Palomies Jari Saario on paluumatkalla Atlantin yli. Juhannuksena alkaneella matkalla on riittänyt vastoinkäymisiä, mutta kokenut soutaja ei lannistu.
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Jari Saario lähti alkuvuodesta pitkälle soutumatkalle Atlantin yli ja takaisin. Menomatka Antigualle sujui melko kevyesti, sillä merenkäynti oli rauhallista eikä paleltumista tarvinnut pelätä. Pohjoisella reitillä tilanne on ollut toinen.
Kokenut soutaja, itsekin Atlantin yksikköveneellä ylittänyt Charlie Pitcher kuvasi Saariolle, että siirtyminen eteläiseltä reitiltä pohjoiseen on kuin siirto paratiisista helvettiin. Saario pitää kuvausta osuvana.
– Pohjois-Atlantti on julma. Pahinta on ollut kylmyys. Vaatteet ovat koko ajan märät, ja kuukauden ajan heräsin joka kerta kuin kouristukseen, kun oli niin kylmä. Kovan merenkäynnin takia en ole useinkaan voinut lämmittää ruokaa, Saario kertoo satelliittipuhelimen välityksellä.
Siirtyminen eteläiseltä reitiltä pohjoiseen on kuin siirto paratiisista helvettiin.
Itse soutaminen on Saarion mukaan matkan helpoin osa, vaikka myrsky olisi kuinka kova, sillä airoissa ollessaan hän pystyy hallitsemaan venettä.
– Kun syön, nukun tai käyn vessassa, vene on hallitsematon. Tähän mennessä vene on mennyt viisi kertaa ympäri, ja kerran vettä tuli sisälle reilusti.
Reittisuunnitelmaakin on jouduttu pohtimaan useita kertoja, kun vene ei ole pysynyt alkuperäisellä reitillä. Autopilotti hajosi heti ensimmäisten päivien aikana, ja sen jälkeen Saario on joutunut ohjaamaan venettä manuaalisesti köysillä.
– Se on vaikeaa ja hidasta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi nyt olla Britannian pohjoispuolella, mutta tällä hetkellä sinne on vielä noin 800 kilometriä. Uskon, että ehdin sinne parissa viikossa, Saario kertoo elokuun puolenvälin tienoilla.
Keskeyttäminen ei ole vaihtoehto
Autopilotin lisäksi myös muu varustus on aiheuttanut huolta. Airoista jo yksi on katkennut, ja kovassa merenkäynnissä on jatkuvasti vaara, että niitä tuhoutuu lisää. Se onkin Saarion suurin huolenaihe, vaikka myös ruokavarasto ehtyy vähitellen.
– Tällä hetkellä ajatuksena on, että Skotlannin kohdalla Charlie Pitcher tuo minulle purjeveneellä uuden airon, autopilotin ja ruokaa. Jos se ei onnistu, pitää täydentää varustusta Kööpenhaminassa.
Vaikka matka on ollut haastava eikä ruhjeiltakaan ole vältytty, Saario on edelleen innoissaan urakasta. Ainoa hetki, jolloin hän on miettinyt matkan keskeyttämistä, oli ensimmäisinä päivinä autopilotin hajottua.
– Minulla on kuitenkin niin vahvat kannustusjoukot ja niin moni on laittanut itseään peliin tässä projektissa, että päätin jatkaa. Ei täällä tarvitse miettiä, miksi tätä jaksaa. Mennään päivä kerrallaan. Olen jo niin lähellä Britanniaa, että pääsen kyllä yli ennen talven tuloa. Kun sinne pääsen, olen soutanut Atlantin yli ja takaisin saman vuoden aikana. Se on kova juttu.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Jari Saario
