1990-luvulla nuoret puhuivat, etteivät pääse koskaan eläkkeelle, koska eläkkeitä ei ole varaa maksaa. Nyt 2020-luvulla sama fraasi toistuu, mutta syynä on monesti pidemmälle kiipeävät eläkeiät. Osa on toki huolissaan myös siitä, onko eläkkeitä edes varaa maksaa.
– Toistaiseksi työura tuottaa kohtuullisen ansioperusteisen työeläkkeen. Eläkejärjestelmämme on paljon paremmassa kunnossa kuin yleisesti luullaan, Työeläkevakuuttajat Telan yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Janne Pelkonen sanoo.
Eläkerahastoissa on tälläkin hetkellä noin 260 miljardin euron varallisuus, ja kohtalaisen riskin sijoitustoiminta varmistaa myös tulevaisuuden tuotot.
– Julkistaloudessa ei yleisesti ole vastaavia rahastoja esimerkiksi terveydenhuollossa. Ja se on siis huono asia, että pääoman tuottoon ei voida nojata muissa uudistuksissa, Pelkonen huomauttaa.
Suomen eläkejärjestelmää uudistetaan aika ajoin, jotta se olisi sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestävä. Jokainen uudistus pyrkii tähän kaksoistavoitteeseen.
– Uudistusten yhteydessä ihmisten epäluottamus järjestelmää kohtaan saattaa kasvaa, vaikka sen pitäisi olla toisinpäin. Uudistaminen on pohjimmiltaan hyvä asia.
Tällä hetkellä käynnissä on eläkeuudistus, jossa neuvottelut aloitettiin syksyllä 2023 ja valmista pitäisi tulla tammikuussa 2025. Viimeksi iso eläkeuudistus oli vuonna 2017, jolloin suuri kysymys liittyi elinajanodotteeseen ja pidentyneisiin työuriin. Tällä kertaa uudistuksen tarina on Pelkosen mukaan vaikeaselkoisempi, sillä enemmän on kyse koko julkisen talouden tasapainottamisesta, johon myös eläkejärjestelmä linkittyy.
– Hallitusohjelmassa puhutaan työeläkeuudistuksesta, ja sen kautta haetaan vetoapua myös julkisen talouden tasapainottamiseen.
”Eläkejärjestelmämme on paljon paremmassa kunnossa kuin yleisesti luullaan.”
Eläkeuudistuksessa kaksi päätavoitetta
Tällä kertaa eläkeuudistuksessa on kaksi päätavoitetta: eläkeuudistuksen tulee vahvistaa julkista taloutta noin miljardilla eurolla ja eläkemaksutaso tulee vakauttaa pitkällä aikavälillä sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän avulla. Ensimmäiseen tavoitteeseen sisältyvän sijoitusuudistuksen keskeinen tavoite on kasvattaa tuottoja suuremmalla riskinotolla.
Sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä taas on ikään kuin robotti, joka automatisoisi eläkeuudistukset. Sen toteuttamiseksi on niin monia erilaisia vaihtoehtoja, ettei selkeää kuvaa vielä ole. Suurimmat kysymykset liittyvät siihen, lähdetäänkö eläkejärjestelmää tasapainottamaan heikommassa taloustilanteessa nykyisten työntekijöiden ja työnantajien vai myös eläkeläisten kautta.
– Jos työntekijät ja työnantajat kantavat kaiken riskin, eläkemaksuja nostettaisiin ja laskettaisiin taloustilanteen mukaan. Ehkä työntekijän eläkekertymäkin voisi olla osa mekanismia. Jos myös eläkeläiset kantavat riskin, eläkeindeksiä saatettaisiin leikata tai korottaa tilanteen mukaan.
”Meidän ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa päätökset on jo tehty, kun keskustelu käynnistyy.”
Eläkeasiat kiinnostavat yleensä vasta eläkeiän lähestyessä
Eläkeikien noustessa herää kysymys myös työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntymisestä. Pelkosen mukaan ikääntyneiden työntekijöiden määrän kasvu voi mahdollisesti heijastella myös työkyvyttömyyseläkkeiden määrään ja niiden alkamisikään.
– Se toki on osa isompaa kokonaisuutta, johon liittyy myös kaikki se, mitä tapahtuu työssä, työhyvinvoinnissa, terveydenhuollossa ja esimerkiksi työterveydessä. Koska meillä on jo automaatiota eläkeiässä, työurakysymyksistä ja työssä jaksamisesta pitäisi puhua enemmän.
Eläkeasia alkavat kiinnostaa yleensä vasta oman eläkeiän lähestyessä. Se on globaali ilmiö ja on selvää, että ajatusloikka vuosikymmenten päähän on ihmisille vaikea. Pelkonen kuitenkin toivoo, että asioista keskusteltaisiin nykyistä näkyvämmin.
– Jos yhteiskunnallista keskustelua ei käydä tarpeeksi ajoissa, ihmiset kokevat helposti, että he eivät ymmärrä millaisia uudistuksia on tehty ja miksi. Meidän ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa päätökset on jo tehty, kun keskustelu käynnistyy.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Pixabay
