Osaamisportfolio tekee pelastuslaitoksen henkilöstön osaamisen ja siten koko laitoksen suorituskyvyn näkyväksi.
Tiedätkö, mitä työtehtävässäsi vaaditaan? Mitä sinun pitää tunnistaa, ymmärtää ja hallita? Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Janne Taskisen mukaan harva todella tietää.
– Väitän, että palomiesten osaamisvaatimukset ovat laajentuneet. Helsingissä yksittäisellä, savusukelluskelpoisella palomiehellä tulee olla tietty perusosaaminen, minkä lisäksi tulee hallita ensihoito, jota tehdään iso osa työajasta. Sen päälle voi tulla myös yksi tai kaksi erikoisosaamisaluetta, kuten CBRNE tai vesisukellus.
Kaiken osaamisen ylläpito on vaativa palapeli. Palomiehen voi olla vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa omasta työstään ja niistä suoritteista, joita häneltä vaaditaan osaamisen ylläpitämiseksi ja päivittämiseksi. Samaan aikaan pelastuslaitokselta jää uupumaan tieto siitä, millä tasolla henkilöstön osaaminen on ja sitä kautta myös koko organisaation suorituskyky.
Taskinen on päällystötutkinnon opinnäytetyössään tutkinut suorituskykyä sekä osaamisen tasoja ja luonut osaamisportfolion, joka hyödyttää niin yksittäistä viranhaltijaa kuin koko organisaatiota.
Pelastuslaitokselta uupuu tieto siitä, millä tasolla henkilöstön osaaminen on ja sitä kautta myös koko organisaation suorituskyky.
– Sen avulla henkilö itse tietää, mitä häneltä odotetaan vuoden aikana, ja kaikki kerrytetty osaaminen on koottu yhteen paikkaan. Pelastuslaitos taas saa kootusti tietoa suorituskyvystään sekä henkilöstönsä osaamisesta.
Tällä hetkellä henkilöstön osaamisesta on vaikea saada yleiskuvaa, kun tieto on jakautunut useisiin eri järjestelmiin. Se on taakka niin työntekijälle kuin hänen esihenkilölleen.
– Vastuu osaamisen päivittämisestä on esihenkilöllä. Siitä tulee kova työkuorma esihenkilölle, jolla voi olla jopa 15 alaista. Ihmiset myös kouluttautuvat nykyään paljon, ja sitä kautta osaamista tulee jatkuvasti lisää.
Osaamisportfolion avulla luodaan kokonaiskuva työntekijän osaamisesta
Taskisen suunnittelema osaamisportfolio on saanut vaikutteita esimerkiksi puolustusvoimien käyttämästä kantakortista, jossa on kootut tiedot palveluksesta alkaen kutsuntoihin osallistumisesta. Työntekijän kantakorttia täytetään palveluksesta poistumiseen saakka.
Osaamisportfolio koostuisi järjestelmään rakennettavista korteista, joissa ensimmäisessä näkyisi henkilötiedot, pelastajatutkinnon suorittamisvuosi ja oppilaitos sekä erikoisosaamiset. Lisäksi kortille kirjattaisiin myös aiemmin hankittu osaaminen, eli esimerkiksi muun alan koulutus.
– Meillä on erittäin osaavia ja lukeneita ihmisiä pelastuslaitoksissa, mutta heidän osaamistaan ei noteerata millään tavalla. Olemassa olevaa asiantuntijuutta ei tunnisteta, vaikka samalla sitä voitaisiin hyödyntää, kun koko ajan kehitetään paljon uutta ja vaaditaan erilaista asiantuntemusta. Siksi myös aiempi osaaminen tulisi tehdä näkyväksi, ja sitä tulisi arvostaa, Taskinen huomauttaa.
”Myös aiempi osaaminen tulisi tehdä näkyväksi ja sitä tulisi arvostaa.”
Osaamisportfolioon kuuluisi myös omat kortit jokaisesta osaamisalueesta: pelastustoiminnasta, ensihoidosta ja mahdollisista erikoisosaamisista.
– Korttien avulla jokainen saa kokonaiskuvan osaamisesta ja sen päivittämistarpeista. Kun vaadittavat suoritteet on tehty, ne kirjataan osaamiskortille.
Osaamisportfolio on otettu Helsingin pelastuslaitoksella lämpimästi vastaan. Ongelmaksi on vain muodostunut se, ettei täysin toimivaa järjestelmää ole tällä hetkellä saatavilla.
– Järjestelmän tulisi pystyä hakemaan tietoa jo olemassa olevista järjestelmistä, jotta tieto olisi helposti saavutettavissa ja koottuna.
Suunnitelmallisuus tekee työstä ennakoitavaa ja tarkoituksenmukaista
Pelastustoimessa on valtava määrä asiaa, joka tulee hallita. Kokonaiskuvaa vaadittavasta tasosta ei kuitenkaan ole.
– Pelastustoimessa osaamisen tasoja ei ole määritelty valtakunnallisesti. Suorituskyky ja osaamisen tasot ovat kuitenkin kaiken toiminnan kulmakivi, Taskinen sanoo.
Suorituskyvyllä Taskinen tarkoittaa sitä, että pelastuslaitoksen pitää pystyä perustelemaan toimintavalmiutensa eri osa-alueilla.
Helsingin pelastuslaitoksella on luotu osaamiskuvaukset, jossa kunkin osa-alueen asiantuntijapalomestari on määrittänyt, millaista osaamista eri tehtävätyypeissä vaaditaan kultakin toimijalta: palomieheltä, paloesimieheltä, palomestarilta ja kyseisen osa-alueen erikoisosaamista hankkineelta palomieheltä. Keskeinen osaaminen kuvataan toiminnan kautta, kuten verbeillä tunnistaa, ymmärtää ja hallitsee.
”On asioita, joiden ymmärtäminen riittää, mutta tietyissä tehtävissä tarvitaan korkeampaa osaamista ja kykyä soveltaa asioita.”
– On asioita, joiden ymmärtäminen riittää, mutta tietyissä tehtävissä tarvitaan korkeampaa osaamista ja kykyä soveltaa asioita, Taskinen sanoo.
Kun osaamisen tasot on määritelty, voidaan luoda suunnitelma, jonka avulla tavoitteisiin päästään. Suunnitelma tekee työstä ja osaamisen ylläpitämisestä ennakoitavaa, tavoitteellista ja tarkoituksenmukaista.
Se palvelee myös päättäjiä. Kun organisaatiolla on tieto omasta suorituskyvystään ja osaamisen ylläpitämisen vaatimuksista, on rahoitustarpeita helpompi perustella ja ymmärtää.
Laajan ja monipuolisen osaamisen ylläpitäminen on jaettava useille vuosille
Pelastustoimessa on tiettyjä tehtävätyyppejä, joita harjoitellaan paljon, vaikka tehtäviä itsessään on kovin harvoin. Sitten on tehtävätyyppejä, joilla jokaisen palomiehen tulee osata toimia ja joita tulee vastaankin melko usein, mutta niitä saatetaan harjoitella vain kerran vuodessa. Taskisen mukaan malli on riskiperusteinen.
– Kyse on työturvallisuudesta. Esimerkiksi vesisukellus on korkean riskin tehtävä, kun taas savusukelluksessa työturvallisuusriskit ovat paremmin hallinnassa.
Pelastusopiston vuonna 2021 valmistuneessa suorituskykyhankkeessa on lueteltu lähes loputtomalta tuntuva määrä asioita, joita palomiehen tulee hallita tehtävätyypeittäin. Esimerkiksi kerrostalon huonepalossa niitä on eritelty yli 30.
Osaamisportfolio on mahdollisuus osoittaa kertynyttä kokemusta.
– Ei ole mahdollista harjoitella kaikkia palomiehen perustehtävään kuuluvia asioita vuosittain, vaan koulutuksia tulee priorisoida. Realistista on jakaa koulutukset kahdelle tai jopa kolmelle vuodelle. Ensimmäisenä vuonna voi huonepalon osalta priorisoida esimerkiksi murtautumisen, sammutustekniikan, savunhallinnan ja raivaamisen.
Harjoituskertojen ja toteutuneiden tehtävien määrät eivät jakaudu tasaisesti henkilöstölle – etenkään eri pelastuslaitosten välillä. Taskinen pitää osaamisportfoliota mahdollisuutena osoittaa kertynyttä kokemusta.
– Voimme ajatella vaikka tilannetta, jos hakijoina on kaksi vesisukellukseen pätevöitynyttä henkilöä. Toisella on kymmenen vuotta sukelluskokemusta, mutta vain pakolliset harjoitukset ja vain yksittäisiä keikkoja. Toisella kokemusta on vain vuoden verran, mutta harjoituksia jo kolmekymmentä ja toteutuneita tehtäviäkin useita. Kumpi silloin on pätevämpi hakija?
Miksi pelastuslaitokset tarvitsevat osaamisportfoliota?
- Henkilö itse tietää, mitä häneltä työssä odotetaan. Osaamisportfolio toimii myös cv:nä uutta työtä hakiessa.
- Esihenkilö saa tukea kehityskeskusteluun. Osaaminen ja kehitystarpeet tulevat näkyviksi, eikä osaamista tarvitse arvioida mutu-tuntumalla.
- Työtehtävien määrän ja koulutusten mitoittaminen helpottuu, kun voidaan tarkastella, että tehtävät ja koulutukset ovat tasapainossa.
- Organisaatio voi arvioida kattavasti suorituskykyään. Sen kautta mahdollistuu työn ja organisaation kehittäminen strategian mukaisesti.
- Strategia voidaan sanoittaa ja jalkauttaa suorittavalle tasolle ymmärrettävässä muodossa. Strategia on organisaation elinehto, mutta se jää usein suorittavalle portaalle sanahelinäksi.
Teksti & kuva: Maarit Krok
