Palkansaajien keskusjärjestöjen puheenjohtajat pohtivat, miten liitot voivat säilyttää merkityksensä ja vastata jäsenten tarpeisiin jatkossakin.
Valtaosa ammattiliitoista on järjestäytynyt johonkin kolmesta palkansaajien keskusjärjestöstä. Näiden järjestöjen – STTK:n, SAK:n ja Akavan – jäsenliitoissa on yhteensä yli 1,8 miljoonaa suomalaista, jotka työskentelevät, yrittävät ja opiskelevat yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
Kun ammattiliitot huolehtivat jäsentensä edunvalvonnasta arjessa, keskusjärjestöt toimivat laajemmalla tasolla vaikuttaen työmarkkinoihin ja yhteiskunnallisiin päätöksiin.
Pelastusalan ammattilainen kysyi keskusjärjestöjen puheenjohtajilta Antti Palolalta (STTK), Jarkko Elorannalta (SAK) ja Maria Löfgreniltä (Akava) näkemyksiä liittojen ja keskusjärjestöjen roolista, ammattiliittojen uudistumistarpeista, nuorten jäsenten huomioimisesta sekä tulevista työehtoneuvotteluista. Lisäksi he kertovat, mikä heidät aikoinaan innosti mukaan ay-toimintaan.
Millaisena näette ammattiliittojen roolin ja tehtävät tulevaisuuden työelämässä?
Antti Palola, STTK: — Ammattiyhdistysliikkeessä ammattiliitot toimivat tärkeässä rajapinnassa palkansaajiin päin. On tärkeää, että liitot jatkossakin tunnistavat jäsentensä tarpeet ja pystyvät palvelemaan heitä näiden odotusten mukaisesti. Liitot neuvottelevat itsenäisesti jäsentensä palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista.
Maria Löfgren, Akava: — Sekä ammattiliittojen että keskusjärjestöjen rooli työelämässä säilyy tärkeänä, mutta meidän on kaikkien sopeuduttava työn murrokseen ja ympäröivän yhteiskunnan muutokseen. Politiikan polarisoituminen ja populismi haastavat yhteiskuntia. Ay-liikkeen on pidettävä tutkain tulevaisuudessa poliittisista heilahteluista riippumatta ja edistettävä yhteistyötä.
Jarkko Eloranta, SAK: — Perustehtävänä säilyy työntekijöiden oikeuksien ja etujen edistäminen, vaikka keinot muuttuvat yhteiskunnan ja ihmisten tarpeiden mukaan. Liitot solmivat työehtosopimuksia, vaikuttavat yhteiskunnallisesti ja toimivat eri tavoin. Liittojen roolit voivat eriytyä: toisilla aloilla on vahva työmarkkina-asema ja toiset alat tarvitsevat enemmän kollektiivista neuvottelu- ja vaikutusvoimaa.
Entä mikä on keskusjärjestöjen rooli ay-liikkeessä?
Antti Palola, STTK: — Keskusjärjestöt tukevat liittojen neuvottelutoimintaa ja tarvittaessa koordinoivat neuvotteluita, jos näin päätetään. Ay-kentässä keskusjärjestöjen rooli on keskeinen erityisesti lainsäädännön kolmikantaisessa valmistelussa. Tämä tarkoittaa arkista puurtamista ministeriöiden työryhmissä. Keskusjärjestöt harjoittavat myös vaikuttamistyötä eli lobbaamista poliittisiin päätöksentekijöihin, puolueisiin ja virkamiehiin. Keskusjärjestöillä on edelleen erittäin merkittävä vastuu ja tehtävä eläkejärjestelmämme kestävyydestä huolehtimisessa ja sen kehittämisessä.
Maria Löfgren, Akava: — Ammattiliitot tukevat jäseniään työehdoissa ja muun muassa paikallisessa sopimisessa, kun taas keskusjärjestöt vaikuttavat erityisesti lainsäädäntöön ja yleisemmin tulevaisuuden työelämään. Toimimme työelämän oikeudenmukaisen uudistamisen puolesta kooten yhteen koko yhteisömme asiantuntijuuden. Tarjoamme leveämmät hartiat keskusteluun suurista teemoista, kuten osaajien riittävyys, työhyvinvointi, kestävä kasvu, kannustava verotus. Teemme rakentavasti asiapohjaista yhteistyötä ja esitämme ratkaisuja.
Jarkko Eloranta, SAK: — Keskusjärjestöt eivät osallistu työehtoneuvotteluihin, mutta niiden rooli yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on vahvistumassa. Vaikuttaminen sisältää sekä asiantuntijuuteen perustuvan vaikuttamisen että joukkojen mobilisoinnin ja tietoisuuden lisäämisen. Keskusjärjestö on yhteistyöfoorumi, jossa liittojen jäsenet, työntekijät ja aktiivit kokoontuvat yhteen. Monelle oma ammattiliitto on tärkeä, mutta niin myös keskusjärjestön tarjoama yhteisö.
Työelämäpelot ja työssä jaksamisen ongelmat ovat valtavan monen vasta työuraansa aloittavan ongelmana.
Maria Löfgren
Miten ammattiliittojen tulisi kehittyä, jotta ne ovat jatkossakin merkityksellisiä jäsenilleen?
Antti Palola, STTK: — Ay-liikkeen on pysyttävä ajan hermolla ja oltava toiminnassaan proaktiivinen eli ennakoiva. Emme saa tuudittautua menneeseen, vaikka historiamme on kunniakas ja saavutukset kiistattomat. Meidän on tiiviimmin osallistuttava yhteiskunnan kehitykseen ja uudistettava edunvalvontaamme tämän pohjalta.
Maria Löfgren, Akava: — Julkisella ja yksityisellä sektorilla on osin omat haasteensa, osin yhteiset. Yhteisiä asioita tulisi nykyistä järjestelmällisemmin edistää yhdessä. Ammattiliittojen on kehityttävä vastaamaan työelämän muutoksiin ja työnteon muotojen haasteisiin. Kuuntelemalla entistä paremmin erityisesti nuoria jäseniään liitot pysyvät merkityksellisinä tulevaisuudessakin. Järjestäytyminen houkuttaa, jos se parantaa työelämän tilaa ja esimerkiksi työhyvinvointia.
Jarkko Eloranta, SAK: — Toimintatapoja on ehdottomasti kehitettävä. Jäsenmäärät laskevat monissa liitoissa, ja osittain tämä johtuu luonnollisista syistä, kuten ikäluokkien pienenemisestä tai toimialan supistumisesta. Ammattiyhdistystoiminta ei ole riittävästi läsnä digitaalisessa maailmassa. Nuoret hakevat tiedon, palvelut ja yhteisöt digitaalisista ympäristöistä.
Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistäminen voi olla avain nuorten tavoittamiseen.
Antti Palola
Miten ammattiliitot voivat vastata erityisesti nuorten työntekijöiden muuttuviin tarpeisiin ja odotuksiin?
Antti Palola, STTK: — Ammattiyhdistys on kollektiivi, mutta elämme aikaa, jossa korostetaan yksilöllisyyttä. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistäminen voi olla avain nuorten tavoittamiseen. Jos ammattiyhdistysliike perustettaisiin tänään, sen tuskin perustaisivat vakituisessa kokoaikaisessa työsuhteessa olevat. Todennäköisesti liikkeen voimina olisivat henkilöt, jotka eivät tee täyttä työaikaa ja joilla on epäsäännölliset tulot. Meidän tulisi saada tämä ryhmä mukaan ay-toimintaan.
Maria Löfgren, Akava: — Ammattiliittojen on vastattava nuorten tarpeisiin tarjoamalla joustavia ja yksilöllisiä tukipalveluja, kuten uraneuvontaa ja osaamisen kehittämismahdollisuuksia. Meidän pitää edistää oikeudenmukaisia työehtoja, varmistaa työelämän tasapaino sekä reagoida työelämän lisääntyviin epävarmuuksiin, kuten määräaikaisiin työsuhteisiin. Työelämäpelot ja työssä jaksamisen ongelmat ovat valtavan monen vasta työuraansa aloittavan ongelmana. Tilanne on kestämätön.
Jarkko Eloranta, SAK: — Nuoria huolestuttavat pirstaloituvat työsuhteet, odotettua heikompi palkkakehitys sekä työnteon uudet muodot. Kriisit ovat heikentäneet uskoa tulevaisuuteen. Liittojen on tarjottava ratkaisuja, jotta tulevaisuudessakin on hyviä työpaikkoja ja työsuhteen ehtoja. Työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yhä tärkeämpää. Siksi esimerkiksi työaikakysymysten pitäisi olla ay-liikkeen entistä suuremman huomion kohteena.
Mitkä seikat saivat teidät henkilökohtaisesti kiinnostumaan ammattiliiton toiminnasta aikoinaan?
Antti Palola, STTK: — Olen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista jo koululaisesta lähtien. Siirryttyäni työelämään aloin puuttua oman ammattikuntani merenkulkijoiden työn epäkohtiin. Työkaverit kannustivat minua ryhtymään edustajakseen. Ajattelin silloin ja edelleenkin, että vain osallistumalla voit vaikuttaa – on turha valittaa, jos et tee mitään asioiden eteen.
Maria Löfgren, Akava: — Kiinnostukseni heräsi halusta vaikuttaa oikeudenmukaisuuteen työelämässä. Työoikeus ja työntekijöiden oikeuksien turvaaminen olivat minulle tärkeitä, ja akavalainen järjestötyö ja vaikuttaminen tarjosi vahvan väylän paitsi työntekijöiden edunvalvontaan myös laajempaan vaikuttamiseen paremman työelämän puolesta. Koen edelleen tekeväni merkityksellistä työtä.
Jarkko Eloranta, SAK: — Olen ollut maailmanparantaja nuoresta lähtien, ja toimin aktiivisesti kouluneuvostossa ja oppilaskunnissa. Hain töihin kunta-alan ammattiliittoon opintojen jälkeen, kun näin työpaikkailmoituksen lehdessä. Sillä tiellä olen yhä. Työssäni pystyn vaikuttamaan asioihin ja toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Hienointa on kohdata ihmisiä yhteiskunnan eri puolilta.
Työehtosopimusneuvottelut ovat aina haastavia, ja nyt niihin on tullut lisää vaikeuskerrointa.
Jarkko Eloranta
Millaisia odotuksia teillä on ensi kevääseen asti ulottuvien työehtosopimusneuvotteluihin liittyen?
Antti Palola, STTK: — Kulunut vuosi on ollut myllerrystä Orpon hallituksen ajaessa härkäpäisesti heikennyksiä piittaamatta pätkääkään työntekijäpuolen näkemyksistä. Edessä on pitkä neuvottelukierros. Palkansaajapuoli vaatinee palkankorotuksia, jotka ovat selkeästi aikaisempaa suurempia, johtuen ostovoiman heikentymisestä. Liitot todennäköisesti hakevat myös jonkinlaista kompensaatiota työlainsäädännön ja sosiaaliturvan heikennyksiin.
Maria Löfgren, Akava: — Toivon, että yhteinen sävel löytyy kullakin sopimusalalla ilman isompia konflikteja ja että pystytään tekemään tasapainoisia sopimuksia. Tilanne ei kylläkään ole helppo, ja monella alalla vaikeutta lisäävät työlainsäädäntöön tehdyt rajut muutokset, kuten paikallisen sopimisen vapauttaminen myös järjestäytymättömiin yrityksiin. Tärkeää on, että kunkin toimialan tilanne voidaan ottaa sopimusneuvotteluissa ja lopputuloksessa rajoituksetta huomioon.
Jarkko Eloranta, SAK: — Takana on raskas jakso, sillä maan hallitus on tehnyt ja on edelleen tekemässä merkittäviä heikennyksiä palkansaajien työlainsäädäntöön sekä rajuja leikkauksia sosiaali- ja työttömyysturvaan. Ne vaikuttavat neuvotteluihin, vaikka varsinaista revanssia ei haetakaan. Työehtosopimusneuvottelut ovat aina haastavia, ja nyt niihin on tullut lisää vaikeuskerrointa. Ostovoimakriisiä tulisi korjata kohtuullisilla palkankorotuksilla.
Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL on STTK:n jäsenliitto.
Teksti: Mikko Terävä
Kuvat: Akava / Liisa Takala, SAK ja STTK / Jukka Erätuli
