Pelastustoiminnan harjoittava opetus on opettajaintensiivistä. Käytännön harjoittelu vaatii ohjausta ja henkilökohtaista opetusta. Pelastajakurssien aloituspaikkamäärä on lähes tuplaantunut, joten Pelastusopisto tarvitsee lisää opettajia. Pelastusalan ammattilaisten on vaikea hakea opettajanpaikkoja, sillä hyvinvointialueet ovat kiristäneet virkavapauskäytäntöjään.
Kun lukuvuosi elokuun alussa käynnistyi Pelastusopistolla, luokkahuoneissa ja harjoitusalueella aherruksen aloitti neljä uutta pelastajakurssia ja niillä 120 opiskelijaa. Tavallisesti oppilaitoksella käynnistyy kaksi 36 opiskelijan kurssia.
Pelastajakurssien 129-132 lisäksi opintonsa elokuussa aloittivat alipäällystökurssi 52:n ja hätäkeskuspäivystäjäkurssi 45:n opiskelijat.
— Opiskelijamäärän kasvu näkyy uudenlaisena vilkkautena. Meillä on yli 30 vuoden rutiini lukuvuosien aloituksissa, mutta toki muutos on niin iso, että se tuntuu oppilaitoksen arjessa, rehtori Mervi Parviainen sanoo.
Pelastusopistossa aloittaa yhteensä 240 pelastajaopiskelijaa vuodessa. Pelastajakurssien aloituspaikkojen lisäyksellä hallitus pyrkii helpottamaan pelastajapulaa.
Pelastusopisto valmistautui opiskelijamäärän kasvuun muun muassa tarkalla lukujärjestyssuunnittelulla, tilamuutoksilla ja henkilöstöresurssien varmistamisella sekä voimakkaalla opiskelijarekrytoinnilla.
”Tämän syksyn selviämme, mutta ensi kevät on jo todellinen ongelma opetuksen toteuttamisen kannalta.”
Henkilöstön osalta Pelastusopistolla on ollut haasteita saada pelastustoiminnan opettajia. Viimeksi elokuussa oppilaitoksella oli auki viisi määräaikaista opettajanvirkaa, mutta rekrytointi tuotti nollasaldon.
Pelastusopistolle määräaikaiset opettajat ovat tärkeä osa ennen kaikkea pelastustoiminnan harjoittavaa opetusta, vakinaisen henkilöstön rinnalla.
— Tämän syksyn selviämme, mutta ensi kevät on jo todellinen ongelma opetuksen toteuttamisen kannalta. Ensihoidon opetukseen ja päällystökoulutukseen henkilöstöä on ollut hyvin saatavilla, mutta pelastustoiminnan puolella tilanne on toinen.
Opettajapula aiheutuu Parviaisen mukaan useasta tekijästä, joista yksi on hyvinvointialueiden kireä suhtautuminen virkavapaisiin. Henkilöstöpulan vuoksi alueet eivät mielellään suostu harkinnanvaraisiin vapaisiin. Sote-henkilöstön työvoimapula heijastuu pelastustoimen puolelle.
— Vaikka pelastuslaitos puoltaisi virkavapautta, hyvinvointialue vetoaa henkilöstön yhdenvertaisuuteen, eikä anna vapaata.
Parviainen toivoo, että hyvinvointialueet vielä harkitsevat käytäntöjään, jotta kokeneita pelastusalan ammattilaisia hakeutuisi kouluttamaan tulevia pelastajia.
Osaltaan määräaikaisten opettajanvirkojen houkuttelevuuteen vaikuttaa palkkaus, sillä päivätyössä vuorotyön työaikalisät jäävät pois. Myös opetustyön luonne tai oman osaamisen riittävyys saattavat askarruttaa pitkään kentällä työskennelleitä ammattilaisia.
— Huoli pois, sillä perehdytämme opettajat ja annamme pedagogista koulutusta. Pyrimme myös tukemaan työn ja perhe-elämän yhdistämistä, Parviainen kertoo.
Teksti: Mikko Terävä
Kuva: Pelastusopisto
