Palomiehen työ on määritelty korkean syöpäriskin ammatiksi. Altistumisia vaarallisille aineille tulisi ehkäistä ja biomonitoroinnilla selvittää, mille altistutaan. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat paljon eri pelastuslaitosten välillä.
Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on nostanut palomiehen työn syöpävaarallisuuden korkeimpaan 1. luokkaan. Aikaisempi luokitus oli mahdollisesti syöpävaarallinen 2B-luokka.
Tulipalotilanteissa palomiehet altistuvat noen ja savukaasujen partikkeleille, joiden sisältämät kemikaalit aiheuttavat riskin eri syöpäsairauksille. IARCin mukaan on vahvaa näyttöä siitä, että pelastusalalla on korkea riski sairastua keuhkopussin ja virtsarakon syöpään, eturauhassyöpään, paksusuolensyöpään, kivessyöpään sekä Non-Hodgin-lymfoomaan ja mesotelioomaan.
Altistumisia tulisi seurata biomonitoroinnilla, mutta sitä ei juurikaan tehdä. Monitoroinnin lisäksi työnantajan on ilmoitettava vuosittain Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin, jos työntekijä altistuu ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille tai menetelmille.
Puhdas paloasema -mallin hyödyntäminen on vähentänyt altistumisia pelastuslaitoksilla, mutta tehtyjen toimien laajuus vaihtelee suuresti.
Kysyimme, miten syöpävaarallisille aineille altistumista on ehkäisty pelastuslaitoksilla ja miten altistumisia seurataan.
”Parempaan suuntaan ollaan menossa”
Meillä työntekijöitä on ohjeistettu ja muistutettu merkintöjen tekemisestä sekä sen tärkeydestä.
Biometrisiä testauksia meillä ei ole otettu. Keskusteluja on käyty Pelastusopiston mallista ja pohdittu, miten olisi mahdollista toimia täällä sekä millaisia vaikutuksia aloittavalla hyvinvointialueella on.
Altistumisista tehdään merkinnät yhteiseen kansioon, jossa jokaisella on oma päiväkirja. On myös mahdollisuus ilmoitusten tekemiseen Safetypassiin. Safetypass on otettu käyttöön vasta kesällä ja sen kanssa ollaan vielä opetteluvaiheessa. Itse käytän olemassa olevaa järjestelmää ja laitan kalenteriini merkinnän, mikäli altistuminen on ollut huomattavaa.
Meillä on tehty asemittain toimintaohjeet puhdas paloasema -ajattelun pohjalta. Asemakohtaisesti on myös tehty hankintoja sekä osassa rakenteellisia muutoksia tiloihin. Toimintatapojen saaminen automaattiselle tasolle jokaiselle henkilölle vaatii aikaa ja harjoitusta. Huomattavasti parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.
Työnantaja tekee vaihtelevasti tarkistuksia päiväkirjoihin. Työnantaja tekee myös altistumisilmoituksen kaikista kerran vuodessa Työterveyslaitoksen ASA-rekisteriin.
Asko Mansikkamäki
puheenjohtaja, Satakunnan pelastusalan ammattilaiset
”Pikkuhiljaa ollaan saatu jotain aikaan”
Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella on edistytty askel askeleelta altistumisten vähentämisessä ja kirjaamisessa sekä tutkimuksissa. Tämä on ollut vuosien työ, joka jatkuu vieläkin. Työnantaja ei ole ollut innostunut toteuttamaan kaikkea tarpeellista välittömästi, mutta pikkuhiljaa ollaan saatu jotain aikaan. Tässä työssä on ollut mukana meitä luottamusmiehiä sekä työsuojeluvaltuutettu, mutta meillä suurimman työn on tehnyt ruiskumestari Janne Segersven, jonka vastuulla puhdas paloasema -hanke on Päijät-Hämeessä ollut.
Päijät-Hämeessä kaikki pelastuksen operatiivisen osaston työntekijät on ilmoitettu ASA-rekisteriin. Biomonitorointi on käytössä matalalla kynnyksellä, eli jokaiselta asemalta löytyvät virtsanäytepurkit, postituspaketit sekä ohjeistus testauksen suorittamiseen. Tätä testausta voisi suorittaa ehkä useamminkin, mutta nyt siihen on kaikilla mahdollisuus, jos tuntuu siihen olevan tarvetta. Tulokset tulevat myöhemmin työterveyteen, ja sitä kautta saa tietoa tuloksista. Altistumisen seuranta on toteutettu henkilökohtaisten sukelluspäiväkirjojen kautta – meillä on vielä parannettavaa, että tämä saadaan helpommaksi.
Kaikilla asemapaikoillamme on käytössä puhdas paloasema -malli, jolla mahdollista altistumista voidaan vähentää. Vanhemmilla asemapaikoilla ohjetta pitää tietenkin soveltaa, koska rakenteita ei ole aikanaan mietitty tätä varten. Paloautoissa on mahdollisen savusukelluksen jälkeen vaihtokamppeet, ja likaiset kamppeet säkitetään pesua varten jo tilannepaikalla.
Oman näkemykseni mukaan olemme jo aika hyvin saaneet asioita aikaiseksi altistumisten vähentämisessä. Nyt vastuuta on jo meillä työntekijöillä, että omilla toimillamme suojaamme sekä itsemme että työkaverit.
Petri Kautto
pääluottamusmies, Lahden palomiesyhdistys
”Altistumisen välttäminen on paloesimiehen omantunnon asia”
Meillä ei ole altistumisilmoituskäytäntöä. Altistumista ei ole edes toistaiseksi määritelty. On ehkä uutta ajattelua, että jos suojaustoimet tai protokolla pettää, niin ollaan altistuttu. Selkeä ohjeistus puuttuu vielä kokonaan, mutta sitä ollaan nyt luomassa. Olemme odotelleet huoltoyksikköä, jonka mukana olisi pitänyt tulla ohjeistus ja käytäntö, mutta asia on viivästynyt pahasti.
Asian kehittyminen edellyttää hyvää ohjeistusta, johdon sitoutumista asiaan, erillistä lisäkoulutusta, kulttuuri- ja asennemuutosta sekä tietoa ja ymmärrystä.
Meillä ei ole biometristä testausta käytössä. Siitä ei ole puhuttu, mutta asia tullaan nostamaan huoltoyksikkökoulutuksessa ja keskustelussa esille. TTL:n tutkimuksessa testaus oli käytössä, ja siitä saatin hyviä kokemuksia muun muassa Malmin pelastusasemalta.
Itse pyrin pitämään tehtävällä huolta, että laitteita käsitellessä kädessä on tabishanskat ja laitteet pyyhitään wetwipella. Kontaminoituneet varusteet pussitetaan ja vaihtovarusteet otetaan säiliöautosta. Vaihtosaappaat ja -kypärä puuttuvat. Pelastusauton sivuluukuissa on myös huonosti tilaa kontaminoituneille varusteille. Varusteita riisuessa ja puhdistaessa pyrin pitämään FFP3-hengityssuojainta. Kannustan kollegoja välttämään altistumista ja pelastusauton kontaminoimista.
En ole kirjannut altistumisia, koska ohjetta ja rekisteriä ei ole sitä varten meillä olemassa. Ilmoitusmenettely on Helsingissä uusi asia. Altistumisen välttäminen on paloesimiehen omantunnon asia. Asemilla on omia käytänteitä, joissa varavarustesäkkejä on sijoitettu tukiyksiköihin. Pesupusseja löytyy vaihtelevasti höökeistä.
Työnantaja ei seuraa aktiivisesti henkilöstön altistumista. Työsuojelupäällikkö on ilmoittanut palohenkilöstön ja korjaamon henkilöstöä joukkona ASA-rekisteriin. Altistumisia ei raportoida tai tilastoida erikseen keikkakohtaisesti.
Jari Aalto
pääluottamusmies, Helsingin palohenkilöstö
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilaisen numerossa 4/2022.
Teksti: Eemeli Sarka
Kuvat: Ossi Pietiläinen, haastateltavat
Lue lisää: Palomiehen työ on korkean syöpäriskin ammatti – Biomonitoroinnissa puutteita
