SPAL tapasi Pelastusopiston opiskelijoita elokuun lopussa. Pelastajaopiskelija Joni Tamminen ja hätäkeskuspäivystäjäksi opiskeleva Cecilia Vuoto avasivat mietteitään alasta.
Pelastusopistolla aloitti tänä vuonna ennätysmäärä opiskelijoita. Heidän joukossaan on myös 21-vuotias kouvolalainen Joni Tamminen, joka pääsi pelastajakurssille toisella yrittämällä.
– Olen pikkupojasta asti haaveillut tästä ammatista, Tamminen kertoo.
Hänellä on taustalla kymmenen vuoden VPK-kokemus, joten pelastajan työn sisältö ei tule täytenä yllätyksenä. Opintojen alkuvaiheeseen on kuulunut pelastajan perustaitojen harjoittelua, kuten kalustoon ja välineisiin tutustumista.
– Minulla oli totta kai jonkinlaiset odotukset, kun tänne lähdin, mutta olen ollut yllättynyt siitä, miten mukavaa tämä on ollut. Pitkästä aikaa opiskelu todella maistuu itselleni, ja on ollut hienoa huomata, miten motivoitunutta porukkaa täällä on.
Tulevaisuudessa Tamminen toivoisi pääsevänsä koulutustehtäviin – ja kenties jopa opettamaan tulevia alan ammattilaisia.
– Vesisukelluskin kiinnostaa. Katsotaan aikanaan, mihin koulutukset vievät, mutta tällä hetkellä keskityn toimimaan takapenkin miehenä, Tamminen hymähtää.
Opinnoissa joutuu haastamaan itseään
Hätäkeskuspäivystäjäksi kaksikielisellä kurssilla opiskeleva Cecilia Vuoto valmistuu suunnitelmien mukaan kesäkuussa 2025.
Vuoto on suorittanut opintojaan nyt puoli vuotta. Hänen mieleensä on jäänyt erityisesti alkuvaiheen opinnoissa suoritettu lyhyt harjoittelu hätäkeskuksessa.
– Olimme ehtineet pari kuukautta opiskella asioita, mutta pääsimme tutustumaan työn todellisuuteen. Opistolla meille on kerrottu, että aikaisemmilla kursseilla jotkut ovat sen aikana havainneet, ettei ala olekaan heitä varten.
Ruotsia äidinkielenään puhuva Vuoto toivoo työllistyvänsä opintojensa jälkeen Vaasan hätäkeskukseen, jossa suoritti myös alkuvaiheen lyhyen harjoittelujakson.
– Opinnoissa joutuu haastamaan itseään. Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin kokonaisuutena. Tässä joutuu miettimään paljon myös sitä, miten vuorotyö ja kuormitus tulevat vaikuttamaan minuun.
Teksti & kuvat: Maarit Krok
