Vuoden 2024 hätäkeskuspäivystäjänä palkittu Anniina Takala pitää intensiivisyyttä sekä työn parhaimpana että pahimpana puolena.

Anniina Takala valmistui hätäkeskuspäivystäjäksi vuonna 2020. Sitä ennen hän ehti toimia useita vuosia sairaanhoitajana verisyöpäpotilaiden osastolla. Alanvaihto oli edessä, kun Takalalle tuli ammattitautina allergia, joka esti hoitotyön.

– Aluksi ajattelin, ettei näillä kahdella ammatilla ole juurikaan yhteistä. Molemmissa on kuitenkin paljon haastavia vuorovaikutustilanteita ja eteen tulee tilanteita, jotka edellyttävät nopeaa päätöksentekoa, Takala sanoo.

Hän nauttii hätäkeskuspäivystäjän työn intensiteetistä, vaikka myöntää, että se on samalla myös työn huonoimpia puolia.

– Kun pääsee kunnolla sisälle johonkin puheluun ja kaikki onnistuu niin hyvin kuin mahdollista, siitä tulee tosi hyvä fiilis. Se pitää myös mielenkiintoa yllä, kun työssä pystyy luovasti käyttämään hyödyksi omaa tietotaitoaan.

Oman osaamisen merkitys on kasvanut, kun ensihoidon tehtävänkäsittely viime vuoden lopulla muuttui.

– Minua siirtymä jännitti todella paljon. Olen niin sanotusti ERICA-lapsi, eli en ole työskennellyt ELS-aikana. Työn luonne muuttui tehtävänkäsittelyn uudistuessa ja silloin kyseenalaistin omaa osaamistani. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen muutokseen ja siihen, että saan hyödyntää omaa ammattitaitoani, Takala sanoo.

Palautumista tarvitaan niin työvuorossa kuin työvuoron jälkeen

Työvuoron aikana tuleva puhelumäärä on toisaalta kuormitustekijä, ja myös ikävät puhelut sekä vaikeat tilanteet voivat jäädä vaivaamaan mieltä.

– Minulle oli yllätys, kuinka kuormittavaa työ onkaan. Palautumisen eteen on tehtävä tietoisesti töitä.

Takalalle tärkeä palautumiskeino on urheilu. Hän on kuitenkin huomannut, että välillä urheilua tulee liikaakin.

– Olen koettanut kuunnella kehoani ja rauhoittaa tekemisiäni, jos olen kuormittunut töistä tai jostakin muusta syystä.

”Koetan hallita sitä, etteivät ikävät ajatukset valtaa mieltä täysin.”

Vaikka Takala ei yleensä mieti työasioita kotona, toisinaan puhelut tulevat vapaa-ajallakin mieleen. Niitäkin tilanteita varten hän on tehnyt harjoituksia, joiden toivoo pitkällä aikavälillä auttavan.

– Jos jokin keikka nousee toistuvasti mieleen, päätän, että illalla annan itselleni aikaa sen miettimiseen. Koetan siten hallita sitä, etteivät ikävät ajatukset valtaa mieltä täysin, Takala sanoo.

Palautumiseen tulisi kiinnittää huomiota myös työvuorojen aikana. Takala pyrkii käymään happihyppelyllä vuoron aikana ja tekemään taukojumppaa. Hätäkeskuksen yhteisissä tiloissa on myös palapelejä, joiden kanssa hän mielellään nollaa hetken aivojaan.

Työyhteisön tuki on korvaamatonta hätäkeskuspäivystäjälle

Anniina Takala valittiin vuoden hätäkeskuspäivystäjäksi ammatillisen osaamisen ja asiakaspalveluasenteen perusteella. Lisäksi valinnassa painottui Takalan laadukas työnjälki ja kyky myötäelää niin soittajien, kollegoiden kuin yhteistyöviranomaisten tilanteessa. Hän on työyhteisössään pidetty työkaveri, joka välittää kaikkien työhyvinvoinnista.

Työssä jaksaminen on tärkeä teema Takalalle. Hän on Turun hätäkeskuksen vertaistuki- ja defusing-ohjaaja. Hänelle juuri työyhteisössä on se voima, joka auttaa jaksamaan hätäkeskuspäivystäjän työssä.

– En ikinä jaksaisi tehdä tätä työtä yksin vaikkapa kotona, jos se olisi mahdollista. Työssä tarvitsee tukea, ja hätäkeskuspäivystäjän työ on sellainen, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työyhteisössä ei kuitenkaan tarvitse selitellä mitään, ja aina saa tukea.

”Hätäkeskuspäivystäjän työ on sellainen, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.”

On Takala kokenut ulkopuolisuuttakin. Hän muutti Porista Turkuun ja siirtyi fyysisesti Turun hätäkeskukseen töihin, vaikka vastasi edelleen Porin hätälinjalle tuleviin puheluihin.

– Toimipisteen vaihto oli mahtava mahdollisuus, kun työmatka olisi muuten tullut tosi pitkäksi. Toisaalta tutut työkaverit olivat Porissa, ja Turun keskuksen päivystäjät olivat vielä silloin tosi vieraita. Se oli monin tavoin raskasta aikaa, mutta auttoi huomaamaan, kuinka tärkeä on ympärillä oleva työyhteisö.

Nyt edessä on vuoden hektisin aika, kun koko Suomi lomailee ja liikkuu. Se tuo haasteita koko laitokselle. Takala toivoo, että kiire ei pääsisi päivystäjillä liikaa ihon alle. Hän on huomannut, että negatiivisuus työyhteisössä tarttuu herkästi.

– Jos tuntuu raskaalta, apua on saatavilla monin tavoin. Tukea kannattaa hakea ja yrittää ylläpitää positiivista ilmapiiriä, Takala viestii kollegoilleen.

Teksti: Maarit Krok
Kuva: Tero Lähdesmäki & Hätäkeskuslaitos

Lue myös:
Vuoden hätäkeskuspäivystäjä 2022 Marika Sahlberg: On rikkaus, että pystyn luottamaan kollegojeni ammattitaitoon
Vuoden hätäkeskuspäivystäjä 2020 Anne Mäkinen: Vaihtelevuus päivystäjän työn rikkaus

Lue lisää aiheesta