Kuopiolainen Marko Petjala on ehtinyt lyhyessä ajassa nähdä pelastusalasta monta puolta. Hän valmistui vuonna 2017 hätäkeskuspäivystäjäksi, mutta siirtyi vuonna 2021 Pohjois-Savon pelastuslaitokselle töihin, kun Itä-Suomeen perustettiin neljän pelastuslaitoksen yhteistä tilannekeskusta.

– Olen ollut kymmenen vuotta mukana vpk-toiminnassa, joten alun perin sitä kautta syntyi ajatus lähteä pelastusalalle ja hätäkeskuspäivystäjäksi, Marko Petjala kertoo.

Hätäkeskus- ja tilannekeskuspäivystäjän työssä Petjala näkee paljon yhteistä mutta myös eroavaisuuksia.

– Tilannekeskuksessa työ on tietyllä tavalla stressittömämpää, mutta toisaalta se on myös yksinäisempää. Hätäkeskuksessa tiimihenki ja aikapaine muodostavat yhtälön, jota on mahdoton missään muualla kokea.

”Hätäkeskuksessa tiimihenki ja aikapaine muodostavat yhtälön, jota on mahdoton missään muualla kokea.”

Tilannekeskuksessa työtä on rakennettu tekijöiden ehdoilla

Itä-Suomen pelastuslaitosten tilannekeskus eli ISTIKE yhdistää Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pelastuslaitokset. Toiminta oli vuosikymmenen vaihteessa perustunut pelastuslaitosten välillä kiertävään päivystysvastuuseen, mutta laitokset havaitsivat, ettei toiminta palvele tarkoitustaan.

ISTIKEn paikaksi vakiintui Kuopio, ja sinne rekrytoitiin vakituinen henkilöstö, joka pääsi kehittämään toimintaa alusta alkaen oman näköisekseen.

– Olemme saaneet tehdä työtä itsellemme sopivin tavoin ja muokata työaikoja, työtehtäviä ja työn tekemisen tapoja ensimmäisten vuosien aikana, Petjala kertoo kehitystyöstä.

Vuonna 2024 muutoksia on jälleen luvassa, kun pelastuslain edellyttämät alueelliset tilannekeskukset aloittavat toimintansa. Itä-Suomen alueellinen tilannekeskus jatkaa toimintaansa Kuopiossa, mutta nyt toimintaa muokataan valtiotasolla yhteneväiseksi.

Päätöksenteossa kenttäkokemuksesta on hyötyä

Petjala on kehittäjäluonne. Siksi hän lähti opiskelemaan myös pelastusalan päällystötutkintoa Pelastusopistolla syksyllä 2022.

– Aina sanotaan, että tämä ala kehittyy hitaasti. Siksi tarvitaan uusia kasvoja ja tuoreita ajatuksia, jotta pääsemme kehittymään porukalla.

Päällystötutkinnossa Petjalaa innostaa paitsi oma ammatillinen kehittyminen, myös mahdollisuus tuoda uutta koko alalle. Hän haluaisi, että ala kehittyisi yhä vahvemmin työntekijälähtöiseksi.

Esihenkilöiden tehtävä on mahdollistaa laadukas työ.

– Kentällä pelastustoimen, ensihoidon ja hätäkeskusten ammattilaiset tekevät sen perusduunin. Esihenkilöiden tehtävä on mahdollistaa laadukas työ. Siihen haluaisin tuoda oman panokseni.

Operatiivinen työ on aina ollut lähellä Petjalan sydäntä, eikä hän vieläkään uskalla sanoa, että ura hätäkeskuksessa olisi taputeltu hänen osaltaan. Silti hänen haaveensa on päästä isoihin pöytiin tekemään koko alaa koskevia päätöksiä.

– Tarkoitan tällä esimerkiksi ministeriötä tai aluehallintovirastoa, jossa tehdään työn arkeen vaikuttavia konkreettisia päätöksiä. Koen, että päätöksenteossa on paljon hyötyä siitä, että on itse aloittanut kentältä.

Jokaisella on vastuu pelastusalan houkuttelevuudesta

Koko ala on tällä hetkellä monella tapaa murroksessa, samoin kuin koko yhteiskunta. Petjalaa mietityttää, onhan pelastusala varmasti hereillä yhteiskunnan muutoksissa.

– Samaan aikaan kamppailemme alan sisällä operatiivisen henkilöstön riittävyydestä. Se tuo haasteita.

Toisaalta Petjala näkee, että alan ammattilaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin alan sisällä, samoin kuin yleiseen mielikuvaan alasta.

– Meistä jokainen on itse vastuussa alan kehittymisestä ja työolojen parantamisesta. Samaan aikaan meidän pitäisi muistaa, minkälaisen kuvan annamme työstämme ulospäin. On tärkeää pitää meteliä itsestämme, jotta meidät muistetaan, mutta tuoda esille myös hyviä asioita, Petjala pohtii.

”On tärkeää pitää meteliä itsestämme, jotta meidät muistetaan, mutta tuoda esille myös hyviä asioita.”

Hän itse nostaa työn parhaaksi puoleksi hyvän työporukan, joka on tavallaan kuin toinen perhe.

– Olemme lopulta pieni tekijä, mutta sitäkin vahvempi.

Samalla tavalla hän näkee ammattiyhdistystoiminnan. Hän aloitti Kuopion palomiesyhdistyksen puheenjohtajana vuoden 2022 alussa.

– Spalilaisuus on minulle tosi luonnollinen asia. SPAL on meidän alamme liitto, ja puhumme ympäri Suomen samoista asioista – valitettavasti myös samoista ongelmista. Me olemme näkyvä osa työtämme, ja yhdessä meidän on mahdollisuus vaikuttaa.

Teksti: Maarit Krok
Kuva: Pelastusopisto

Lisää SPALin jäsenten uratarinoita voit lukea SPALin verkkosivuilta.

Lue lisää aiheesta