole tyydyttävä, se voi vähentää halukkuutta raportoida tapauksia jatkossa.
Organisaatioiden on tärkeää huolehtia, että ilmoituskanavat ovat helppokäyttöisiä ja että ilmoitukset johtavat näkyviin toimiin.
Teksti: Mikko Terävä
Kuva: Istock, Pixabay
- Tutustu Pelastustoimen nollatoleranssi syrjinnälle ja häirinnälle – faktaa vai fiktiota? -tutkimushankkeeseen Pelastusopiston verkkosivulla
