Pelastusalan ammattilaiset eivät ole immuuneja kuormittaville tilanteille. Ensilinjan auttajien vertaisverkkotuki tuo apua matalalla kynnyksellä.
Pelastustoimen ja ensihoidon ammattilaiset tekevät työtä, jossa on lukuisia erilaisia kuormitustekijöitä. Kokonaiskuormaa voivat kasvattaa myös yksityiselämän haasteet.
– Työ vaikuttaa siviilielämään ja siviilielämä työhön, Saku Sutelainen huomauttaa.
Hän toimii projektipäällikkönä Suomen Palopäällystöliiton maaliskuun lopussa päättyvässä MentalFireFit-hankkeessa, jonka tarkoitus on edistää henkisen työsuojelun huomioimista ja jatkuvuutta pelastustoimessa. Hankkeen aikana on toteutettu muun muassa posttraumatyöpajoja, joille on luvassa jatkoa myös tänä vuonna.
Oma osa-alueensa on Ensilinjan auttajien vertaisverkkotuki. Se on anonyymi keskustelualusta, jossa on mahdollisuus sekä yksilö- että ryhmäkeskusteluihin.
Palvelu sai alkunsa ensimmäisenä koronavuonna. Toiminta rakennettiin Mieli ry:n Tukinet-palveluun, jossa anonyymi keskustelu on mahdollista sijainnista riippumatta.
– Se oli reagointia korona-ajan lisääntyneeseen kuormitukseen, Sutelainen kertoo.
– Chat-palveluun päädyttiin oikeastaan myös sen takia, että keskustelua voi käydä täysin anonyymisti. Joidenkin mielestä on helpompi kirjoittaa, ja jollekin puhuminen kasvokkain on helpompaa. Tämä palvelu antaa yhden vaihtoehdon ja lisätyökalun asioiden purkamiselle.
Kuormitusta syntyy niin vapaalla kuin työssäkin
Teinkö virheen? Osaanko sittenkään? Entä jos jotain olisi sattunut? Monenlaiset kysymykset saattavat jäytää sekä pelastajan että ensihoitajan mieltä.
Vertaisverkkotuen piiriin on hakeuduttu tähän mennessä niin yksittäisten kuormittavien työtehtävien kuin pitkän ajan kuluessa kertyneen kokonaisvaltaisen kuormituksen vuoksi.
Syyt anonyymiin vertaisverkkotukeen hakeutumiselle ovat moninaisia. Osa voi kokea, ettei ole saanut riittävästi tukea työnantajalta, osa ei ole osannut tai halunnutkaan hakea itselleen tukea. Joskus tukea on vaikea hakea siksi, että reaktiot tulevat viiveellä eikä niitä osata yhdistää kuormittaviin tapahtumiin.
Kuormittavat asiat voivat jäädä pyörimään ajatuksiin, vaikuttaa persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen tai nousta esiin kehollisina tuntemuksina.
– Kuormittavat asiat voivat jäädä pyörimään ajatuksiin, vaikuttaa persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen tai nousta esiin kehollisina tuntemuksina. Se vaatii kuitenkin jonkinlaista pysähtymistä ja ongelmaan havahtumista, Sutelainen kuvaa.
Verkkokeskustelun vahvuus on anonymiteetissa. Keskustelussa voi nostaa esiin asioita, joista voi olla vaikea kertoa kasvokkain – olivat ne sitten työhön tai yksityiselämään liittyviä.
– Me ensihoitajat ja pelastajat autamme muita, mutta kynnys hakea itse apua on aika korkea, Sutelainen harmittelee.
Verkkokeskustelusta apua matalalla kynnyksellä
Ensilinjan auttajien vertaisverkkotuessa viesteihin vastaavat koulutetut jälkipurkuohjaajat, jotka ovat myös pelastustoimen tai ensihoidon ammattilaisia.
Keskustelun aikana selvitetään esimerkiksi, miten kuormitus näkyy, millaisia selviytymiskeinoja on ollut, millaisia ne olisivat jatkossa, millaista tukea palveluun hakeutunut tarvitsee jatkossa ja löytyisikö tarvittaessa jokin taho, josta voi saada lisää apua.
Toisille riittää yksi purkukerta, mutta jotkut tarvitsevat kuormituksesta selviämiseen enemmän apua – joko useampia keskustelukertoja tai jotain täysin muuta.
– Uskon, että osaamme huomioida sen, milloin on hyvä siirtää asiat eteenpäin jonkin toisen palveluntarjoajan avun piiriin, esimerkiksi työterveyteen. Sitähän me emme tiedä, hakeutuuko kirjoittaja sinne, mutta pohdimme yhdessä, mistä itselle sopivaa lisätukea voisi löytää, Sutelainen sanoo.
Ensihoitajia ja pelastajia ei ole koulutettu auttamaan itseään.
Palvelulla on tällä hetkellä vielä ollut melko vähän käyttäjiä, mutta Sutelainen toivoo, että verkkokeskustelu voisi tuoda apua sitä tarvitseville. Hän painottaa, että palvelua voi kokeilla matalalla kynnyksellä, jos tuntuu, että asioita haluaisi käsitellä kirjoittamisen kautta.
– Ei tarvitse olla mikään runoilija. Kaikki voivat rohkeasti kokeilla, miltä palvelu tuntuu tai mitä se voisi tarjota.
Myös alan ammattilaisten kannattaa pysähtyä omien tuntemustensa ja ajatustensa äärelle säännöllisesti.
– Ensihoitajia ja pelastajia ei ole koulutettu auttamaan itseään; heidät on koulutettu auttamaan muita. Jos yhtään tunnistaa itsestään merkkejä, jotka vaikuttavat mieleen tai käyttäytymiseen tai saavat aikaan kehollisia reaktioita, kannattaisi miettiä itselleen jotakin kanavaa, josta saa tukea.
Ensilinjan auttajien vertaisverkkotuki
- Pelastustoimen ja ensihoidon ammattilaisille kohdennettu alusta anonyymille verkkokeskustelulle koulutettujen jälkipurkuohjaajien kanssa.
- Toimii Tukinetissä, joka on Mieli ry:n ylläpitämä palvelu. Tukinet vaatii rekisteröitymisen, mutta palvelu on täysin anonyymi. Henkilötietoja ei kysytä missään vaiheessa, ja sähköpostinkin ilmoittaminen on täysin vapaaehtoista. Sähköpostin kautta palvelusta tulee ilmoituksia esimerkiksi saapuneista viesteistä, mutta palvelussa itsessään se ei näy.
- Ensilinjan auttajien vertaisverkkotuen löydät täältä.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: iStock
Lue myös:
Pelastus- ja ensihoitoalan ammattilaisille vertaistuki verkkoon
Pelastustoimeen suositus jälkipurkutoimista
