Kun puhutaan yhdenvertaisuudesta pelastusalalla, asia yhdistetään yleensä ensimmäiseksi sukupuolten tasa-arvoon. Yhdenvertaisuus kattaa kuitenkin paljon laajemman kentän kuin perinteisen binäärisen sukupuolikäsityksen.
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan, että jokainen ihminen on samanarvoinen huolimatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisestä alkuperästä, kansalaisuudesta, äidinkielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä asiasta.
Aiheeseen havahduttiin alalla vuonna 2021, kun Yle teki laajan jutun häirinnästä pelastusalalla.
Yksikin tapaus on liikaa
Aihetta tutkineen Minna Kettusen mukaan yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat ovat monitasoisia.
– Esimerkiksi epäasiallista puhekulttuuria ei tunnisteta tai sitä vähätellään. Toisaalta työnantajan direktio-oikeuteen kuuluvat työnjohdolliset toimenpiteet nähdään helposti syrjintänä, vaikka ne eivät sitä ole.
Yhdenvertaisuutta rikkoo epäasiallinen käytös, häirintä, syrjintä ja kiusaaminen, joilla kaikilla on erilaisia ilmenemismuotoja. Myös syyt epäasiallisen käytöksen, häirinnän ja syrjinnän taustalla ovat monimuotoisia: esimerkiksi asema, ulkoinen olemus, eriävät näkemykset tai jokin muu.
Kettunen tutki YAMK-opinnäytetyössään yhdenvertaisuutta pelastusalalla. Opinnäyte koostui kirjallisuuskatsauksesta, Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella toteutetusta tutkimuskyselystä ja pelastuslaitokselle kohdennetusta yhdenvertaisuussuunnitelmasta.
Tutkimuskyselyyn vastanneista lähes puolet oli kohdannut epäasiallista käytöstä työpaikalla. Työpaikalla tapahtuvaa syrjintää oli todistanut noin kolmannes.
– Tämä on aihe, jossa yksikin tapaus on liikaa. Yhdenvertaisuus on kuitenkin monille vieras asia, ja osa taas ei uskalla kaikissa tilanteissa sanoa, että jokin asia ei ole ok. Sen kuitenkin pitäisi olla automaatio.
Muutosta ei voi pakottaa
Muutoksen on lähdettävä siitä, että jokainen tietää, mitä yhdenvertaisuudella tarkoitetaan.
– Tämä on sellainen aihe, jota ei voi pakottaa, vaan jokaisen on ymmärrettävä itse, mitkä ovat työyhteisön pelisäännöt ja kuinka työyhteisössä tulee toimia. Esimerkiksi potilaan hoitoprotokollasta on hyvin helppoa tehdä ohje, ja sitä noudatetaan. Yhdenvertaisuudesta voi kirjoittaa ohjeita ja suunnitelmia, mutta jokaisen on sisäistettävä ne itse.
Hyvänä esimerkkinä hän pitää työporukkaa, joka havahtui omaan roisin huumorin värittämään kielenkäyttöönsä ja ymmärsi, ettei samalla tavalla voi jatkaa.
– Ihmiset, jotka työskentelevät vuosia samalla porukalla, hitsautuvat ikään kuin kaveriporukaksi. Pitää kuitenkin muistaa, että silloin ollaan töissä ja työpaikalla on myös niitä ihmisiä, jotka eivät heitä tai heidän sisäpiirijuttujaan tunne.
Alan sisältä nousee paljon kehittämisideoita
Kettunen yllättyi opinnäytetyötä tehdessään siitä, miten vähän pelastusalan yhdenvertaisuutta on tutkittu. Suomessa tutkimustietoa ei ole ollut lainkaan ja kansainvälisestikin hyvin vähän.
Keskustelu asiasta on kuitenkin jatkunut, ja Kettunen toivoo, että näin on myös tulevaisuudessa. Tutkimuksen tekeminen on tällaisessa asiassa vasta alkua.
– Työtä lähdetään nyt viemään käytäntöön ja sitä tulee pitää yllä vuodesta toiseen, jotta uudistusta voi tapahtua.
Muutoksille täytyy antaa aikaa, ja avainasemassa on organisaation johto.
– Muutoksen pitää lähteä ylimmästä johdosta ja jokaisen esihenkilön pitää olla esimerkkinä. Mitään häirintään ja syrjintään liittyviä asioita ei saa hyväksyä.
Kun yhdenvertaisuussuunnitelmaa jalkautetaan kentälle, avoin keskustelu on tärkeää. Mitään taikatemppuja ja pikaratkaisuja muutoksen aikaansaamiseksi ei ole.
Positiivisena asiana Kettunen näkee kuitenkin alan ammattilaisten halun vaikuttaa asioihin. Tutkimuskyselyssä oli mahdollista antaa avoimia vastauksia, ja moni toi esiin konkreettisia kehittämisideoita.
– Tämä on nähty hyvänä asiana, ja tähän on tartuttu. Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta, Kettunen sanoo.
Minna Kettusen YAMK-opinnäytetyö on ladattavissa täältä. Opinnäytetyön liitteenä on Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle toteutettu yhdenvertaisuussuunnitelma, joka on kopioitavissa myös muille pelastuslaitoksille.
Työsuojeluvaltuutettu: ”Pelastuslaitos ei ole enää miehinen linnake”
”Keski-Suomen pelastuslaitoksella ei ole vielä tehty tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Joitakin vuosia sitten yksi ensihoitajistamme teki YAMK-opinnäytetyönsä seksuaalisesta häirinnästä, ja kyselyn perusteella sitä oli yllättävänkin paljon. Häirintää oli etenkin puhetasolla, mutta myös koskettelua, ja siihen syyllistyivät valtasukupuolista sekä miehet että naiset.
Kaikki poikkeamailmoitukset tulevat minun tietooni. Tapauksia on vuodessa alle kymmenen, mutta niiden joukossa saattaa olla myös tilanteita, joissa häirintään on syyllistynyt asiakas eikä kollega. Myös asemaan ja ikään liittyvää syrjintää saattaa olla, mutta ilmoituksissa se ei näy. Esimerkiksi nuorten ja vastavalmistuneiden ammattitaitoa tai kokemusta saatetaan puheissa vähätellä, mutta onneksi se ei tehtävillä näy.
Vaikka yhdenvertaisuussuunnitelmaa ei ole, pyrimme huomioimaan kaikki tasapuolisesti niin tehtävänjaossa kuin muutenkin. Tilanne ei ole enää sellainen kuin vanhaan aikaan. Pelastuslaitos ei ole enää niin sanotusti miehinen linnake, niin kuin se on aiemmin ollut.
Pidän tärkeänä, että aihe nostetaan esille ja siihen puututaan. Yleisesti tietoisuus aiheesta on jo mielestäni aika hyvällä tasolla.”
Marko Lehtonen
työsuojeluvaltuutettu
Keski-Suomen pelastusalan ammattihenkilöstö
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: iStock, haastateltavat
SPAL: Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL edistää työntekijöidensä ja jäsentensä tasa-arvoa
