Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin Ensihoitajien tabis- ja kyytipäivät 2024 järjestettiin Oulussa 21.–22. maaliskuuta. Kaksipäiväisen seminaarin teemana oli tieliikennepelastaminen.
Päivän avasivat järjestön johtaja Kim Nikula ja ensihoitaja, liittohallituksen varapuheenjohtaja Matti Välikoski. Resurssipula ja työturvallisuus nousivat esiin, samoin kuin laaja-alainen yhteistyö.
– Viranomaisyhteistyö antaa meille leveämmät hartiat. Ensihoito on paljon muutakin kuin hoitamista, Välikoski muistutti.
Viranomaisyhteistyö näkyi myös päivän luennoilla. Komisario Tarmo Kangastalo Oulun poliisilaitokselta kävi läpi hälytysajoa ensihoitajan näkökulmasta. Hälytysajossa korostuvat niin ennakointi kuin riskien hallinta.
– On tärkeää ymmärtää olevansa valtavirrasta poikkeavan ajoneuvon kuljettaja, Kangastalo sanoi.
Yleisö keskusteli hälytysajoon liittyvästä teemasta aktiivisesti, ja kävi ilmi, että hälytysajoon ei saa tällä hetkellä riittävästi koulutusta. Oulun ammattikorkeakoulu onkin nyt aloittanut pilottihankkeen yhdessä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen kanssa, jossa ajo-opetus kuuluu osaksi harjoittelua.
Luennoimassa oli myös Keski-Suomen pelastuslaitoksen paloesimies Samu Kemppi, jonka aiheina olivat niin tieliikenneonnettomuudet kuin sähkö-, kaasu- ja hybiridiautojen onnettomuuksien erityispiirteet ja työturvallisuusriskit.
Kemppi kertoi havainnollistavasti, miten ensihoitajat voivat osaltaan edistää turvallista ja tehokasta tieliikennepelastamista – tai pahimmillaan vaarantaa niin itsensä, potilaan ja muut tiellä liikkujat.
SPALin edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola kertoi ensihoitajaan kohdistuvien väkivaltatapausten rangaistuksista ja lainsäädännön muutostarpeista. Petteri Orpon hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan hallitus käynnistää kansallisen hankkeen ensihoitajien työturvallisuuden parantamiseksi ja rikoslain muuttamiseksi. Toistaiseksi hanketta ja lainsäädäntöuudistusta ei ole edistetty.
Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen johtaa aina vankeusrangaistukseen ja rikosrekisterimerkintään. Tällä hetkellä ensihoitajan pahoinpitelystä saa käytännössä vain sakkorangaistuksen, eivätkä sakkotuomiot aiheuta rikosrekisterimerkintää.
– Poliisin kohdalla monelle on jo selvää, että älä lyö poliisia. Ensihoitajat tuntuvat kuitenkin valitettavasti olevan vapaata riistaa, Jaakkola sanoi.
HEMS-ensihoitajien monipuolinen työnkuva herätti kiinnostusta
Toisen seminaaripäivän aloittivat HEMS-ensihoitajat Seppo Sallankivi ja Matti Honkkila kertomalla työstään FinnHEMS-lääkärihelikopteritoiminnassa. Sallankivellä on 30 vuoden työura lääkärihelikopterissa, ja Honkkila on ehtinyt työskennellä HEMS-ensihoitajana nyt kaksi vuotta.
– HEMS-ensihoitajan tehtävä on pienentää lentäjän ja lääkärin työkuormaa. Kumpikin pystyisi hoitamaan omat tehtävänsä yksinkin, mutta on tärkeää, että mukana on ihminen, joka katsoo tilannetta vähän kauempaa ja pystyy ennakoimaan toimintaa, Honkkila sanoi.
Lapin hyvinvointialueen ylilääkäri Jari Pirnes luennoi elottoman hypotermiapotilaan hoidosta. Hänen oma kiinnostuksensa hypotermian hoitoon heräsi, kun hoidettavana oli potilas, joka oli sammunut kuudeksi tunniksi kymmenen asteen pakkassäähän vain t-paita ja farkut yllään. Potilaan ydinlämpö oli hoidon alkaessa vain 22,3 astetta, ja painelu-puhallus-elvytys kesti 2 tuntia ja 17 minuuttia ennen kuin potilas saatiin kiinni perfuusiokoneeseen. Potilas toipui täysin viidessä viikossa.
– Moni hypotermiakuolema olisi ollut ehkäistävissä, jos olisi tiedetty, miten potilasta tulee hoitaa, Pirnes huomautti.
Hypotermiapotilaan tutkiminen ja hoitaminen kentällä on haasteellista. Elintoiminnot voivat olla huonosti havaittavissa, ja elonmerkkien etsimiseen voi joutua käyttämään enemmän aikaa. Toisinaan voi olla epäselvää, ketä kannattaa hoitaa ja ketä ei. Tähän on Pirneksen mukaan kehitetty hyvä arviointimenetelmä, HOPE Score.
– Se on hyvä apuväline niin kentälle kuin sairaalan perfuusiolääkäreille.
Samantyyppisen teeman äärellä jatkettiin, kun HEMS-ensihoitaja Ilkka Pulkkinen piti luentoa maastopelastamisesta. Hän kertoi erityisesti Lapin haastavista olosuhteista ja maastopelastustehtävistä, joita Lapissa on tullut vastaan.
Maastopelastamistehtävän syntymekanismit ovat moninaisia: kohteessa voi olla esimerkiksi hypoterminen vaeltaja, monivammapotilas tai akuutin sairauskohtauksen saanut potilas. Pelastustehtävää johtaa useimmiten pelastusviranomainen.
Maastopelastustehtävillä on runsaasti riskejä niin potilaalle kuin pelastajille. Riskejä aiheuttavat niin sää- ja maasto-olosuhteet kuin telehäirintä. Oman riskinsä luo myös koordinaattijärjestelmä, sillä jokaisella tehtävällä on riski, että viranomaiset eivät käytä keskenään samaa koordinaattijärjestelmää. Silloin kohteen luotettava paikannus ei onnistu. Erityisesti Lapissa olosuhteet ovat muusta maasta poikkeavat ja ennakkotietojen saaminen voi olla selvästi muita alueita haastavampaa.
– Vakavan vamman riski on maastoliikenneonnettomuuksissa usein aliarvioitu, Pulkkinen huomautti.
Ensihoitajalle maastopelastaminen voi olla rankka ja pitkäkestoinen suoritus, joten omasta neste- ja energiatasapainosta on pidettävä huolta. Ensihoidossa maastopelastamisen varusteet ja osaaminen on Pulkkisen mukaan usein myös aliresursoitu.
Teksti & kuvat: Maarit Krok
Lue myös:
HEMS-pelastaja Seppo Sallankivi on kulkenut kopterilla jo 30 vuotta
Esimiesten ja päällystön seminaari: Tehtävät ja työympäristö ovat jatkuvassa muutoksessa
Hätäkeskuspäivystäjätyön muutokset puhuttivat seminaariyleisöä
